Päälle viikko puumajassa
Vietimme lopulta 10 päivää puumajassa Pienellä Maissisaarella. Ihastuimme paikkaan täysin. Opimme oleilumme aikana kaikenlaisia taitoja ja myös tulemaan toimeen erilaisten öttimöttien kanssa.
Vietimme lopulta 10 päivää puumajassa Pienellä Maissisaarella. Ihastuimme paikkaan täysin. Opimme oleilumme aikana kaikenlaisia taitoja ja myös tulemaan toimeen erilaisten öttimöttien kanssa.
John Muir Trail (JMT) on Yhdysvaltojen Kaliforniassa kulkeva legendaarinen, noin 300 kilometrin mittainen vaellusreitti. Alunperin maailmanympärimatkaa suunnitellessamme oli yhtenä varovaisena ajatuksena, että Julle voisi matkan päätteeksi lähteä toteuttamaan (pitkään haaveena ollutta) ultra-pitkää vaellusta, PCT:tä (Pacific Crest trail). Tähän vaellukseen täytyy varata kuitenkin viitisen kuukautta, joten muita matkakohteita olisi reissuun mahtunut vähemmän – tämä hahmottui kunnolla …
Lue lisääJMT – vaellus, josta ei uskalla tänä vuonna unelmoida?
Quilotoa loop (joka ei ole varsinaisesti kierros) on Ecuadorin suosituimpia vaelluksia ja osuukin Etelä-Amerikan “gringo trailille”. Vaellus kokonaisuudessaan kestää 3-4 päivää (n. 35 km), riippuen siitä, haluaako kiertää reitin päässä olevan Quilotoa-kraaterijärven. Latacungan kaupunki parin tunnin päässä Quitosta ja Bañosista on varsinainen trekkaajien keskus, sillä sieltä tehdään myös retket Cotopaxille. Saavuimme Bañosin kylpyläkaupungista Latacungaan bussilla, …
Kun olimme totuttautuneet kunnolla korkeuksiin ja ohuempaan ilmaan (mm. viettämällä aikaa Cuscossa ja Salkantay-vaelluksella), oli aika suunnata kohti majesteettista Ausangate-vuorta. Olimme jo useamman päivän ihailleet kyseistä vuorta, joka siintää horisontissa Cuscosta itään. Sen ympäri kiertävä Ausangate-reitti kiehtoi, sillä se olisi haastavampi ja korkeuden myötä paljon vähemmän turistisoitunut, kuin Machu Picchun lähellä kulkeva Salkantay. Reitti kulkee …
Jo reissumme alussa, Nepalissa vaeltaessamme Manaslun rengasreittiä saimme vinkin Perun upeista trekeistä. Nyt olimme vihdoin päässeet Cuscoon, josta lähtisimme ensimmäiselle, viiden päivän Salkantay-vaellukselle kohti majesteettista Machu Picchua.
Rikinkatkuinen retki alkakoon – eihän Indonesian saarilla vierailu olisi mitään ilman tulivuoriretkeä! Tällä kertaa järjestimme kaiken itse, sillä kyytiä emme raaskineet ottaa (6 km matka olisi kustantanut 10$/hlö), eikä läheiselle Sibayak-vuorelle (2181 m) tarvinnut opasta. Moni paikallinen nuori ilmeisesti suuntaa alueelle telttailemaan, eikä kyseessä ole vaikea vaellus – ellei valitse sademetsäreittiä itärinnettä pitkin ennen aamun …
Yksi maailman vanhimmista sademetsistä, maailman suurin kukka (rafflesia), “Thaimaan Ha Long Bay” suurella tekojärvellä, luolia, viidakkovaelluksia, harvinaisia eläimiä… Khao Sok kuulostaa monipuoliselta luontokohteelta Keski-Thaimaassa. Ja toki onkin! Meidän kokemuksemme alueeseen tutustumisesta ei kuitenkaan ollut mikään erityinen.
Vaelluksen ja kylmän vuoristoilman jälkeen otimme suunnan kohti Thaimaan paratiisirantoja. Ensin hemmottelimme itseämme Bangkokissa, mistä otimme bussin Koh Koodin (Ko Kut) saarelle. Siellä riittämiin löhöiltyämme järjestimme kyydin naapurisaarelle, Thaimaan toisiksi suurimmalle sellaiselle, itäiselle Koh Changille (samanniminen saari löytyy myös Myanmarin rajalta). Auringonlaskuja, rantoja, vesiputouksia, jännittäviä hetkiä mopolla ja yllättävän hyviä sukelluksia…
Loppurutistus ylös ja alas oli oiva lopetus Annapurnan rengasreitin vaelluksemme. Tatopanin kuumien lähteiden jälkeen osattiin lopettaa seuraavat vaellukset “hyvän sään aikana” ja ylös Ghorepaniin nouseminen oli mukavaa vaihtelua jalkatreeniin. Yhtäkkiä vaellus olisikin paketissa…
Matka kohti Tatopanin kuumia lähteitä oli pääosin mukavaa “nepalilaista tasaista” polkua, eli pientä nousua ja laskua. Koska olimme menossa kokoajan alaspäin, ajattelimme jaksavamme pidempiä päiviä, jolloin päivämatkojen pituus kasvoi kipurajalle ja konfliktin vaara kasvoi…