Ennen Negombon bussiasemalle lähtöä ostimme hotellimme vieressä sijaitsevasta pikkukojusta matkaevääksi lettuleipäsiä, joissa oli omeletti sisällä. 4 kappaletta lettusia kustansi 160 Rs. ja olivat vastapaistettuja. Lettusia odotellessamme hotellinpitäjä herätti naapurinsa meille tuk-tuk-kuskiksi ja matkaa pikkupyrähdykselle sovittiin 200 Rs.
Hyvästelimme aamuisen Negombon useat kirkot ja hollantilaiset kanavat. Bussiaseman ATM ei meille suostunut antamaan käteistä useasta yrityksestä huolimatta. Luovuimme rahannostosta ja hyppäsimme Kandyn bussiin.
Bussimatka kesti noin 4 tuntia ja maksoi 150 Rs. per henkilö (eli n. 1€). Söimme lätyt ja nautimme ikkunoista tulvivasta ilmavirrasta. Aamupäivän 8:20 vuoro ei ollut se suosituin ainakaan näin keskellä viikkoa ja useammat kanssamatkustajatkin olivat seuranamme vain osan matkaa. Monella oli päällään valkoiset vaatteet, luultavasti lähestyvää vesak poya -juhlaa varten. Lipunmyyjältä saimme jopa ihan printatun kuitin, josta olimme ihmeissämme. Tällaisesta ei ollut edellisellä bussimatkalla tietoakaan. Neljän tunnin matkaan sisältyi pari pysähdystä, joista toinen oli vessatauko.
Oikein miellyttävä bussikokemus.
Hotellin etsiminen ei sitä sitten taas ollut, sillä maps.me -sovellus juoksutti meitä rinkat selässä rinteitä ylös ja alas, jolloin varvassandaalit eivät enää olleet kovin mukavat jalassa. Ei löytynyt Sakura Hills -hotellia mistään. Kukkulalla oli muutama ihan viihtyisänoloinen majatalokin, mutta suht syrjäisä sijainti ei innostanut ja otimme tuk-tukin alas kaupungille. Päädyimme lopulta 335-hostelliin, jonka omistaja oli oikein mukava. Kuten suurin osa tähän asti tapaamisista omistajista noin yleensäkin.
Suihkun jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin ja ostimme lähikojusta myyjän suosituksesta Masala Dosait (peruna-sipulimössöllä täytetyt letut, jotka tarjottiin erilaisten currykastikkeiden kanssa). NIIIIIIN HYVÄÄÄÄÄ! Ja täyttävää! 150 Rs./naama. Ihmettelimme muovikelmulla päällystettyjä lautasia, mutta kastikkeinen lautanenhan puhdistui kelmun poistamalla oikein sutjakkaasti.
Mahat täynnä lähdimme rahanhakureissulle. Vihdoin toinen pankkikorteistamme hyväksyttiin (BOC-ATM) ja raha-automaatin läheisyydestähän meidät houkuteltiin “vielä paremmille vaihtokursseille” johonkin koruliikkeeseen (josta sisäänheittäjä sai ilmeisesti jotain provikkaa). Vaihdoimme 100€ rupioiksi 161-kurssilla. Tämä oli tietysti “paljon parempi kuin pankkien kurssit”, jotka kuitenkin olivat pankkien vaihtopisteessä 162 (Sampah Bank) ja ATM:ltä nostettaessa 165. Mikä tärkeintä, nyt oli jälleen käteistä.