Koska viisumiasia nyt takkuaa pahasti (kukaan balilaisista ei vastaa mihinkään viesteihin), lähdimme aamupäivällä “äkkilähdöllä” Amediin.
Eilen illalla Lembonganista Sanuriin päästyämme käppäilimme hieman ja vertailimme matkatoimistojen kuljetushintoja (Amed, Komodo, Lombok,…). Yhden kojun edessä vanha roteva mies tuli reippaasti tarjoamaan kyytiä Amediin 400.000 rupialla. Olin jo aikaisemmin jutellut yhden kuskin kanssa, joten tiesin sen olevan kutakuinkin normaali hinta päiväreissulle. Saimme hänen käyntikorttinsa ja kun seuraavana aamuna hostellilta kyseltyämme emme saaneet parempaa hintaa kuljetukselle, soitimme I Wayanille ja hän saapui Toyota Avanzallaan hakemaan meitä.
Hyvästelimme mukavan Homestayn väen ja pakkasimme rinkkamme autoon. Sellainen pikavisiitti Sanurissa. Olimme onneksi löytäneet halvan warung-ruokapaikan majapaikkamme läheltä, jossa saimme mahamme täyteen 15.000 rupialla, sillä automatka olikin yllättävän pitkä.
Lähdimme n. klo 11 aikoihin Sanurista ja ajoimme Amediin muutamien työläispajojen kautta. Kuskimme vei meidät ensiksi katsomaan silkkimaalausta, sitten kahvipaikkaan ja tauluja katsomaan ja lopuksi hopeakorupajaan. Joka pysähdys oli otollinen tuliaisten ostopaikka, mutta tässä vaiheessa skippasimme lyhyen kiertelyn jälkeen putiikit ja keskittyisimme niihin sitten reissumme lopussa. Oli mielenkiintoista nähdä kuitenkin kättentaitoa ja lisäksi pääsimme maistelemaan erilaisia yrttiteitä, kahveja (kopi luwak olisi maksanut 50.000/maistiaislasi, muut olivat ilmaisia) sekä kaakaoita.
Antoisa kiertoajelu. Maisemat olivat myös kauniita ja kuskimme ajotyyli hurja. Tulipa peräämme poliisikin (kun olimme ajaneet 2 kertaa punaisia päin), mutta kuskimme kuulemma “tunsi ihmisiä”, ei hän paljoa poliisin kanssa sanoja vaihtanut vaan kättelyssä vaihtoivat 10.000 rupiaa ja pahoittelut. Iso kiho tuo meidän kuskimme harmaine pitkine hiuksineen.
Kun pääsimme serpentiiniteitä pitkin lopulta Amediin, otimme ensimmäisen hotellin rannalta (tingittynä 200.000/yö). Huone oli hieman liian luksusta taas meille (mun mielestä), mutta sijainti aivan rannan tuntumassa oli suuri plussa. Vuokrasimme myös mopon (tällä kertaa pinkin Varion). Vuokraus olikin hieman pidempi prosessi, kun aluksi töötti ei toiminut, eikä kaikki valot. Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen hinnasta, kun vuokraajan vaimo ajeli paikalle. Mukavia ihmisiä kaikki.
Söimme lounasta+illallista vaimon omistamassa raflassa, tuorepuristettua mangososetta “mehua”, currya, kalmaria, friteerattuja banaaneja ja kahvia. Kiertelimme mopollamme pikku kylää ja löysimme hienon kukkulan, josta oli huikeat näkymät vuoristoon. WAU.
Koko “Amed” on oikeasti kasa pienen pieniä kalastajakyliä mutkittelevan rantatien varrella. Täällä on jotenkin huomattavasti enemmän ranskalaisia turisteja, kun muualla vaikuttaisi olevan saksalaisten turistienemmistö (australialaiset jätetään suosiolla pois laskuista, kun niitä on kuin sieniä sateella – ainakin Kutan seudulla). Mukavaa vaihtelua siis.
Ensi postauksessa lisää siitä, mitä kaikkea me oikeen nähtiin Amedin ympäristössä.