Saavuimme mukavasti iltapäivällä Quitosta Costa Rican pääkaupungin, San Josén, lentokentälle, kuten sateetkin. Olimme päättäneet viettää “välikuukauden” Väli-Amerikassa, mutta vaikka Nicaragua oli varsinainen kohteemme, oli Costa Ricaan (ja Costa Ricasta) edullisemmat lennot. Suhteellisen edullisilla lennoilla on tosiaan helppo houkutella turisteja, mutta maan hintataso aiheutti meille suuren järkytyksen…
Lensimme Uudesta-Seelannista Chileen ja kärsimme aikaeron sekä kulttuurin tuomasta hämmennyksestä. Sen lisäksi, että vuorokaudessamme oli yhtäkkiä 40 tuntia, kaikkialla puhuttiin (vain) espanjaa ja Uuden-Seelannin maalaismaisema oli vaihtunut Etelä-Amerikan suurkaupungiksi lieveilmiöineen.
“Varaudu järkyttymään.” Monet Kathmandussa käyneet varoittelivat meitä kulttuurishokista, mutta yllätykseksi emme olleen niin järkyttyneitä kaoottisesta liikenteestä, ympäriinsä lojuvista roskista ja helteessä kärpästen paratiiseiksi muuttuvista lihatiskeistä.
En muista, milloin olisin ollut näin innostunut syksystä (tai olenko koskaan ollut)… Syksy on mielestäni ihan kiva vuodenaika, ei siinä mitään… Ruska ja luonnon valmistautuminen tulevaan talveen. Sateetkin on välillä ihan jees. Ukkosmyrskyt. Lämpimät villapaidat (etenkin se yksi keltainen, jota ei kuulemma saisi käyttää ihmisten ilmoilla 😉). Mutta se surullisen kuuluisa räntä ja loska ja …
Matkustelu on vain valinta – vai onko?