Aamupalaksi … paahtoleipää, sitruunavoita ja kahvia. Pakkasimme uimakamat ja lähdimme kohti Jesselton Pointia eli satamaa. Koko paikka hulisi. Tunkeuduimme hämärään halliin, jossa oli rivissä kojuja, joista myyjät huutelivat hintojaan. Olimme saaneet hostellilta jonkinlaisen alennuskupongin, mutta ostimme kuitenkin veneliput ensimmäisestä kojusta. Koko päivän matkat KK-Sapi-Manukan-KK maksoivat yhteensä 80RM
Liput kourassa menimme laiturille odottamaan kutsua. Laiturilla parveili aasialaisia turisteja pelastusliivit päällään. Veneemme saapui nopeasti ja firman työntekijät ohjastivat meidät oikeaan veneeseen. Tutustuimme venematkalla Arsenal-faneihin, jotka olivat tulleet Kuala Lumpurista ystävälleen Borneoon lomailemaan. Veneen lähdettyä jonkinlaiset viranomaiset suuresta laivastaan tarkistivat, että matkustajilla oli pelastusliivit yllään ja veneessä oli vaaditut pelastusrenkaat.
Ensimmäisenä suuntasimme siis Sapille. Aurinko paistoi ja aamu oli kaunis, eivätkä vedessä lilluvat roskatkaan masentaneet rantalomailun tuomaa iloisuutta. Veneestämme loppui bensa juuri ennen saarelle pääsyä, mutta kuljettaja reippaasti tankkasi ja matkamme jatkui.
Sapilla maksoimme 10RM/hlö Marine Park pääsymaksun, joka kävisi siis kaikilla saarilla. Turistihinnat olivat huomattavasti kalliimmat kuin malesialaisten, joten ymmärrän paikallisten innon käydä lomailemassa saaristossa.
Valkoista hiekkarantaa ja turkoosia, lämmintä vettä ♥ Tässä nyt oli odottamamme rantaloma. Näytti huvittavalta, kun suurinosa pulikoi pelastusliivit sekä niiden alla vaatteet päällä. Uskonnollinen juttu, mutta omituiselta se silti vaikutti.
Snorkkelit sai vuokrattua veneestä 10RM kpl.
Testasin ensimmäistä kertaa klohmukameraani veden alla ja tällaisia tuli:
Koralliriutta oli suurimmaksi osaksi kuollutta, mutta kaloja oli silti runsaasti. Kaloja katsastaessani onnistuin sitten potkaisemaan koralliriuttaa. Kivat skraadut tuli, mutta onneksi lifeguard hoitaa.
Puoliltapäivin suuntasimme veneelle ja Manukanille, missä meitä odotti iloinen yllätys. Jälleen kerran törmäsimme japanilaisiin ystäviimme, jotka olivat juuri hyppäämässä itse paluuveneeseen. Pari sanaa ehdimme huudella veneestä toiseen, he kehottivat meitä sukeltelemaan laiturin alla: siellä olisi paljon kaloja. Nousimme maihin ja tottatosiaan, laiturin alla oli tuhansittain kaloja!
Tällä saarella oli majoitustaki, tietenkin todella hulppeita luxus-mökkejä. Saarella viihtyi myös liskoja, varaaneja varmaankin, mitä ihmettelimme suuresti ja itseä ainakin vähän pelotti mennä lähelle kun ne niin lipoivat pitkällä kielellään suutaan.
Kävimme lounaalla saaren ravintolassa, yhteensä 18RM kaksi ateriaa, ei siis mitään mahdottoman hintaista.Vesi oli jokseenkin sameampaa kuin Sapilla, enkä oikein itse jaksanut enää pulikoida vedessä vaan lepäsin rannalla. Maisemat olivat huikeat, mutta pilviä alkoi kertyä nopeasti. Oli aika lähteä.
Iltapäivän veneliikenne oli ruuhkaisaa, sillä kaikki halusivat pois vesiltä ennen iltapäiväsateita, jolloin merenkäynti voimistuisi.
