Olimme tosiaan ostaneet Managua-Corn Island -lentoliput paikallisen La Costeña -lentoyhtiön lennolle ja seuraavaksi piti päästä Granadasta Managuan lentokentälle.
Hyppäsimme aamulla keskustassa sijaitsevalta bussiasemalta pikkubussiin, joka kuljetti meidät yliopistolle, josta ottaisimme taksin lentokentälle. Minibusseilla oli ihan aikataulu ja kiinteät hinnat, joten tiesi jo etukäteen, mitä sille osuudelle tulisi hinnaksi. Lopulta tosin lipunmyyjä / sisäänheittäjä pyöristeli hintaa hieman ylöspäin vaihtorahaa takaisin antaessaan, mutta onneksi kyse oli tällä kertaa vain senteistä. Taksin hinnasta sopiminen oli taas ihan oma lukunsa. Tällaisissa paikoissa oppii aivan uudella tavalla arvostamaan kiinteitä hintoja ja rehellisyyttä.
Se on ihana tunne, kun ei tarvitse kokoajan olla varpaillaan huijatuksi tulemisen suhteen. Taksikuskeja pörräsi yliopiston edessä olevalla bussiasemalta runsaasti, mutta kaikilla vaikutti olevan aikamoiset kiskurihinnat. Ehkä epämiellyttävyyttä lisäsi se, ettei Managua ollut kovin hyvässä maineessa (ja meillä oli vielä Quiton ja Costa Rican San Josen ikävät kokemukset tuoreessa muistissa). Hostellimme respan mukaan yliopiston seudulla kuitenkin partioi oppilaitoksen vuoksi runsaasti poliiseja, joten alue olisi verrattain turvallista… Vai niin…
Saimme lopulta neuvoteltua ihan ok (mutta silti korkean) hinnan taksimatkalle. Onneksi meillä ei ollut paljoa matkatavaroita kannettavana, sillä jätimme isot rinkkamme Granadan hostelliin säilytykseen. Maissisaarilla kun emme paljoa tarvitsisi.
Olimme ajoissa lentokentällä ja sattumoisin lippu luukulla oli tuolloin juuri lounastauko. Mekin kävimme pikaisesti syömässä kansainvälisen terminaalin puolella. Kun palasimme lippuluukulle, siellä oli jo porukkaa ja kaiketi vahvistimme lippumme, kun jätimme matkatavaramme (matkatavaroiden ja meidän) punnituksen jälkeen.
Maksoimme terminaalimaksun ja siirryimme turvatarkastuksen läpi odotushalliin, jossa odottelimme lentoamme. Mitään sen ihmeellisempää lippua/kuittia emme saaneet, ei paikkalippua ei mitään tositetta matkatavaroista. Vain laminoidun lirpakkeen, jossa oli jonkinlainen ryhmätunnus. Tämä hieman ihmetytti, mutta kovin paljoa ei ollut porukkaa pienessä hallissa, joten ehkä tämä oli helposti hallittavissa oleva kokonaisuus…
Kuuntelimme korvat höröllä, mitä virkailijat huutelivat ja lopulta meidän lentomme kuulutettiin. Siirryimme porteille ja lampsimme pihalle saapuneeseen pikkukoneeseen.
Olimme ensimmäisten joukossa liikkeellä, joten saimme istumapaikat melko edestä. Ei sillä, matkustajia oli muutenkin vain alle 10, joten jokainen oli melko lähellä lentäjiä joka tapauksessa.
Täytyy myöntää, että lentoon lähtö jännitti ja alkumatka samoin. Onneksi tunnelma oli hilpeä ja nauroimme yhdessä epäileville katseiden vaihdoillemme, kun lentäjät painelivat monitoreidensa nappuloita siihen malliin, että oltiin jo ihan varmoja siitä, että jotain on vialla ja kone putoaa..
Lensimme sademetsien yli kohti Karibian merta ja näimme matkalla suuria järviä ja tulivuoriakin. Hieno kokemus! Pientä jännitysmomenttia toi iltapäiväsateiden ja ennusteissa olevien myrskyn rippeiden mahdollisuus.
Onneksi laskeutuminen meni hyvin ja pääsimme jaloittelemaan. Huumekoirat tulivat heti tervehtimään meitä – olihan reitti ilmeisesti yksi suosituimpia salakuljetusreittejä. Mustit jättivät meidät kuitenkin huomiotta ja pääsimme odottelemaan koneesta purettuja matkatavaroiramme ja sumplitaan taksikyytiä satamaan.
Jaoimme taksin muutaman muun turistin kanssa. Matka sujui joutuisasti satamaan, jossa odotimme seuraavan paatin lähtöä. Emme nimittäin aikoneet jäädä pääsaarelle (Iso Maissisaari), vaan matkaisimme pikaveneellä kauemmas Pienelle Maissisaarelle. Venettä odottaessa kävimme syömässä sataman ravintolassa perinteistä Karibian saarivaikutteita henkivää ruokaa ja täydensimme ruokavarantojamme vielä viimeisen kerran.
Ja ei kun matkaan – saimme venelipuiksi isot laminoidut lirpakkeet, jotka annoimme veneessä kapteenille. Puimme ummehtuneet pelastusliivit päällemme ja suojasimme matkatavaramme pressujen alle niin hyvin, kuin pystyimme. Saattoi nimittäin tulla vettä.
Venematkasta oli kirjoitettu kauhutarinoita, mutta aallokko sattui olemaan melko rauhallinen, eikä sen pahemmin pylly kipeytynyt pomppuisesta matkasta. Onneksi pääsimme perille reilusti ennen auringon laskua, jolloin ehdimme hyvin kävellä saaren halki majapaikkaamme.
Oli hauska huomata, miten tunnelma oli aivan erilainen, kuin mantereella. Tästä tulisi ihana loma!