Nyt on kotiuduttu takaisin lumiseen ja kylmään Suomeen. Ei muuta voi sanoa, kuin että takana on elämämme parhaat viikot! Joka päivä koki enemmän kuin mitä osasi odottaakaan, elämyksiä joka hetki! Ehkä parasta matkassa oli Mulun kansallispuiston aitous, mukava henkilökunta ja parhaat uudet retkikumppanit. Ei sillä, Sipadan oli omalla tavallaan aivan uskomaton, ei turhaan ole suojeltu kohde. Sitäpaitsi, matkustelu sielläpäin oli myös jännittävää kaiken kauneuden lisäksi. Maininnan saa myös Kinabatangan-joki, jonka varrella koimme yhdet unohtumattomimmista elämyksistämme. Yksi tällaisista oli orangin näkeminen villinä luonnossa. Ja toki vuorenvalloitus, operaatio Mount Kinabalu, oli taas omanlaisensa kokemus. Ollaanpahan kiivetty Kaakkois-Aasian korkeimman vuoren huipulle! Siistii! Näköjään siis mahdotonta pistää mitään ykköseksi, parasta oli kokonaisuus.

Koko reissu jää muistoihimme lämpimänä, elämysrikkaana aikana, jolloin joka päivä osasi yllättää annillaan.

Suosittelen lämpimästi, erityisesti luonnonystäville! Ehkä me vielä tapaamme, Borneo!