Aloitimme kaupunkikiertelyn kottu-lounaalla bussiaseman vieressä sijaitsevassa kojussa. Matkalla portugalilaisten 1600-luvulla rakentamalle linnoitukselle (Fort Fredrick) ja sen alueella sijaitseville temppeleille näimme bambi-peuroja syömässä kaikkea mahdollista. Muun muassa vesak poya-roskia, joita oli yksi hiekkakenttä pullollaan viime viikkojen juhlintojen jäljiltä. Roskan määrä onneksi väheni temppelialueelle siirryttäessä.
Ajan saatossa useiden eurooppalaisten valloittajien hallussa olleen linnoituksen sisällä oli buddhatemppeli, jossa oli seisova buddha. Pieni oranssiin kaapuun pukeutunut munkkipoika pyysi sisäänpääsymaksuksi 200 Rs. / naama, mutta rahalle ei juurikaan saanut vastiketta (ja meniköhän se edes oikeaan osoitteeseen vai vain pojan herkutteluun)… Maisemat Trincoon olivat kukkulalta kuitenkin hyvät ja olihan patsaskin hieno.
Buddhalaisista maisemista kipusimme ylös Koneswaramin hindutemppelille, jolle vievän tien varrella oli turistisälää myyviä kojuja pilvin pimein. Niistä sai ostettua läjän paikallisista herkuista koostuvia tuliaisia. Iloksemme hindutemppeliin pääsy oli ilmaista, lukuunottamatta kenkien säilytystä (20 Rs.). Kengät jätettiin siis säilöön ja temppelialueella käpsyteltiin paljain varpain. Temppeli itsessään ei ollut mielestämme kovin ihmeellinen (paitsi omituisuudessaan ja värikkyydessään), mutta tähän varmasti vaikutti sen nuorehko ikä. Siirtomaa-aikana portugalilaiset olivat tuhonneet alkuperäisen temppelin ja sen osaset oli silloin pudotettu mereen samalla kun papit ja pyhiinvaeltajat oli alueelta murhattu. Tämä oli jatkoa Jaffnan valloitukselle. Siirtomaa-ajoilla on harvemmin ollut kovin hyviä seurauksia alistetuille kansoille ja kulttuureille, ja tässäkin tapauksessa uskonpuhdistus ja kulttuurin tuhoaminen länsimaisen ihanteen tieltä oli ollut järjestelmällistä: sadat hindutemppelit saivat väistyä uuden kirkon ja uusien linnoitusten tieltä.
Merestä myöhemmin 1900-luvulla löydetyt jumalpatsaat oli nostettu takaisin kunnostettuun temppeliin ja ne olivatkin kiinnostavia: patsaita oli varmaan yli sata, kaikki mustia enemmän tai vähemmän haperoituneita. Jos hindulaisuuteen olisi perehtynyt etukäteen hieman enemmän, olisi niistäkin saanut ehkä enemmän irti.
Temppelialueella oli kuitenkin mielenkiintoisia infotauluja alueen historiasta, meditaatiosta (ja siitä mitä sen tulisi olla vs. miten se koetaan nykyään) ja hindulaisista tarinoista. Temppelin ulkopuolella oli suuri sininen hindujumalapatsas ja useita lehmäpatsaita hieman etäämmällä. Kaikin puolin mukava temppelialue tarjosi myös upeat maisemat merelle – sinne, minne alkuperäinen temppelikin oli aikoinaan kumottu.
Vessakokemusta emme kuitenkaan voi suositella kenellekään, ellei “kamalimmat vessat” ole matkan teemana. Jos mies toteaa vessan olevan “painajaismainen”, ei istuaalteen tarpeensa tekevän kannata edes ajatella moisessa paikassa asioimista. Kannattaa siis optimoida kuumalla ilmalla juodut vesimäärät ja inkiväärilimpparit oman rakkonsa sietävyyden mukaan. Tai vielä tärkeämpänä vatsan toimintakierto kannattaa ottaa temppelikierrokselle lähtiessä huomioon.