Tänään silmiemme eteen avautui uusi karu maailma. En tiedä, missä maailmassa olin tähän asti elänyt, kun jotenkin oletin pommikalastuksen olevan jo mennyt trendi.
Istuskelimme tyytyväisinä rannalla ristikoita ratkoen, kun Sifa cottagen ranskalainen työntekijä juoksi hakemaan kameraa lainaksi naapureiltamme. Ihmettelimme, että miksikäs moinen kiire, kunnes naapuripariskunta totesi meille,
They are bombing.
Sifan henkilökunta lastautui nopeasti veneeseensä ja lähti kohti edustalla olevaa riuttaa, Reef No. 5:a. Siellä oli kaksi kalastajaa pienillä kanooteillaan, esittäen nykivää kalastusliikettä, kun Sifalaiset pääsivät näköetäisyydelle – “vain onkimassa olevia kalastajia” ilman onkea, tosin. Kaiketi toinen paikallinen oikea kalastaja oli ilmiantanut nämä ryöstökalastajat, jotka kahmivat dynamiiteillaan koko riutan kalapopulaatiot. Mitä niillä koralleilla nyt tekee, kunhan kalaa saa.
Valokuvaus poliisille ilmiantamista varten oli etäältä hankalaa, mutta lähemmäs ei voinut mennä – voisivat kuulemma pommittaa liian lähelle tulevia veneitä peloissaan kiinnijäämisestä. Saa nähdä, saivatko Sifalaiset tarpeeksi todistusaineistoa, miten asiaa nyt todistelee.
Tämän vuoksi siis suurin osa näkemistämme koralleista Togeanilla oli kuollutta tai osittain tuhoutunutta. Olimme koko ajan ajatelleet, että niitä oli aikanaan pommitettu, mutta että sitä tapahtui edelleen. Sukellusohjaaja kertoi, kuinka kesällä yksi riutoista oli ollut taianomainen paikka sukellukseen, täynnä kauniita koralleja ja runsaasti kaloja, mutta yhtenä yönä -PUM PUM PUM- ja kauneus oli mennyttä. Yhdessä yössä.