Saavuimme mukavasti iltapäivällä Quitosta Costa Rican pääkaupungin, San Josén, lentokentälle, kuten sateetkin. Olimme päättäneet viettää “välikuukauden” Väli-Amerikassa, mutta vaikka Nicaragua oli varsinainen kohteemme, oli Costa Ricaan (ja Costa Ricasta) edullisemmat lennot. Suhteellisen edullisilla lennoilla on tosiaan helppo houkutella turisteja, mutta maan hintataso aiheutti meille suuren järkytyksen…
Onneksi löysimme muutaman tiedustelun jälkeen tiemme bussille, joka veisi meidät keskustaan vähän yli dollarilla (800 Costa Rican colonia eli n. 1,5 $ per naama). Vaikka olimme alkuun kovin epäileväisiä, bussipysäkillä ihmisiä ohjaillut työntekijä osoitti meille ihan oikean bussin (eikä kallista turrebussia). Myöhemmin kuulimme, että lentokentällä voi sattua ja tapahtua – yhtä turistia oli uunotettu ihan kunnolla ja turvamieheksi tekeytynyt (tai mistä sitä tietää oliko peräti oikea turvamies) mies oli vaatinut häneltä epämääräisiä maksuja.
Costa Rica vaikutti ensisilmäyksellä todella turistisoituneelta (ja sen myötä myös kalliilta), erityisesti jenkkien keskuudessa suositulta matkakohteelta. Lentokentällä tuntui ihanalta ajatus, että olisimme täällä vain hetken (uskon kyllä, että Costa Rican luontokohteet ovat upeita ja jos tänne on budjetoinut aikaa ja rahaa, niin saa aikaiseksi upean reissun!).
Pääkaupungissa tarve lähteä eteenpäin kasvoi, sillä kyseessä ei tosiaan ollut mikään miellyttävin kaupunki. Saavuimme bussilla San Josen keskustaan, josta ajattelimme samalla “kipaista” läheisessä 7-10 bussitermimaalissa ostamassa bussiliput Nicaraguaan seuraavaksi aamuksi.
Alue osoittautui epämiellyttäväksi ja kävellessä oli ensimmäistä kertaa todella turvaton olo – kodittomia, päihtyneitä ja arvaamattoman oloisia henkilöitä parveili katujen kulmauksissa. Yksi mies ilmeisesti yritti myydä meille neuloja ja ruiskuja (tai mitä lie päihteitä olisi kuulunut pakettiin). Kaverin tyhjä katse oli ahdistava, joten kipitimme nopeasti terminaalin sisälle, jossa turvamiehet loivat jonkinlaista turvaa. Muistutus itselle: kysy alueen turvallisuustilanne etukäteen joltain paikalliselta ja ota tarvittaessa taxi.
Tuntui todella kivalta lähteä eteenpäin myös siksi, että Costa Rica osoittautui TODELLA kalliiksi maaksi. Olimme kuulleet, että hintataso olisi korkea, mutta järkytyimme silti. Ruokakaupassa meni aivan törkeästi rahaa muutamiin naposteltaviin, puhumattakaan ravintolalaskusta… Onneksi majoituksemme ei ollut kovin hintava (yksi yö maksoi vähemmän kuin ateriamme San Josessa).
Thank goodness olimme matkalla (toivottavasti) edullisempaan Nicaraguaan jo seuraavana päivänä!
