Vuorelle nousu alkakoon!
Kuin kotoa heräisi kun oli tuttu hostellihuone! Ei tuntunut 5:20 herätyskään niin pahalta. Hipsimme syömään aamupalaa ja valmistauduimme henkisesti vuoren valloittamiseen.
Minibussi haki meidät 6:10 hostellin edestä. Jätimme rinkat hostellille säilöön, ettei tarvitsisi niiden kanssa sitten vuorella hösätä.
Kyytiin tuli pitkin matkaa vielä 5 kiipeejää ja bussimatka kesti n. 2,5 tuntia. Mt. Kinabalu läheni koko ajan, mutta vaikka se oli niin lähellä pitkän aikaa, kesti sen juurelle mutkaista vuoristotietä melko kauan. Ehdimme nähdä vuoren huipun joka vinkkelistä kierrellessämme.
Minibussi haki meidät 6:10 hostellin edestä. Jätimme rinkat hostellille säilöön, ettei tarvitsisi niiden kanssa sitten vuorella hösätä.
Kyytiin tuli pitkin matkaa vielä 5 kiipeejää ja bussimatka kesti n. 2,5 tuntia. Mt. Kinabalu läheni koko ajan, mutta vaikka se oli niin lähellä pitkän aikaa, kesti sen juurelle mutkaista vuoristotietä melko kauan. Ehdimme nähdä vuoren huipun joka vinkkelistä kierrellessämme.
Kaunista.
Saavuimme Kinabalun puiston sisäänkäynnille, saimme tunnistekortit, lounaat ja oppaan. Vuokrasimme kävelykepit ja lähdimme opastamme seuraten kipuamaan kohti Laban Rataa, vuorella olevaa majataloa. Nousu alkoi alamäellä Timpohon gatelta (1866m) ja pysähdyksiä oli noin puolen kilsan välein. Nousu oli paikoin jyrkkää ja kivistä, jolloin trekking-kenkien pito tuli oikeuksiinsa. Emme kovin pitkiä taukoja pitäneet, ennen lounasta söimme pussillisen pähkinöitä kun aamiaisesta oli jo useampi tunti.
Kuusisorminen oppaamme ei paljoa puhunut, ja sen mitä puhui, siitä ei paljoakaan ymmärtänyt. Eipä siinä mitään, mukavan oloinen tyyppi ja kiipesi sopivaa tahtia.
Luonto vaihteli sademetsän, vuoristokasvillisuuden ja hieman välimerellisen kasvillisuuden välillä. Suurin osa noususta oli pilvistä, tai oltiin pilven sisällä, ja loppuvaiheessa alkoi satamaan enemmän.
Vähän aikaa ohentuva ilma tuntui omituiselta kurkussa ja orastavaa päänsärkyä oli havaittavissa, mutta pahemmilta vuoristotaudin oireilta vältyttiin. Ainakin nyt välietapille saakka. Huomisesta huipulle noususta en ole vielä varma. Nousu tästä (3272,7m) huipulle (4095m) voi olla hieman haastavampaa.
Huoneemme on kuuden hengen “dormi”. Saavuimme ensimmäisten joukossa (me reippailijat), niin saimme valita ensimmäisinä omat sänkymme huoneesta. Ikkunasta avautuu kaunis vuoristopuromaisema, mutta kylmä on. Eikä lämpimästä suihkusta tietoakaan.
Nyt Laban Ratalla olisi villasukat tosiaan poikaa! Ei tunnu kerrastokaan riittävän tuulipuvun alla (edes sisätiloissa). Hyvää totuttelua Suomen talveen.
Alkaa nälkäkin jo hieman kurnia, odottelemme tässä buffet-illallista.
