Penang oli britti-imperiumille tärkeä tukikohta, kauppasatama ja siirtomaahallinnon keskus ennen Singaporen perustamista (vuosina 1791-1819). Kauppareittien risteyskohtana oleminen näkyy saarella yhä: George Town on sekoitus malesialaista, brittiläistä, intialaista ja kiinalaista kulttuuria. Niin arkkitehtuurissa kuin ruokakulttuurissakin.
Herkuttelijoille kuningas Yrjö III:n mukaan nimetty George Town (eli suomalaisittain varmaan “Yrjölä”) on paratiisi – vaikka tämä epävirallinen suomennos ei ehkä houkuttelisi kulinaristeja. Kaupunkia kutsutaan myös Malesian ruokapääkaupungiksi, mikä on ehkä vähän parempaa mainosta herkuille.
Koimme monia uusia makuelämyksiä eri keittiöistä ja käytännössä söimme koko ajan.
Mykyt ja muut kiinalaiset herkut, eksoottiset bamboo biryanit ja herkullinen tandoori-kana, jonottamisen arvoinen Nasi Kandar ja katukuppilan Penang Laksa veivät kielen mennessään! En ihmettele, miksi kaupunki on Kaakkois-Aasiassa yksi suosituimmista kohteista eläkepäivien viettoon…
Little India
George Townin pikku-Intia on kompakti ruokamekka intialaisen ruuan ystäville. Kuulimme joidenkin jopa kehuvan intialaisen ruuan olevan parempaa täällä kuin Intiassa! Paha sanoa, kun emme ole itse vielä Intiassa käyneet – jos olet, niin tule ja testaa itse 😉 Meistä ruoka oli ainakin taivaallista!
Little India sijaitsee kuninkaan ja kuningattaren katujen välissä (Lebuh King ja Lebuh Queen) ja siellä on tosiaan kaikkea sareista suitsukkeisiin. Kadulta voi napata kaupunkia kierrellessä mukaansa myös herkulliset samosat!
Ehdottomasti mielenkiintoisimpia ruokakokemuksia oli teatraalinen bambu biryanin kaato banaanin lehdelle tarjoiltavaksi sekä Kapitan-ravintolan tarjoilijarobotti, joka toivotti meidät tervetulleiksi.
Lisäksi tuli totuteltua takaisin käsin syömiseen, mikä oli Thaimaassa jo unohtunut. Tällä kertaa tandoorikanan mausteseos tosin värjäsi oikein urakalla ja käveltiin sitten kynnet punaisina useampi päivä… Mutta se oli sen arvoista!😋
China Town
Yli puolet George Townin asukkaista on kiinalaista alkuperää, suuri osa alunperin (sukupolvia sitten) lähtenyt Hokkienin alueelta. Tämä näkyy vahvasti ruokaskenessä sekä myös arkkitehtuurissa. Siellä täällä ympäri vanhaa kaupunkia on sukupyhättöjä ja -temppeleitä kauniine koristuksineen. Lisäksi sataman lähistölle on aikanaan muodostunut klaanikohtaisia hökkelikyliä (jetty) satamassa lastaajina työskentelevien kiinalaisten yhteisöistä. Merkittävä asema yhteiskunnassa oli myös monikulttuurisilla “ei-kiinalaisilla kiinalaisilla” eli “peranakaneilla”, Penangiin 1300-1600-luvuilla tulleiden kiinalaisten kauppiaiden ja paikallisten malesialaisten (jalkavaimojen) jälkeläisillä. George Townissa on mahdollista vierailla yhdessä hulppeassa peranakan-talossa, joka on saanut muutama vuosi sitten kunniavieraakseen myös brittikuninkaallisia. Kristallikruunujen loiste hohtaa kadulle asti tästä kartanosta. Me emme tällä kertaa raaskineet maksaa sisäänpääsystä, joten onpahan syy tulla takaisin!
Kiinalaista ruokaa löytää lähes kaikkialta, joten sitä varten ei tarvitse hakeutua kiinalaiseen kaupunginosaan (emme edes tulleet katsoneeksi, missä se varsinaisesti sijaitsee). Olimme aluksi aivan pihalla, miten ylipäätään ruokaa tilataan. Onneksi paikka oli ruuhkainen ja meidät istutettiin samaan pöytään paikallisten kanssa – he ystävällisesti neuvoivat tilauslomakkeen täytön ja heiltä myös bongattiin oikeaoppinen tapa huuhdella teekupit ja lusikat kuumassa vedessä.
Mahat täynnä neljän päivän herkuttelun jälkeen suuntasimme pitkästä aikaa lentokentälle! Nyt ei haittaisi, vaikka ei syötäisi kunnolla pariin viikkoon. 😂