Indonesiaan lähdöstä on jo yli puoli vuotta ja kotiinpaluukin loittonee päivä päivältä. Kevät on onneksi pikkuhiljaa saapumassa Suomeenkin, mutta parin viikon päästä käydään tsekkaamassa Kööpenhaminan ehkäpä mehevämmät kevätmeiningit.
Köpiksen reissun jälkeen vuorossa on Tukholma, joten kevät mennään lähiympäristössä matkaillessa (pikkasen reissata pitää kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti).
Kesällä tuleva Zimbabwen reissu ja muutaman vuoden sisään tehtävä maailmanympärireissu jo kutkuttavat matkustamisen makunystyröitä niin, ettei sitä malttaisi aloillaan pysyäkään.
Reissussa tapaamamme ihmisten matkapäivitykset Intiasta, heidän Madagaskarin matkasuunnitelmansa, matkablogit, anopin matka Borneoon ja Indonesiaan, Huippujengin vuorimaisemat, kirjaston matkaoppaat ja kirjat…
Uuden teltan hommaaminen, edelleen järkevämpi pakkaaminen (pienempi teltta, makuupussi ja muut kamppeet, mutta vähemmän vaatteita) ja kameran hankinta on edessä ennen reissua, mutta maltetaanhan vielä hetki.
Annan kuitenkin itselleni luvan unelmoida ja suunnitella matkaa – haaveilla, ideoida. Sillä niin jaksaa työntäyteisen kevään ja kesän ja opintojen sävyttämän syksynkin. Ja sen jälkeisen kevään. Ja työntäyteisen kesän. Syksyn. Talven. Kevään. Sen jälkeen pitäisi opinnoissa (ja kukkarossa) olla sellainen vaihe, että pidempää reissua voisi alkaa suunnittelemaan – ja toteuttamaan.
Sitä odotellessa keskityn itseni kehittämiseen. Kaikin puolin.
Toki jokunen sukellusreissu olisi mukava tehdä.