Eiköhän sitä loman jossakin vaiheessa pidä sairastaa. Sukeltelun ja tuulisten veneretkien jälkeen flunssa iski ja kuume nousi. Muutaman päivän päästä täytyisi kiivetä vuorelle, joten ei olisi varaa sairastella (sen verran tyyris reissu kyseessä). Onneksi Sandakan oli mukavan pieni, eikä mikään kummoinen kaupunki, joten sitä viitsi jäädä lepäämään. Siisti kaupunki tosin, paljon enemmän kiinalaisasutusta kuin Sempornassa, mikä hehkui kaupungin ilmapiiristä.
Onneksi kipeys ei vielä pahasti vaivannut matkalla Sempornasta Sandakaniin, sillä bussimatka oli pitkä. Bussi lähti 7:30 ja perillä olimme iltapäivällä. Lippu oli kuitenkin suhteellisen halpa, 45RM ja bussi oli kunnollisen kokoinen ja viihtyisä. Väsymys iski alkumatkasta, mutta onneksi palmuplantaasia oli nähty jo kylliksi, joten maisemista tuskin missasi mitään huikeaa. Tiet eivät olleet hirveän hyvässä kunnossa, joka paikassa tosin oli korjaustöitä meneillään, että ainakin niitä kunnostetaan. Olin silti iloinen ottamastani matkapahoinvointilääkkeestä. Bussikuski oli erittäin mukava, kehotti meitä jäämään aikaisemmalla pysäkillä ja ottamaan paikallisbussin (1,20RM), sillä bussiterminaalista taksikyyti olisi paljon kalliimpi ja tulisi turhaa edestakaista matkustusta. Kiittelimme kovasti kuskia ja hyppäsimme paikallisbussiin, jossa oli erittäin innokas sisäänheittäjä. Paikallisbussi oli pieni, ahdas ja täynnä. Sisäänheittäjä rahasti jossakin vaiheessa matkaa ja välillä huuteli ohikulkijoille kyytitarjouksia. Pääsimme keskustaan ja onneksemme paikallisbussiasema oli erittäin keskeisellä sijainnilla ja lähellä hostelliamme, Harbourside Backbackersia.
Hostelli oli kuin KK:n Masada BP, turvallisen tuntuinen, siisti ja viihtyisä. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä, sydämensä pohjasta. Siinä ilmoittautuessamme kävi ilmi, että kyseinenkin hostelli olisi järjestänyt samaa reissua Kinabatangan joelle (halvemmalla tietenkin). Seuraavana päivänä kuulemma respasta joku lähtisi saattamaan bussin lähtöpaikalle.
Kävimme syömässä hieman hienommassa, kehutussa kattoravintolassa hampurilaisia. Kirjoittelimme samalla kortteja, joita oli jo alkanut kertyä aikalailla. Ruokailun jälkeen oloni kuitenkin huononi ja palasimme hostellille röhnöttämään. Yleisissä tiloissa reissaajat olivat kokoontuneet viihtyisään oleskelutilaan katsomaan elokuvia. Itse jäin sinne katselemaan maailman surkeimpaa leffaa maailmanlopusta, kun tuo toinen kävi kiertelemässä kauppoja. Sade kuitenkin yllätti nopeasti, jolloin lopulta olimme molemmat sohvalla löhöömässä.
Illalliseksi etsimme rannan ravintoloista sopivaa ja päädyimme yhteen, jossa oli paljon paikallisia nuoria. Siellä mainostettiin friteerattuja banaaneja, mutta ne olivat valitettavasti jo loppu. Ruoka ei ollut kovin kummosta, ainakaan riisipohjainen ateria, nuudelit olivat kuulemma hyviä (terveisin heppu, joka ei selvästikään ole vielä saanut tarpeekseen nuudeleista). Nuoriso lauleskeli ja tunnelma oli oikein huvittava.
Kaupunki hiljeni hyvin nopeasti, kaikki paikat sulkeutuivat kl 21. Oli siis aika palata hostellille lataamaan akkuja seuraavaa päivää varten.