En muista, milloin olisin ollut näin innostunut syksystä (tai olenko koskaan ollut)… Syksy on mielestäni ihan kiva vuodenaika, ei siinä mitään… Ruska ja luonnon valmistautuminen tulevaan talveen. Sateetkin on välillä ihan jees. Ukkosmyrskyt. Lämpimät villapaidat (etenkin se yksi keltainen, jota ei kuulemma saisi käyttää ihmisten ilmoilla 😉).
Mutta se surullisen kuuluisa räntä ja loska ja pimeys ja tuulen tuiverrus… Toki, saahan silloin hyvällä omallatunnolla kääriytyä sohvan pohjalle töllöttämään telkkaria tai uppoutumaan kirjan pariin… Mutta… Ei sen ajanjakson missaaminen jää harmittamaan. (Ehkä reissun jälkeen osaa sitäkin vuodenaikaa arvostaa enemmän?)
Meillä oli vielä yhdet ystäväpariskunnan häät, jotka sinetöivät kesän ja tarkoitti sitä, että matka lähestyy.
Häissä monien kanssa tuli puheeksi tuleva matka ja siinä keskustellessa sitä itsekin alkoi ymmärtämään, että KYLLÄ, aivan pian sitä ollaan lähdössä. Aivan pian. Rinkkoinemme. Mahdollisesti vuodeksi. Whoa.
Niiden häiden jälkeen syksykin saapui. Tämä viikko on ollut aivan toista maata sään osalta kuin edellinen. Olin optimistina jo pakannut takit, pipot ja hanskat luullen, etten niitä ehdi tarvitsemaan, mutta pitihän ne käydä ottamassa esiin, kun oli turhan vilpoista fillaroida aamulla töihin. Aamun alle +10°C oli shokki Suomen “helteisiin” tottuneelle kropalle… Tulipahan muistutus siitä, kuinka reissussakin varmasti tullaan palelemaan ja helteiden jälkeen vähänkin alle 20 tuntuu kylmältä.
Nyt taistellaan syysflunssaa ja muita kauden pöpöjä vastaan, ettei tässä vaan pahemmin sairastuisi ennen lähtöä. Viikot vierivät uhkaavasti eteenpäin ja tuntuu, että tälläkään kerralla “maailma ei tule valmiiksi” ennen kuin jää pois töistä (tiedossa siis kesälomia edeltävää puurtamista potenssiin 5, kunnes jossain vaiheessa myönnän taas itselleni, ettei siitä tarvitsekaan tulla täysin “valmista”). Vielä viime viikolla ihmettelin olevani suhteellisen zen, mutta nyt kalenteria katsoessa kyllä huomaa jotakin suurta olevan edessä. Etenkin, kun työpäivän jälkeen on kaikenlaista ohjelmaa: vuokrasoppareita, siivousta, sukulointia, kavereita, you name it. Lisäksi odotellaan matkalle lähdön aiheuttamaa jännitystä, joka kasvaa sitä mukaa kun to do -listan tehtävät vähenevät. Vaikuttaa siltä, että tässä on jo aika hyvät puitteet tulla kipeäksi, etenkin sitten kun kaikki stressi ja jännitys laukeaa… Joko sitä kurkkua alkoi kutittaa? Päänsärkyä? Nuha?? Voiko jo asian ajatteleminenkin tehdä vainoharhaiseksi tai luulosairaaksi? 🤣
Viimeisten viikkojen tavoiteena:
- Älä stressaa liikaa töistä ja järjestelyistä
- Pysy terveenä
- Nauti yhteisistä hetkistä tärkeiden ihmisten kanssa
- Fiilistele tulevaa reissua 🌏
Katsotaan, miten onnistuu!