Tänään suuntana Mulun kansallispuisto!

Hostellin pomo oli vapaalla ja heitti meidät kentälle hintaan 25RM (wuhuu säästettiin 10RM). Mukava mies, kertoi meille uudesta vuodesta Kota Kinabalussa ja Mulusta noin yleensä. Sen lisäksi hän kehoitti meitä varaamaan lennot Sandakanista Kota Kinabaluun matkamme lopussa, jotta säästäisimme kallista aikaamme. Bussimatka kun kuulemma kestäisi n. 8h. Hyvä neuvo, sillä emme edes tienneet että Sandakanista voisi lentää.

Terminaalissa check-in -tyttö oli mukava ja opasti meidät skannaamaan rinkkamme. Olimme ajoissa kentällä ja koska oli niin aikaista, päätimme käydä kentän mäkkärissä aamupalalla. Ei kehumista. Aamupalamenussa oli omituisia muffinileipiä ja muuta. No, olihan sekin tietenkin kokemus ja piti hieman nälkää poissa, toisin kuin lennolla tarjotut pähkinät ja kaakao.

Lentomatka itsessään oli jännittävä. Lähinnä jo se, että koneessa oli propellit, teki siitä sellaisen.


Laskeuduimme välipysähdykselle Miriin. Siellä kaikki oli sekavaa. Lentoemännän ja kapteenin kuulutuksista emme ymmärtäneet hölkäsen pöläystä, vaikka he puhuivatkin englantia. Seurasimme sitten ihmettyneinä muita ja nousimme koneesta kentälle. Kiipesimme terminaaliin rappusia pitkin ja ylhäällä saimme jatkolennon boarding passit. Omat passimme piti vielä leimauttaa (jee lisää leimoja!) ja tarkastuksen jälkeen siirryimme odotusaulaan, mistä meidät lähes heti ohjattiin samaan koneeseen (emme edes ehtineet käydä vessassa). Onneksi kone sentään oli sama, sillä meidän käsimatkatavaramme oli vielä siellä, kun hyväuskoisina ne olimme sinne jättäneet (lentoemännän tylyn opastuksen johdosta). Häslingin jälkeen suuntasimme kohti Mulua.

Miristä Muluun ei ollut kuin muutaman kymmenen minuutin matka ja luonto näytti jo koneesta lumoavalta. Sademetsää, kiemurtelevia jokia,…. Luulimme aluksi, että laskeutumisesta tulisi töyssyistä, kenttä kun varmaan olisi pelkkää nurmikenttää, mutta olihan siellä asfaltti.  Höpsöt me.

Turistirypäs ulostautui pienestä lentokoneesta hohkaavan kuumalle kentälle. Olimme niin innoissamme, että melkein unohdettiin meidän rinkat kentälle kun jo riensimme ostamaan taksilippua kansallispuistoon.

Matka olisi ollut käveltävissä, mutta ehkei rinkkojen kanssa…ja sitä paitsi kyyti maksoi sen 5 RM.

Yövyimme kansallispuiston sisällä olevassa hostellissa. Kävimme maksamassa varauksemme (check-in) eli retket (Garden of Eden, Clearwater and Wind caves, Night walk ja Canopy Skywalk) ja majoituksen 5 päivää 4 yötä. Yhdeltä hengeltä 444RM, eli noin 100 euroa. Siitä lakanapantti oli 50RM.

Oppaat olivat mukavia ja tutustuimme siinä tohinassa australialaisiin reissaajiin. Hostellilla oli vain yksi sänky vapaana, mutta asia nyt ei niin vaivannut, kyllähän sitä nukkuisi vaikka samassa sängyssä. No, asia saatiin kuitenkin hoidettua ja saimme kumpikin omat sängyt, toinen tosin oli eri makuusalissa kuin toinen. Hostellissa oli kosteaa, mutta mitä sitä voisi odottaakkaan kun oltiin keskellä sademetsää.

Seuraavana päivänä meillä oli luvassa luoliin tutustumista, joten kävimme katselemassa kumisia “Mulu-kenkiä” puiston putiikista. Valitettavasti valikoima oli melko niukka, jäljellä oli vain suuria kokoja (39-42), joten itse pienijalkaisena en noita halpoja nappulakenkiä saanut kokea.