Kuusamossa sijaitsevalta Rukalta on näppärä tehdä erilaisia päiväretkiä esimerkiksi laskettelun välipäivinä. Piipahdimme Pohjois-Pohjanmaalta Lapissa ihailemassa Posion kansallis- ja luonnonpuistoja – Riisitunturin tykkylumimetsää ja Korouoman kanjonin jääputouksia.
Pääsääntöisesti olemme aamuihmisiä ja aikaiset lähdöt eivät tuota ongelmaa. Tällä kertaa huonosti nukutun yön jälkeen lähtö ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan ja lähdimme vasta hieman ennen klo 8 liikkeelle. Aurinko nousee näihin aikoihin (helmikuun puolivälissä) n. klo 8:10-8:15 ja Rukalta ajaa Riisitunturille puolisen tuntia. Autossa istuessa talvinen horisontti värjäytyi liilasta vaaleanpunaiseksi ennen auringon nousua. Uskomattoman voimakas pettymys valtasi mieleni, kun tajusin, että aurinko ehtisi nousta matkan aikana, eikä Riisitunturille päästyämme ikonisesta punertavasta talvitaivaasta olisi tietoakaan. Olin edellisinä päivinä mökin ikkunasta ihaillut haltioissani tuota pohjoisen taivaan kauneutta ja värien vaihtumisen ohikiitävää hetkeä, jolloin puiden oksilla oleva lumi kylpi auringon säteissä kimmeltäen. Aikaikkuna tälle kauneuden todistamiselle on todella pieni. Reippaasti aikaisempi lähtö olisi siis ollut tarpeen, jotta olisimme kerinneet tunturin huipulle ennen auringon nousua.
Tunnelmaa autossa ei kohottanut se, että kuski oli selvästi noussut väärällä jalalla ja ilmapiiri oli kaikkea muuta kuin taivaan sävyistä innostunut tai hempeilevä. Kuu loisti lähes täytenä taivaalla ja oli kertakaikkisen upea, muttei sytyttänyt pettynyttä ja ärsyyntynyttä. Riisitunturin parkkipaikalla auringon keltainen kajastus valaisi opasteet ja sisäänkäynnin luonnonpuistoon kauniisti, mutta tänään se muistutti vain siitä, kuinka olisi pitänyt päästä lähtemään aikaisemmin. Pikkumaiselta kuulostava juttu ja varmasti paremmin nukutun yön jälkeen tästäkin “suuresta pettymyksestä” olisi päässyt plussan puolelle ja oikeasti nauttimaan retkestä nopeammin, mutta ei tänään.
Jotta huonosti alkava päivä ei vielä kääntyisi paremman puolelle, olivat lähtöpisteen vessat aivan järkyttävässä kunnossa ja siitä syntyikin oikea paskaepisodi. Note to self: tarkasta huussin kunto aina etukäteen otsalampun kanssa ennen tarpeille menoa. Selkeästikään jotkut eivät osaa huussietikettiä, joten katso mihin istut. Huolimaton istahtaja kiittää käsidesistä, kosteuspyyhkeistä ja hiljaisesta ajankohdasta, jolloin onnistuu tarvittaessa myös lumipesu.
Miinuspuolelle vajonnut fiilismittari kaipasi upean luonnon lisäksi tietysti myös prosessoimisaikaa, mutta onneksi mieli (ja vessatraumat) tuulettui tunturin tuulessa tallustaessa.
Lumikenkien tuoma vapaus ja mielenkiintoiset lumen muodot kynttiläkuusten oksilla tekivät vaikutuksen. Riisitunturi on oikea “talven ihmemaa”, jonne pääsee myös ilman lumikenkiä tamppautuneille reiteille maisemia ihailemaan. Itse kuitenkin suosittelen lumikenkäilyä, jolloin retkestä saa vielä enemmän irti (ilman lumikenkiä tamppautuneen alueen ulkopuolelle ei ole asiaa, sillä lumeen uppoaa helposti koko jalka). Lumikenkiä saa vuokrattua päiväksi useasta välinevuokraamosta n. 20-30€/pari/päivä. Kävimme edellisenä iltana hakemassa välineet valmiiksi ja palautimme ne päiväretken jälkeen, jolloin maksoimme vain yhden päivän vuokran. Lumikenkien lisäksi meillä oli vaellussauvat, joissa leveä sompa esti koko tikun uppoamista hankeen.
Tunturin huipulta laskeuduimme lounaalle reitin varrella olevalle laavulle, jossa muutama retkeilijä jo keitteli pannukahvia. Lounaaksi nuotiolla paistetut makkarat antoivat puhtia päivään ja lähdimme niiden voimin kohti parkkipaikkaa ja seuraavaa kohdettamme, Korouoman kansallispuistoa.
Riisitunturi on näppärästi matkan varrella Korouomaan mentäessä, joten näiden kahden luontokohteen yhdistäminen onnistuu helposti. Osa pienemmistä teistä on kapeita ja väistöpaikat mäkien yhteydessä tuovat ajomatkalle jännitystä, etenkin, jos vastaantulija on rekka. Posion läpi ajetaan kuitenkin suurempia teitä, jolloin matka taittuu ilman sydämen pompahtelua kurkkuun.
Saavuimme Korouomaan noin klo 13, kun aurinko oli jo laskemassa kanjonin reunan taakse. Otimme lumikengät mukaan, mutta Koronjää-kierros (5km) oli kyllä pääosin hyvin tamppautunut. Paikoin jyrkät laskut olivat jäisiä, joten esimerkiksi jääraudat olisivat olleet hyvä lisä talvikenkiin. Lopulta lumikengille ei liukkauden kohtien kiertämisen lisäksi ollut pahemmin tarvetta, paitsi toki, jos oltaisiin suunnattu tuon suosituimman reitin ulkopuolelle muille jääputouksille.
Koronjää-reitin varrella pääsimme ihailemaan kolmea kanjonin jääputouksista. Reitin suositeltu kiertosuunta on myötäpäivään, jolloin ensimmäinen putous on Jaska Jokunen, sen jälkeen Mammutti ja viimeisenä Ruskeavirta. Jokainen putous on väritykseltään erilainen johtuen niiden vesilähteistä. Mammutin kirkas sinivihreä väritys saa alkunsa lähdevedestä, kun taas rusehtavat sävyt muissa putouksissa ovat peräisin soiden humuspitoisesta vedestä.
Jääputoukset ovat myös suosittuja jääkiipeilykohteita, ainutlaatuisia Suomessa. Pääsimmekin seuraamaan vierestä muutamaa hurjapäätä Ruskeavirralla tulevasta jääkiipeilykokeilusta innostuen.
Ennen kotiinpaluuta pistäydyimme parkkipaikan vieressä sijaitsevassa kahvilassa syömässä mokkapalat ja juomassa kahvit. Posio osoittautui oikein hyväksi matkakohteeksi!