Syyskuussa toivottavasti nousee lentomme (ja me sen mukana) kohti ensimmäistä maailmanympärimatkamme päämäärää!

Hurjaa, sillä nyt reissu alkaa jo tuntua todelliselta. Ollaan tosiaan vihdoin lähdössä?! Ainakin on työvapaat anottu ja kämpän vuokrauksesta sovittu, rokotuksia otettu ja valmisteluja merkattu Trellossa tehdyiksi (kyllä, häiden lisäksi myös matkasuunnittelu hoidettiin työmoodissa Trellossa…).

Mitään muuta tosin ei ole meillä valmiina kuin menolento. Ei varauksia, ei muita lentoja, ei viisumeita, ei aikatauluja. Karkeita arvioita toki olemme pyöritelleet, jotta alustavien budjettien laskeminen onnistuisi, mutta se onkin sitten eri asia, pysytäänkö lainkaan näissä budjettisuunnitelman kohteissa. Tuskin.

Viimeisten palkkojen kilahtamista säästötilille vielä odotellaan, mutta ihme kyllä vaikuttaa siltä, että jopa minä saatan päästä melko lähelle kovaa 20t€ säästötavoitetta. Hyvä minä! Korona on helpottanut asiaa, koska eipä olla kovin paljoa käyty ulkona syömässä tai juomassa, mutta erilaiset varustehankinnat taas ovat verottaneet salakavalasti säästöpossua. Budjetti on kuitenkin vain budjetti, joka perustuu hattuvakioilla laskettuihin arvauksiin, joten todellinen laita rahojen riittävyydestä selviää vasta reissun päällä. Joko ollaan pidempään tai vähän lyhyemmän aikaa reissussa. Sen näkee sitten. Tässä vaiheessa mieltä lämmittää jo se tosiasia, että ollaan lähdössä!

Oman reissun lisäksi työmuistia on kuormittanut ja reissuintoa lisännyt siskoni Ecuadorin reissun järjestelyt. Siinä vasta mimmi! Tällä viikolla lähtee Ecuadoriin vapaaehtoistyöhön maatilalle. Voin sanoa, että Ecuadorin sähköinen viisumipalvelu ei ole kovin rakas näky tämän kokemuksen jälkeen, mutta konsulaatin virkailijat olivat kuitenkin lopulta oikein mukavia ja joustavia ja saadaan sisko matkaan! Toivottavasti itselle ei tule reissussa vastaan vastaavaa viisumihässäkkää… Indonesian jälkeen Kantor Imigrasi (immigration office) on ollut lähes kirosana, sillä siellä tuli juostua useaan otteeseen ja jonotettua sydämen kyllyydestä. Ehkä ne ovat nuo työ- ja harjoitteluviisumit, mitkä tuottavat päänvaivaa, ei turistiviisumit? Eihän?

Joka tapauksessa, siskon luokse olisi tarkoitus jossain vaiheessa mennä kyläilemään, joten myönnetään, vähän valehtelin alussa kirjoittaessani, ettei meillä mitään suunnitelmia ole. Onhan niitä, ideoita ja ajatuksia varsinkin, mutta lukkoon lyötyä ei vielä mitään. Paitsi tuo Ecuador. Kunhan kaikki sujuu hyvin… Täytyy myöntää että tätä isosiskoa vähän jännittää tuon toisen puolesta – samalla tosin innostusta ja onnea rinnassa – siitä tulee mahtava kokemus! Niinkuin varmasti meidän matkastammekin.

Tuleva vuosi tulee meidän perheessä olemaan siis oikein kokemusrikas. Pysykäähän kuulolla, sillä tästä se kirjoittelu taas lähtee käyntiin ja palataan kauan odotettujen reissutarinoiden äärelle!🥰

En malta odottaa, että pääsen jakamaan kanssanne meidän maailmanympärimatkalla kokemat ilot ja surut ja mahdollisesti herättämään myös innon lähteä omalle reissulle (pienelle tai suurelle)!