Kiertelimme Kandyn tekojärven ympärillä kuten moni muukin matkailija. Lähdimme paikantamaan kauempaa kantautuvaa kilkatusta: jonkinlainen kovaääninen (erilaisia rumpuja ja pillejä) kulkue tallusti hitaasti kohti temppelialuetta.

Kulkueessa oli norsuja, jotka oli puettu juhlavaatteisiin. Yhden norsun selässä ratsasti prinsessan näköinen nuori tyttö (joka paljastuikin lopulta nuoreksi pojaksi) miehen sylissä. Oli surullista kuunnella norsun jaloista kilkattavaa kahleiden kilinää. Kaipa se oli turvaksi edessä tanssiville. Kulkue eteni hitaasti välillä pysähdellen. Tanssivat, helisevät ja rummuttavat miehet hyppelivät edellä, kun perässä tuli joukko valkoisiin pukeutuneita naisia jonkinlaisten rukoustavaroiden tai uhrilahjojen kanssa.

Seurasimme kulkuetta etäämmältä ja näimme sen kaartavan temppelialueelle. Paikalla oli lisäksemme muutama muu turistipari. Järjestyksestä huolehtivat poliisit viittoivat meitä liittymään seuraan ja lopulta saimme myös kutsun temppeliin sisälle, mitä emme olisi ikinä osanneet kuvitellakaan pienellä iltakävelyllämme. Paikallinen tyttö kertoi tämän olevan avajaisseremonia tulevaa pyhää viikkoa varten, ennen kuin jotkin oikeen isot kihot saapuvat Kandyyn. Norsulla ratsastaneelle pojalle tehtiin jonkinlainen rukous/siunaus temppelissä ja vielä erikseen bondhi-puun alla. Tämän ahkerasti videoidun tapahtuman jälkeen hänet avustettiin uudelleen norsun selkään korkealta tasanteelta. Tunnelma oli mystinen.

Kulkue jatkoi kohti kukkulalla sijaitsevaa isoa Buddha-patsasta. Me jättäydyimme kulkueesta ja ajattelimme siinä samalla tutustua lähistöllä olevaan temppelialueeseen. Porteilla oleva poliisisetä kuitenkin sanoi mekkoni olevan liian lyhyt, emmekä päässeet sisään. Ihmettelin asiaa, koska mekko oli yli polvien ja vielä pitkähihainenkin, ei siis mikään paljastava minimekko. Kunnioitimme kehotusta kuitenkin ja kiersimme temppelialueen toiselle puolelle, jossa pääsisäänkäynti sijaitsi. Siellä oli enemmän turisteja ja ajattelimme kysäistä, miten oli mekon laita. Turvamiehet pohtivat mekon pituutta hetken, mutta tulivat siihen tulokseen että se oli tarpeeksi pitkä.

Astelimme temppelialueelle, jätimme kengät rappujen viereen. Rummutusta. Pillejä. Ihmisiä valkoisissaan. Palvojat kulkivat vesiastioiden kanssa puun ympärillä. Osa rukoilijoista heittäytyi maahan rukoilemaan (eivät tosin he, jotka kantoivat vesiastioita). Alueella sijaitsevaan ykköskohteeseen, hammastemppeliin, emme lähteneet jonottamaan vaan jäimme pimeään iltaan nauttimaan lyhtyjen valosta ja temppelialueen hengellisestä tunnelmasta.

Ennen hostellille paluuta söimme jälleen lettusia eri kastikkeilla (Dosain /130 Rs. ja String Hopperseja 10 kpl /70 Rs.). Oli raukea olo ja mahtavaa päästä pitkälleen. Jalat oli molemmilla turvonneet norsumaisiin mittoihin. Toivottavasti se laskisi yön aikana eikä turvotuksen taustalla olisi mitään vakavampaa…