Shoppailua ja päässä soiva tunnusmelodia. Tittitti-tittidi-tittitti-tittidi Tittitti-tittidi-tittitti-tittidi… Täytyihän sitä kaupoilla kierrellessä tutustua myös televisio-ohjelman kautta mainetta saaneeseen Selfridgesiin. Rakennuksen näkeminen tosin spoilasi pahasti seuraavan tuotantokauden tapahtumia (pääsisäänkäynnin yllä on patsas). Ehkä kuitenkin selviän siitä. Mitään ostettavaa yhä hulppeasta tavaratalosta en löytänyt, mutta muita liikkeitä kierrellessämme tämäkin vääryys saatiin korjattua ja matka jatkui uuden takin ja paitojen kera. Lontoossa oli mukava tehdä ostoksia. Vaikka tarkoituksena ei ollut rahan palamaan pistäminen, tuli punnan ja euron kurssin sokaisemana tuhlattua jonkin verran kevätkuteisiin. Periaatteen mukaisesti tietenkin sellaisissa kaupoissa, joita ei Suomesta löydy.
Ex tempore -teatterielämys ei pettänyt. Kävelimme Criterion-teatterin lippuluukulle kyselemään meneillään olevista näytöksistä ja lähdimme parvella sijaitsevat “näköesteelliset” paikkaliput taskussa haukkaamaan purtavaa ennen esitystä. Sade yllätti meidät, eikä kyseessä ollut mikään pieni tihkusade: koko aukio sauhusi taivaalta syöksyvistä kaatosadepisaroista. Sää oli ollut muutenkin oikullinen. Välillä satoi, välillä paistoi.
Pääsimme sadetta karkuun keskuksessa sijaitsevaan urheiluliikkeeseen, mistä mukaan tarttui parit kengät ja juoksutrikoot. Piccadillyn KFC sai toimia teatteria edeltävänä latauspaikkana, jossa energiatasoja nosti mitäänsanomaton kanapurilainen. Masut täynnä oli kuitenkin mukava suunnata vanhaan teatterirakennukseen, joka huokui historiallista tunnelmaa. Käytävien maalaukset ja opasteet johdattivat meidät tunnelmalliseen saliin, josta huokui Mr.Selfridge-sarjasta tuttua glamouria. Näytös oli ennakkonäytös, mutta loppuunmyyty. Katsojia oli joka ikäluokasta.
Pohdimmekin, olikohan teatterissa käynti yleisempi viihde Lontoossa tavallisten tallaajien keskuudessa – vastaava kuin kenties elokuvissakäynti Suomessa? Teattereja kun löytyi joka kulmalta mainostaen kaikki erilaisia näytöksiä ja musikaaleja. En sinänsä ihmettelisi, vaikka arvostus teatteria kohtaan olisi enemmän kohdallaan Lontoossa. Näkemämme huumoripläjäys pankkiryöstöyrityksestä oli mitä mainioin ja sai pohtimaan sitä, miksemme Suomessa nauttineet useammin teatterista. Mainiota viihdettä.
Ravintolat täyttyivät pikkuhiljaa teatteriesitysten loppuessa. Päätimme kävellä hotellille.