Lensimme Uudesta-Seelannista Chileen ja kärsimme aikaeron sekä kulttuurin tuomasta hämmennyksestä. Sen lisäksi, että vuorokaudessamme oli yhtäkkiä 40 tuntia, kaikkialla puhuttiin (vain) espanjaa ja Uuden-Seelannin maalaismaisema oli vaihtunut Etelä-Amerikan suurkaupungiksi lieveilmiöineen.
Onneksi hostellimme henkilökunta oli auttavaista ja pääsimme näppärästi kävellen nähtävyyksille. Ihmettelimme kuitenkin seiniä ja patsaita “koristavia” töherryksiä, jotka olivat tässä mittakaavassa ihan uutta. Poliiseja partioi kaupungilla yllättävän paljon – osa työllisti itsensä laittomien katukaupustelijoiden häätämisellä (useampaan otteeseen). Katselimme päivällistä syödessämme, kuinka oletettu opiskelijaporukka pisti kirpparin pystyyn kadun kulmaan ja pakkasi useampaan otteeseen kimpsunsa kasaan, kun poliisi lähestyi aluetta. Oli kuin olisi seurannut Tom&Jerry piirrettyjä – varsinaista kissa-hiiri-leikkiä. Kaupunki kuitenkin vaikutti suhteellisen turvalliselta päivisin.
Ulkoministeriö sekä hostellimme henkilökunta varoittelivat lähistön Plaza Italian aukion alueesta ja täällä näimmekin perjantaina joukoittain panssarivaunuja ja mellakkapoliiseja, jotka varautuivat yleensä perjantaisin tapahtuviin mielenosoituksiin. Välttelimme siis kyseistä aluetta, mutta muuten kävelimme ympäri kaupunkia melko huolettomasti (muutamia hähmäsiä puistoja lukuunottamatta). Pienen virhearvion teimme pubikierroksen (joka ei ollut mitenkään sellainen kierros, mitä odotimme) jälkeen, kun lähdimme yhdessä kävellen kotiin – jälkeenpäin ajateltuna tämähän oli todella tyhmää ja olisi pitänyt ottaa taksi/über, sillä myöhemmin kuulimme, että yhtä tyttöä ei oltu päästetty yökerhosta edes kadulle ennen taksin saapumista. Kävelymme sujui kuitenkin rauhallisesti, koko kaupunki oli hiljainen ja tyyni.
Kaupungissa pari päivää kierreltyämme aloimme jo suunnitella seuraavia askelia – Uudessa-Seelannissa kun emme olleet ehtineet suunnitella tekemisiä täällä päin. Halusimme pian kohti pohjoista (Patagonian päätimme skipata tällä reissulla sen ollessa niin kallis matkakohde ja sesonki oli juuri loppusuoralla). Alkoi vaikuttaa siltä, että budjetoidun parin päivän sijaan viettäisimme Chilessä joka tapauksessa pidemmän aikaa – kunhan pääsisimme kaupungista eteenpäin. Ehkä se kulttuurishokkikin tästä helpottuu, kun päästään pois suuresta kaupungista.