Ei pitäisi koskaan unohtaa herätystä päälle puhelimeen. Etenkään, kun nyt olisi saanut kerrankin nukkua pitkään. Yö oli mennyt yskiessä, joten toisaalta ei siinä kl 6 herätyksessä paljoa menettänyt, väsytti jo muutenkin.
Hostellin aamupala koostui (taas) paahtoleivästä ja kahvista/teestä. Kahvi oli jonkinlaista pussikahvia ja erittäin laihaa. Aamupalan jälkeen jätimme rinkkamme säilytykseen hostellille ja lähdimme etsimään postimerkkejä/postia ja jonkinlaista ruokapaikkaa tai kahvilaa. Sydämeni sulaa respan työntekijöiden mukavuuteen, sillä tällä kertaa mukava kiinalaisnainen yritti ystävällisesti opastaa meidät postille ja tarjoutui myös itse hankkimaan postimerkit ja postittamaan korttimme, jos emme paikkaa löytäisi.
Aamukahveille (vol 2) päädyimme Nak Hotellin viereiseen Tomatoon. Itse join vain kahvin, toisella taisi olla vähän enemmänkin nälkä, toisinsanoen sudennälkä (kolmiovoileipä + nuudeliannos). Aika vierähti nopeasti kummallisia rakennuksia pällistellessä, emmekä jotenkin ehtineetkään postitoimistolle, sillä opastus hostellilta bussipysäkille lähtisi 11:20. Tulikin hieman kiire…
Saavuimme takaisin hostellille, josta meille ilmoitettiinkin, että kyyti olisi hieman myöhässä, joten istuskelimme oleskeluhuoneessa odottamassa. Mukava respaneiti kertoi meille, että olisi mahdollista käydä paluumatkalla Sepilokissa katsomassa orankeja, sillä niiden iltapäivän ruokinta-aika olisi klo 15, johon ehtisi paluu bussilla Kinabatangan-joelta. Saisi siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä matkoihin menisi muuten niin paljon aikaa, ettemme iltalennolle ehtisi. Ihanaa, kun jotkut ihmiset ovat niin avuliaita asioiden järjestämisen ja opastuksen suhteen.
Respan nuori muslimityttö lähti meitä opastamaan reippaana ja pieni valko-vihreä Larvatus nasalis-bussi odottikin meitä jo Wisma Kho-talon edessä. Bussi kiersi lentokentän, Sepilokin ja jonkun risteyksen kautta keräten porukkaa mukaansa. Meille ei aivan selvää ollut, tulisiko matka jotakin maksamaan, mutta eiköhän se selviäisi viimeistään paluumatkalla. Nautimme jännityksestä, sillä olimme lukeneet paljon esitteitä joesta. Jos vaikka näkisikin joitain eläimiä (ei silti koskaan uskalla liikaa toivoa).
Välipysähdys kaupalla oli pelastus, matka oli kuitenkin suhteellisen pitkä ja nälkä oli kova. Ostimme pullaa ja sipsiä ja limpparia (se siitä terveellisestä ja täyttävästä ruuasta). Päälle 3 tuntia matkaan meni ja matka oli jälleen pelkkää palmuplantaasia. Näiden reissujen jälkeen osaa kyllä arvostaa oikeaa sademetsää ja luonnonmetsää yhä enemmän.
Pikkuhiljaa sademetsä alkoi ja hyppäsimme bussista pois ja vaihdoimme veneeseen.Vene vei meidän Kinabatangan-joen toiselle rannalle, missä majapaikkamme sijaitsi. Siellä kokoonnuimme respaan, missä saimme tervetuliaismaljat ja harjoittelijatyttö piti meille infotilaisuuden. Mökkimme oli todella söpö, pieni yksihuoneinen hökkeli. Sisällä oli kaksi sänkyä, tuuletin seinällä ja perällä oli hieman löyhkäävä kylpyhuone/vessa.
Klo 16 lähdimme ensimmäiselle veneretkelle. Vettä satoi kaatamalla (siis aivan törkeesti) ja meillä tietenkin oli todella huonot vaatteet: pitkähihaiset paidat ja housut + lenkkarit. Olimme sadeviitoista huolimatta läpimärkiä parissa minuutissa. Tämäpä se vasta tekeekin hyvää orastavalle flunssalle.
Itselläni oli kerrankin mukana silmälasit bongailua helpottamaan, mutta eihän niillä mitään nähnyt.
Silti veneretki oli kiehtova, lopulta sadekin lakkasi ja aloimme nähdä eläimiä. Oppaamme oli koko ajan tarkkana. Näimme puissa kymmenittäin nenäapinoita! En olisi uskonut, että niitä on niin paljon joen varren puissa.
Myös makakeja ja lyhythäntäisiä apinoita näimme. Veneseurueemme oli suurimmaksi osaksi jo useampaa päivää täällä, olivat nähneet aikaisempina päivinä krokotiilinkin. Sarvilintuja näimme yllättävän läheltä, samalla kun olimme matkalla norsujen(!!) ohikulkupaikalle. Valitettavasti norsuja emme nähneet, ne ovat hieman harvinaisempia bongata. Ei voi mitään, mutta loistokas retki oli silti. Loppumatkasta näimme myös kaksi villisikaa! Mahtava matka!
Aurinko laski, tuli nopeasti pimeää ja palasimme majotuitusalueelle. Veneeltä menimme vaihtamaan kuivat vaatteet päälle (joita ei juurikaan ollut mukana) ja suuntasimme illalliselle. Buffet osasi yllättää, parasta vähään aikaan! Ruuan jälkeen kävimme vuokraamassa kumisaappaat ja taskulampun yön nightwalkia varten.
Jollain taas on maahan sopimattoman isot jalat, jolloin muovipussi ja teippi saivat kelvata. Kyllä me muut saimme hyvät naurut rakkaan “astronauttini” kengistä. Yökävely oli todella mutainen. Emme nähneet oikein mitään, mahdollista olisi ollut kuitenkin nähdä vaikka minkälaisia kummituseläimiä ja muita yöeläimiä ja ötököitäkin varmasti. Kaikki keskittyminen meni mutaisesta maastosta selviämiseen, joten hirveän hyvä fiilis ei kävelystä jäänyt. Kyllä Mulu vei tässä asiassa voiton!
No, väsyneinä oli mukava kömpiä (taas) sademetsäisen kosteaan sänkyyn nukkumaan hyttyskarkoitteen hajuiseen hytteröiseemme. Kutitti koko yön. Sademetsä oli hiljaisempi kuin Mulussa.