Semporna. Semporna…
No ei mikään erityisen hieno kaupunki mielestäni. Matka tosin oli hurja. Tawausta Sempornaan kesti yllättävän kauan aikaa. Palmuja näimme kyllästymiseen asti ja päätön minibussin kuskimme piti meitä jännityksessä hurjilla mutkaohituksillaan. Jokien varsilla oli tulvinut niin, että joidenkin autot olivat jumittuneet pihaan. Lienee yleistä näillä alueilla, kun sataakin välillä kuin… saavista kaatamalla. Kun pääsimme lähemmäs rantaa, näimme mangrovemetsää – juuristot täynnä roskaa. Roskaaminen on selvästi muuallakin Borneossa kuin vain Kota Kinabalussa ongelma.
Kun olimme selvinneet matkamme tähän asti pelottavimmasta taksi/minibussimatkasta, päätimme tutustua hieman tähän eteläisempään rantakaupunkiin, mutta se tosiaan jäi vähemmälle. Olo oli niin epämukava, paikalliset tuijottivat silmät suurina ja tuntui, että kaikkea mitä teimme seurattiin. Päätimme käydä kysymässä bussiasemalla lippupolitiikasta ja varauksista ja sen jälkeen tyydyimme nopeaan illallistukseen hotellimme alakerrassa sijaitsevassa rantakuppilassa. Ruoka toisaalta oli herkullista, mutta koko ajan sai huolestua omaisuutensa vuoksi, sillä kerjäämässä kävi vähän väliä nuhjuisennäköisiä saaristolaislapsia.
Onneksi hotellihuoneemme oli ylellinen (kerrankin!) ja saimme hyvällä omatunnolla viettää rauhallisen “koti-illan” tuijottaen huonoja elokuvia telkkarista ja kortteja kirjotellen.
