Pariisin lentokentän terminaalin vaihto -sähellysten ja myöhästyneiden check-innausten jälkeen tulin siihen
tulokseen, ettei aina olekaan kätevintä tehdä lähtöselvitystä etukäteen netissä.
Vaihtolennolle ei onnistuttu tulostamaan boarding passeja kuin vasta portilla, niin tulihan siinä sitten jotain sekaannuksia matkatavaroiden kanssa.
Mukavat viltit ja runsas valikoima pelejä ja leffoja pitkällä lennolla kompensoivat onneksi sähellyksen aiheuttamaa sekavuutta.
Se ei kuitenkaan lämmittänyt enää meitä, Kuala Lumpurin matkalaukkuhihnan vieressä kyhjöttäviä reppureissaajia. Olimme juuri päässeet yli siitä ihmetyksestä, että matkatavaroiden luo siirryttiin junalla, junalla, kun seurasi lisää ihmetystä. Odottavan aika on pitkä ja toivo pikkuhiljaa hiipuu hiipumistaan. Viimeiset orvot matkalaukut kiertävät yksinäisinä hihnaa, mutta yksikään niistä ei ole meidän etsimämme.
Epätoivon valtaamina lähdimme etsimään matkatavarapistettä, missä tehdä kamalalle onnettomuudellemme jotain. Okei, ehkä olotila oli hieman ylidramaattinen, mutta olihan se ensikertaa tavaransa hukanneelle tukala kokemus. Pää täynnä ajatuksia siitä, miten selvitä sillä tavaralla mitä käsimatkatavarassa on ja…
No, kirjoitettuamme parit “myöhästynyt matkatavara”-lippuset oli aika lähteä lampsimaan eteenpäin toiveikkaina huomisesta.
Kuala Lumpurissa ei päästy pelkällä rinkkahämmennyksellä, vaan vielä piti vaihtaa terminaalia. Eipä ollut ainakaan liikaa kannettavaa. Stay positive.