Vietimme lopulta 10 päivää puumajassa Pienellä Maissisaarella. Ihastuimme paikkaan täysin. Opimme oleilumme aikana kaikenlaisia taitoja ja myös tulemaan toimeen erilaisten öttimöttien kanssa.
Ensueños on saaren pohjoisosassa sijaitseva majoituspaikka Nature Reserven eli eräänlaisen luonnonsuojelualueen keskellä. Emme päässeet tapaamaan paikan omistajaa, Ramonia, joka lomaili vierailumme aikana Euroopassa perheineen. Hänen 25-vuotinen projekti saarella oli kuitenkin vaikuttava ja biologitausta paistoi erilaisista luonnonmukaisista ratkaisuista – kuten myös hänen paikallisen moskiittolaisen vaimonsa kädenjälki. Koko majoituspaikka oli todella omalaatuinen ja siksi viehättävä – ja lähes koko vierailumme ajan yksin meidän! Ensueñosissa kasvatettiin suuri osa keittiön käyttämistä raaka-aineista itse ja rakennuksissa oli hyödynnetty myös alkuperäisväestön oppeja – Ramonin sijaisena olleet sveitsiläiset pitkän matkan reissaajat osasivat kertoa paljon paikan historiasta (usein kysymättäkin juttua riitti tunneiksi).
Kesä-heinäkuu oli sadekautta ja myös vuoden kuuminta aikaa Maissisaarilla. Sää saarella vaihteli paljon: yhden päivän aikana saattoi ukkostaa, sataa kaatamalla, sitten taas aurinko paistaa. Tuulen laannuttua hyttysiä ja mäkäräisiä ilmaantui riesaksi asti, mutta ne lähtivät tuulen jälleen yllyttyä. Tuuliset aurinkoiset päivät (tai hetket) olivatkin niitä miellyttävimpiä. Ja onneksi rannalla tuuli jonkin verran aina, toisin kuin saaren sisäosissa. Kävelymatkat kylille olivat välillä tuskaisen hikisiä, mutta onneksi matkalta löytyi sesongissa olevia mangoja, niin kärsimyksestä sai jonkinlaisen palkinnon.
Pesimme tiskimme ja itsemme viikon aikana vain kookosöljysaippualla, valmistimme ruokamme puuliedellä, keräilimme aamupuuron lisukkeeksi palmuista pudonneita kookospähkinöitä, suojasimme ruokatarvikkeemme vihuliaisilta muurahaisilta ja peseydyimme snorklailujen ja uiskentelun jälkeen bambuaidan suojissa olevan vesiputken alla.
Vessaan mentäessä totuimme tarkistamaan pöntön lähistön skorpionihämähäkeistä ja muista kammotuksista ja matkalla opimme väistelemään pusikoissa rapistelevia ja valoa pakoilevia rapuja.
Onneksi kuitenkin palvelu pelasi (henkilökunta oli todella ystävällistä) ja petivaatteet sängystämme vaihdettiin 3-4 päivän välein, jolloin puhdistettiin myös gekon ja muiden liskojen kakasta täplittynyt hyttysverkko (jätösten välille muodostui tosin heti päivässä uusi murkku-highway).
Alueella vartioi Ramonin koirakatras, joita moni rannalla kulkeva ohikulkija pelästyi toden teolla. Alkuihmetyksen jälkeen koirat kuitenkin hyväksyivät meidät laumaansa ja ne toivat myös turvaa, kun esimerkiksi yövyimme ovi auki kaikista kuumimpina öinä. Lauman vanha erakko kapusi usein puumajamme terassille nukkumaan, joten hän samalla vartioi oveamme. Ei sillä, että alueella hirveästi olisi kukaan ylimääräinen kuljeksinut, mutta ei sitä koskaan tiedä! Varmuuden vuoksi lukitsimme kopperomme oven omalla riippulukollamme aina snorklaus- ja kävelyreissujen ajaksi.
Koska Julle vietti synttäreitään “saarilomamme” loppupuolella, vaihdoimme viimeisiksi öiksi hieman hulppeampaan huoneeseen ja kokkailun sijaan tilasimme paikan kokilta ruuat (ja peräti kakun!). Ruoka maistui hyvältä ja kunnon sänky ja jopa erilaiset huonekalut tuntuivat silkalta ylellisyydeltä! Ajoituskin oli oivallinen mökin vaihdolle, sillä juuri viimeisinä öinä saarelle iski aikamoinen ukkosmyrsky, jota oli paljon miellyttävämpää ihmetellä vähän järeämmästä rakennelmasta käsin.
Aika kului nopeasti tällä pienellä saarella, vaikka kävimme vain vähän sukeltelemassa ja muuten vain löhöilimme ja “selviydyimme”.
Nuotiohommia
Vinkit nuotion (tai puulieden) sytyttämiseen trooppisella saarella:
- Paljon kuivaa palmunkuorta pitämään lämpöä ja tulta yllä.
- Bambu palaa hyvin myös märällä säällä (ja märkänä, kun mikään muu puu ei ota tulesta otetta).
- Kannattaa huomioida ilmanpaine, jos vaan voi. Valkean teko on paljon hankalampaa painostavan matalapaineen aikana verrattuna korkeapaineeseen.
- Riittävästi lisähappea kytevälle voi tarjota viuhkalla (tai lautapalalla) ja heiluttelun lomassa on hyvä lisätä riittävästi sytykettä (kuitenkaan tulta tukahduttamatta).
Koska tulenteko oli aina oma operaationsa eikä ruoka säilynyt kovinkaan hyvin ilman jääkaappia, yritimme suunnitella kokkailumme niin, että pystyimme kerralla tekemään aina kaksi ateriaa (lounaan ja illallisen). Välillä seuraavan päivän lounaaksi jääneitä nuudeleita tuunattiin purkkiruualla.
Kiviuuni”pizzasta” tuli jymymenestys, sillä tortillalätyistä sai ihan mukiinmenevän pohjan erilaisille höysteille. Kyllä sitä aina keinot keksii, kun lempiruokaa tekee mieli!
Yksinkertainen elämä pisti hyvin taas perspektiiviin sen, mitä oikeasti elääkseen tarvitsee (tai pikemminkin, mitä ei tarvitse). Jälleen pohdimme sitä, kuinka oman arjen temmellyksessä esimerkiksi kuun vaiheista ei ole harmainta aavistustakaan. Täällä kuu oli niin oleellinen osa ajantajua, että sen nopeaa kasvamista ja vähenemistä oli mahdoton olla huomaamatta. Vaikuttihan se niin vuoroveteen kuin ihan valaistukseenkin.
Ennenkuin täysin hippiinnyimme omasta todellisuudesta, oli aika suunnata Pohjoiseen. Seuraavaksi koittaisi maailmanympärimatkamme viimeinen kohdemaa – Yhdysvallat – ja kauan odottamamme ponnistus, John Muir Trail.