Mopolla Floresin halki. Tapahtumarikas reissu sisälsi kauniita maisemia, murtuneen häntäluun ja tutustumisen paikalliseen mopokorjaamoon. Aloitimme kuitenkin reissumme pakollisella varaanien bongauksella.
DAY 1: Labuan Bajo – Rinca
Pakollinen Komodon varaanien “metsästys” kustansi rupioissa 200.000 (vene- ja snorklausmatka) + 250.000 (luonnonsuojelualueen sisäänpääsy, opas ja muut pakolliset maksut, kuten 15.000 snorklauslupa) = 450.000 per henkilö. Rinca oli ihan kiva. Maisemat venematkalla sekä saarella olivat huikeat, mutta emme olleet kovin onnekkaita varaanien suhteen. Olimme melko myöhään liikkeellä, vaikka lähtö olikin jo klo 7. Pikku paatillamme Rincalle kesti 2 tuntia ja niihin aikoihin dragonit viettivät jo siestaa piilossa kuumalta auringolta. Oppaamme oli kuitenkin veikeä kaveri, osasi kertoa paljon alueesta ja sen flora&faunasta. Näimme (kuten olimme osanneet odottaa) varaanien lepäävän puistonvartijoiden keittiörakennuksen alla, jossa oli tilaisuutemme napsia valokuvia. 2 tunnin vaelluksemme aikana näimme kuitenkin vain baby dragonin (jotka joidenkin tietojen mukaan ovat harvinainen näky) sekä muutaman vesipuhvelin ja peuran. Kuumuus oli päätä huimaava, mutta pääsimme onneksi virkistäytymään Pempe-saaren sameaan veteen. Onneksi kuolleen korallin vastapainona näimme delfiinejä ja pidemmälle veneiden pysähdyspaikasta snorklatessamme korallien värikirjo koheni ja näimme elämämme ensimmäisen scorpion fishin.
DAY 2: Labuan Bajo – Cunca Wulang – Ruteng
Ensimmäinen mopoilupäivä. Vuokrasimme Honda Technon 70.000 IDR/päivä viikoksi reissuamme varten. Lähdimme Labuan Bajosta köröttelemään Trans-Floresia pitkin kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa Rutengia. Tie oli loistavassa kunnossa toisin kuin olimme kuulleet. Tunnin tai kahden ajomatkan päässä Labuan Bajosta sijaitsi vesiputous, jonne johtava tie olikin sitten aivan hirveässä kunnossa – sitä tosin kunnostettiin parhaillaan ja uutta tietäkin rakennettiin.
Kannatti kuitenkin uhrata aikaa kylään pääsemiseksi, sillä ihmiset olivat todella aitoja ja ystävällisiä. Maksoimme paikallisesta oppaasta (sisäänpääsymaksu) yhteensä 100.000 rupiaa.
Hän opasti meidät viljelysten ja metsän läpi joelle. Joki alkoi vesiputouksesta, jonka luo pääsi joen muodostamaa uomaa pitkin uimalla. Kallioilta, n. 6 metrin korkeudesta, oli mahdollista hypätä veteen (oppaamme arvioi syvyyden olevan 30m), mutta jokeen pääsi myös hyppäämättäkin. Uimamatkalla näimme paljon jonkinlaisten pääskyjen pesiä. Useamman tunnin reissun jälkeen palasimme kylään kahville: herkullista itsejauhettua Floresin kahvia. Emme olisi halunneet lähteä kylästä, mutta tie poltteli jalkojen alla.
Lähdettyämme saimme niskaamme pienen sadekuuron, jota pakoon pysähdyimme baksolle sateensuojaan. Olimme uimisesta vielä märkiä (emme tietenkään ajatelleet mitään vaihtovaatteita, kun luulimme auringon kuivattavan – vaan sade ei hirveästi kuivaillut) ja auringon laskiessa alkoi tulla viileä, jopa kylmä vuoristoisessa Rutengissa.
Hytisten löysimme paikallisten avulla hotellin (100.000/yö/huone), vaihdoimme lämpimämpää päälle ja menimme rendangille (lihasoosia vihanneksilla ja currylla). Sängyn lämpöisen viltin alle oli mukava käpertyä nukkumaan.
DAY 3: Ruteng – Aimere – Bajawa
Olimme varautuneet nyt vuoristoilmastoon paremmin, eli niin hyvin kuin kykenimme ilman esim. pitkiä housuja tai tuulitakkia. Matkalla maisemat vaihtelivat kovasti: sademetsää, kuivaa, metsää, riisipeltoa… Kävimme tankkaamassa Pertaminan bensiksellä; halpaa bensaa (7.300/l), kun tien varrelta ostettujen 1-1,5 litran pullojen hinta oli usein 15.000 ylöspäin. 6 tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme Bajawaan, jossa yövyimme Credo cafén vieressä sijaitsevassa Virgo-hotellissa (110.000/150.000). Se oli huomattavasti edullisempi kuin muut hotellit (erityisesti Lonely Planetin mainitsemat). Hotellissa oli mukava potea flunssaa (jos se voi koskaan olla mukavaa), sillä kaikki oli lähellä: ruokapaikat, tori, pikkupuodit,…
Ei se niin mukavaa kuitenkaan ollut, ettenkö suosittelisi varautumaan paremmin kuin me eli lämpimästi päälle, ihmiset!
DAY 4: Bajawa – Luba – Bena – Malanage Hotsprings – Bajawa
Bajawan lähistöllä on monia traditional village -kyliä, joissa kyläläiset asuvat yhä perinteisissä, olkikattoisissa rakennuksissa. Ajomatkaa oli noin 30min Bajawasta, todella jyrkkää ja mutkikasta tietä Inerie-tulivuorta ihaillen. Olimme hieman myöhemmin liikkeellä, joten Luba-kylän hautajaisjuhlien seremoniat (lue: teurastukset) olivat jo ohitse ja näimme vain possujen pilkontaa.
29 sikaa ja 4 puhvelia oli aamun aikana uhrattu. Paikalla oli ollut vieraskirjan mukaan aika monta länsimaalaista matkailijaa, nyt saimme keskustella kyläläisten kanssa kuitenkin privana. Kaikki paikat toimivat lahjoitusrahoitteisesti, joten maksoimme 5.000 per nuppi niin kylistä kuin kuumista lähteistäkin.Eipä kylässä kovin kauaa viittinyt olla, sillä emme tienneet miten käyttäytyä: onhan se vähän kummallista pöllähtää keskelle jonkun tuntemattoman hautajaisia… Jatkoimme matkaa viereiseen, suurempaan kylään, Benaan. Se oli vaikuttava näky, eivätkä ihmiset tuputtaneet käsitöitään, kuten olin ajatellut. Vain muutama pikkupoika yritti saada meitä ottamaan heistä valokuvia (silloin he pyytävät korvaukseksi taskurahaa kuulemma 5.000/kuva).
Koska emme olleet täysikuntoisia, emme kierrelleet kylissä enempää vaan jatkoimme matkaamme kuumille lähteille. Se oli koko päivän kohokohta: rentouttava pulahdus luonnolliseen Malanagen kuumaan lähteeseen, jossa veden lämpötilaan pystyi sijainnillaan itse vaikuttamaan (kylmä ja kuuma joki yhdistyivät mukavaksi virraksi).
DAY 5: Bajawa – Ende – Moni
Flunssa oli selätetty ja matka jatkui kohti matkamme huipentumaa: Kelimutu-vuorta. Sitä ennen nautimme aussi-avustuksella rakennetusta leveästä ja hyväkuntoisesta tiestä, näimme paljon kauniita sinivihreitä kiviä kerättynä kasoihin rantatien varrella ja kävimme valtaamassa aution rannan itsellemme.
Ehdimme lounaaksi Endeen ja nautimme jälkkäriksi herkullista ja virkistävää hedelmä-hyytelö-salaattia.
Enden jälkeen jumituimmekin sitten ruuhkaan, sillä tie oli louhintojen vuoksi poikki. Odottelimme puolisen tuntia, kunnes pääsimme jatkamaan matkaa. Saavuimme Moniin hieman ennen auringonlaskua ja löysimme täydellisen majoituksen keskeltä riisipeltoa (300.000 lähtöhinta, tingittynä 175.000).
Olisimme halunneet jäädä useammaksi päiväksi, mutta valitettavasti täytyi kiirehtiä takaisin. Istuskelimme terassilla maisemista nauttien ja latasimme akkuja seuraavia ajopäiviä varten.
DAY 6: Moni – Kelimutu – Ende – Bajawa
Aamun otimme rauhallisesti, nautimme hedelmäisestä aamupalasta ja pistimme kamppeet kasaan. Lähdimme ajamaan Kelimutulle klo 8 jälkeen ja pääsimme vuorelle n. klo 9 aikoihin. Luonnonsuojelualueen maksu (sisäänpääsy) oli 150.000 ulkomaalaiselta turistilta ja lisäksi 5.000 parkkimaksu 2-pyöräisestä ajoneuvosta.
Paikka oli ehdottomasti Trans-Flores-reissumme huipentuma ja kiitimme itseämme siitä, että lopulta jaksoimme ajaa koko matkan loppuun asti (olimme jo harkinneet matkan rajoittamista Endeen). Luonto oli kaunista, alue oli yllättävän siisti (Rinjaniin verrattuna siisteys oli tiptop). Kolmesta järvestä erityisesti kaksi ensimmäistä olivat häkellyttäviä. Värit olivat niin selkeitä: toinen tumman turkoosi ja toinen maitomaisen minttu. Ajoitus oli juuri sopiva, sillä aurinko paistoi järville, jolloin niiden värit kykeni näkemään: saimme vinkin, että klo 10 aikoihin valaistus on parhaimmillaan – sitä ennen järvet saattavat kraatereissaan olla varjossa, eikä värejä erota yhtä selkeästi.
Lähdimme ajelemaan takaisin Bajawaan ja jouduimme taas odottelemaan tietöiden vuoksi. Muuten matka sujui yllättävän nopeasti.
DAY 7-8: Bajawa – Ruteng -Labuan Bajo
Kahdessa päivässä ajoimme takaisin Labuan Bajoon palauttamaan pyörää ja jälleennäkemään rinkkamme. Rengasrikkoa lukuunottamatta matka sujui hyvin ja rengasrikostakin selvittiin yllättävän helpolla: ajoimme hissukseen ohiajaneen miehen ohjeistuksella seuraavaan kylään, jossa takapyörämme kumi (2 reikää) paikattiin koko kylän ihmetellessä. Hommaan meni puolisen tuntia ja hintaa paikkaukselle tuli yhteensä 20.000 (annoimme onnessamme 30.000). Tulipahan sekin koettua. Onneksi korjaamoja on tosiaan lähes joka kylässä, joten haaverin sattuessa apu on mitä luultavimmin enintään muutaman kilometrin päässä.