Kävimme tapamme mukaan aamu-uinnilla, söimme aamupalan naapurikoirien seurassa ja valmistauduimme tulevaan sukellukseen. Indonesian sukelluksista oli jo aikaa ja tuleva kokemus hieman jännitti: Osaako sitä enää perusasioita? Buoyancyt ja hengittelyt kunnossa? Käsimerkit? Bruce Willis Ruins All Films? Miten sukellusvarusteet pitikään tarkistaa ennen sukellukselle lähtöä? Millainen ohjaaja olisi?
Jännitti tosiaan.
Ajattelimme, että nyt olisi kuitenkin hyvä käydä pulahtamassa, jotta taidot pysyisivät jotenkin yllä.
Sukellusohjaajamme vaikutti melko letkeältä kaverilta, mutta toivoimme hänen ottavan asiat tosissaan veden alla. Oli niitä liian letkeitäkin, melko vastuuttomia ohjaajia tullut vastaan. Mukaamme lähti myös saksalainen nuoripari, joilla oli omat sukelluskamat mukana. Tästä johtuen ajattelimme heidän olevan kokeneitakin sukeltelijoita, mutta myöhemmin selvisi, että meillä oli kaikilla saman verran sukelluksia alla (13).
Ensimmäisenä sukelluskohteena oli Cave Point (Trincomaleen edustalla). Siinä alitimme yksitellen pienen “luolan”, eli kohdan, jossa sukellettiin korallikaton alta kanjoniin. Voin sanoa, että ensimmäinen sukellus 1,5 vuoteen tällaisessa ympäristössä oli hieman kuumottavaa. Happipullo kilahti pari kertaa ahtaassa “luolassa”, jolloin mieleen putkahti taannoin Norjassa tapahtunut traaginen sukellusonnettomuus. Hetken rauhallisen hengittelyn jälkeen sain kuitenkin karistettua mielikuvat päästäni ja sukellus jatkui. Näimme muutaman mureenan ja erilaisia kaloja. Alussa pienet ongelmat korvien kanssa menivät pienen korkeussäädön avulla ohitse ja sukellus sujui mukavasti. Toisin oli kuitenkin saksalaispariskunnalla. Toisella heistä oli ongelmia tasapainon kanssa ja he siksi jättivät toisen sukelluksen väliin. Ikävä juttu heidän kannaltaan.
Toisella sukelluksella (Swami Rock) maasto oli avoin ja pohjalla makasi muutamia lohkareita, joiden välistä sukelsimme. Sukelluskohteen lähistöllä oli tehty 50-luvulla suuri muinaislöytö, jossa kukkulalla muinoin sijainneen alkuperäisen Koneswaram-temppelin esineitä ja rakenteita oli löydetty. Silloin valokuvaaja Mike Wilson ja kirjailija Arthur C. Clarke löysivät syvyyksistä hindulaisia pronssisia patsaita, pyhäinjäännöksiä ja kivisiä norsunpäitä. Meidän sukelluksemme koostui kuitenkin erilaisista merenelävistä, monista mureenoista ja kaloista. Kohokohtana pantterimureena (moray), punertava seepia (cuttlefish) sekä useat siipisimput (firefish / lionfish).
Onnistuneiden sukellusten jälkeen itsetunto oli taas koholla ja sukeltaminenkin tuntui vähemmän pelottavalta. Kyllä kannatti käydä pulahtamassa, ettei jännitys ehtisi kasvaa vuosien varrella liian suureksi! Harmi vain, että suurin osa kuvistamme oli JÄLLEEN piilomainontaa Maresille, sillä kameramme vedenpitävyys petti meidät taas. Kiitos Olympus. Hienosti taas kesti kamera pari viikkoa reissussa huuhteluista ja muista huoltotoimenpiteistä huolimatta.
Ensi reissuun hankitaan kyllä ihan kunnon kamera, kai se on joku aktiviteetteihin erikoistunut vehje hommattava. Ehdotuksia otetaan vastaan!