Aamun ensimmäinen sukellus starttasi kl 9 ja suuntana oli Kapalai, rikkaiden turistien asuttama riutta, jonka korallit olivat kuulemma loistokkaampia kuin Mabulilla. Retkellä meitä oli meidän lisäksi vain australialainen laitesukeltaja ohjaajineen. Venematka kesti hieman pidempään, oli melko viileää ja pilvistä. Itse saarta ei näkynyt (vai oliko sitä edes ollenkaan), mutta paalujen päälle rakennettuja mökkejä oli röykkiöittäin. …
Sempornassa aamu alkoi sarastaa, kun kävelimme kohti Dragon Inn R3:sta. Onneksi liikkeellä ei vielä ollut paljoa tuijottelevia ihmisiä. Puikkelehdimme ohi pursuavien roskakasojen kohti lähtölaituria. Olimme ensimmäiset ja ainoat matkatoimistolla ja odotellessamme venettä meille tarjoiltiin kahvia. Toimiston pöydällä oli hellyyttäviä kissanpentuja, jotka nukkuivat kerässä toisiaan vasten. Suloista. Toimistotäti saapui paikalle ja saimme koko paketti maksettua. Piti …
Istumme nyt KK:n terminal ykkösessä odottaen Tawaun lentoa. Aamu oli taas kerran varsinaista hulabaloota. Heräsin yöllä luullen jo aamun koittaneen, mutta onneksi nukahdin pian uudelleen. Kun aamu sitten oikeasti koitti, kävimme alakerrassa mukavan respamiehen puheilla ja varasimme Sandakaniin retken Kinabatangan-joelle, sillä innostuimme japanilaisten puheista ja hei, jokiajelua sademetsässä mahdollisuutena nähdä apinoita ja muita vapaana luonnossa. …
Semporna. Semporna… No ei mikään erityisen hieno kaupunki mielestäni. Matka tosin oli hurja. Tawausta Sempornaan kesti yllättävän kauan aikaa. Palmuja näimme kyllästymiseen asti ja päätön minibussin kuskimme piti meitä jännityksessä hurjilla mutkaohituksillaan. Jokien varsilla oli tulvinut niin, että joidenkin autot olivat jumittuneet pihaan. Lienee yleistä näillä alueilla, kun sataakin välillä kuin… saavista kaatamalla. Kun pääsimme …
Eilen juhlistimme vuoden vaihdetta muun juhlakansan kanssa Jalan Gayalla. Siellä oli prameet konsertit ja koomikkoja lavalla, hienot ilotulitukset ja muuta, mutta yleisö ei oikein syttynyt. Etenkään japanilaisen ystävättäremme tanssahduksille ja hurrauksille. Ei taida olla tapana ainakaan tällä kadulla fiilistellä musiikin tahtiin, sen verran tuimia katseita saimme. Muutama esiintyjä osasi yllättää, asustuksesta olisi voinut luulla seuraavan …
Tapasimme taas rakkaat ystävämme Japanista. “Team Japan” oli juuri saapunut sukellukselta ja näköalapaikalle kapuaminen taisi olla melko raskasta sen jälkeen. Me olimme saapuneet jo aikaisemmin ja matkalla näimme tietä ylittämässä yhden ja puissa lisää APINOITA! Makakeja mitä luultavimmin, ja erittäin läheltä, tien toiselta puolen! Siellä ne istuskelivat ja kiipeilivät oksistossa. Odotellessamme joimme melko omituisen makuista …
Aamupalaksi … paahtoleipää, sitruunavoita ja kahvia. Pakkasimme uimakamat ja lähdimme kohti Jesselton Pointia eli satamaa. Koko paikka hulisi. Tunkeuduimme hämärään halliin, jossa oli rivissä kojuja, joista myyjät huutelivat hintojaan. Olimme saaneet hostellilta jonkinlaisen alennuskupongin, mutta ostimme kuitenkin veneliput ensimmäisestä kojusta. Koko päivän matkat KK-Sapi-Manukan-KK maksoivat yhteensä 80RM Liput kourassa menimme laiturille odottamaan kutsua. Laiturilla parveili …
Eilisilta oli varsinainen yllätys! Olimme etsimässä ruokapaikkaa ja suositellun Little Italy-ravintolan jonon hännillä ollessamme, pohtiessamme mitä meinataan, näimme Mulusta tutut japanilaiset ylittämässä tietä. Säntäsimme heidän peräänsä ja iloisen jälleennäkemisen jälkeen päätimmekin mennä yhdessä syömään rannassa sijaitsevalle torille, Night marketille. Siinä oli sitä jotain! Elämyksiä kerrakseen. Kojuissa myytiin kalaa, rapuja, hummereita, simpukoita, you name it. Niistä …
Saarilta palattuamme pyörimme satama-alueella toiveikkaina, jos vaikka räpylät löytyisi. Postikortteja kyllä löytyi kasapäin ja niihin postimerkkejä satamarakennuksen matkamuistomyymälästä, mutta ei mistään snorklauskamoja tai räpylöitä. Kummallista. No, ehkäpä niitä myydään jossain muualla. Yksi hauska asia satamassa oli kuitenkin vanhanaikaiset, brittityyliset puhelinkopit. Oikea turistimagneetti. Shoppailujen jälkeen palasimme hostellillemme ja veimme koneellisen haisevaa sademetsäpyykkiämme pesuun. Yksi koneellinen ei …
Viimeinen aamu Mulussa. Kävimme aamupalalla australialaisten kanssa ennen kuin he lähtivät lentokentälle. Oli haikeaa sanoa hyvästit, sillä meillä oli ollut niin hauskaa yhdessä.Palautin meidän lakanat, sain niistä pantin takaisin ja menimme odottelemaan opasta. Tällä kertaa meillä oli eri opas. Lähdimme jälleen kerran kohti deer cavea ja kapusimme korkealle canopy skywalkille, puiden keskivaiheilla kulkevalle riippusiltareitille. Se …