Sempornassa aamu alkoi sarastaa, kun kävelimme kohti Dragon Inn R3:sta. Onneksi liikkeellä ei vielä ollut paljoa tuijottelevia ihmisiä. Puikkelehdimme ohi pursuavien roskakasojen kohti lähtölaituria. Olimme ensimmäiset ja ainoat matkatoimistolla ja odotellessamme venettä meille tarjoiltiin kahvia. Toimiston pöydällä oli hellyyttäviä kissanpentuja, jotka nukkuivat kerässä toisiaan vasten. Suloista.

Toimistotäti saapui paikalle ja saimme koko paketti maksettua. Piti vielä vapauttaa kaikki työntekijät ja muut vastuusta (jos nyt vaikka hukutaan tai meidät kaapataan tai kuollaan tai…) allekirjoittamalla pitkä lomake, mutta kai sitä on matkavakuutus kunnossa. Kun muodollisuudet oli hoidettu, mies pakkasi rinkkamme veneeseen ja lähdimme kohti Mabulia. Aurinko paistoi ja vesi kimmelsi.

Rannikko oli erittäin roskaista, mutta osa kelluvista pulloista oli merkkinä kalastusverkoista. Veden päälle paaluille rakennetut hökkelit olivat mielenkiintoisia, sillä niitä oli myös kauempana merellä. Kaunista oli, merta ja taivasta oli vaikea erottaa toisistaan. Kyllä toimistotäti oli puhunut totta, kun oli sanonut tämän olevan parasta aikaa matkustaa saaristossa; suurin osa matkailijoista ajoittaa reissunsa kesäkuukausille, jolloin kuulemma myrskyjä on tavallista enemmän.

Matka kesti vajaan tunnin ja näimme paljon kalastajia matalissa veneissään kommandopipot päässä (hetken luulin jo, että nyt meidät kidnapataan, kun pelästyin heitä niin paljon). Mabulin saarta ympäröi pitkät paalutetut laiturit rakennuksineen, suurin osa niistä on majataloja turisteille, mutta saarella asuu myös kaksi kylällistä paikallisia.

Saimme erittäin lämpimän vastaanoton saavuttuamme hostellillemme (Mabul Backbackers). Joimme aamukahvit ja kuuntelimme ohjeistusta, miten kaikki toimii. Paratiisi. Hostellimme oleskelutila oli hurmaava, avara terassimainen alue aurinkotuoleineen ja riippukeinuineen. Saimme maukasta aamupalaa, minkä jälkeen ilmoitimme itsemme seuraavalle sukellusretkelle. 15 minuuttia ennen lähtöä tuli olla tarkistamassa, että omat tavarat oli kunnossa, samalla kun käytiin läpi minne oltiin menossa milloinkin.

Ensimmäinen snorklailumme oli klo 9 Stingray cityyn, riutan reunalle. Hyppäsimme veneeseen ohjaajien, muiden snorklaajien ja scuba divaajien kanssa ja hyppäsimme määränpäässä veteen. Paras alue snorklaukseen oli kuulemma juuri riutan reunakohta, jonka yli tapahtui eniten liikennettä. Näimme kilpikonnia ja paljon erilaisia kaloja. Aikaa oli noin tunti, mutta se meni todella nopeasti ihmetellessä. Sukeltajat kirjoittivat joka retken jälkeen taululle näkemänsä asiat. He olivat myös nähneet rauskuja.

Seuraava retki lähti melkein heti perään ja fiksuna snorklasin shortsit jalassa – voi että mitkä rajat tuli… Muutenkin suosittelen pitämään sukelluspaitaa keskipäivän snorklauksilla, sillä me opimme sen kantapään kautta. Poltimme selkämme niin pahasti auringossa, että seuraava yö oli tuskaa.

Ei tainnut aurinkorasvat hirveästi auttaa. Kun palasimme takaisin, vesi oli todella matalalla. Paikalliset pojat keräilivät rapuja ja merisiilejä merenpohjasta. Veneemme tarttui kiinni pohjaan ja ohjaajat hyppäsivät työntämään. Vuorovesi on mieletön.

Lopulta pääsimme hostellille ja tajusimme, kuinka matalalla vesi oikein olikaan. Talon alla uiskenteli pieni lehmäkala. Lounas maistui touhukkaan päivän jälkeen. Saimme huoneemme avaimen ja läträsimme pahanhajuisella kiinalaisella aftersunilla. Huone oli vaatimaton, mutta siellä oli kaikki mitä tarvitsi: sänky, peili ja pöytä.

Täydellistä. Vesi nousi nopeasti korkealle, riipuimme riippukeinuissa ja löhöilimme aurinkotuoleissa. Saimme välipalaksi herkullisia munkkeja makealla punapaputäytteellä.

Illalla kävimme kiertelemässä saarta ja tupsahdimme resort-alueelle ylellisten talojen keskelle. Laiturin edestä mateli suuri varaani.

Aurinko laski ja palasimme hostellille katselemaan edustalla hyppeleviä kaloja.