Wuhuuu!  Kiitos, Malaysian airlines, nopeasta toimituksesta. Olimme jo melkein varmoja, ettemme saa matkatavaroitamme ennen Mulun kansallispuistoon lentoa, mutta kappas kappas! Kun olimme tulleet ostoksilta, hostellin tyttö kertoi taksin ilmoittaneen tuovansa rinkkojamme parin tunnin sisällä.

Voi sitä onnen määrää,  kun rinkkamme saapuivat ovelle 🙂

Samalla ymmärsi ottaneensa aivan liikaa tavaraa mukaan, mutta niinhän se yleensä menee. Kotona ei usko, että sitä pärjää vähemmälläkin.

Ennen rinkkojen saapumista olimme ehtineet hieman kierrellä kaupunkia. Ainoa huono puoli hostellissamme oli se, että seinät nyt oli ihan paperia, joten aamulla hieman väsytti. Onneksi aamupalalla sai paahtoleipää, hyvää kahvia ja kaakaota ja jopa maitoa murojen kanssa. Olimme aikaisin liikkeellä.

Valitettavasti hieno “tontut Borneossa”-kuva jäi ottamatta, kun ei saatukaan tonttulakkeja (rinkkoja) aatoksi perille. Eikä vaatteissakaan ollut hirveästi valinnanvaraa (huomaa erittäin tyylikäs asukokonaisuus).

Jalan Gayan, keskeisen kiinalaiskadun päässä oli pieni aukio, missä oli koristeltuja joulukuusia palmujen alla. Hassua.

Kaupunki noin muuten oli vielä aamulla melko hiljainen.

Kävimme rannassa olevassa basaarissa ostamassa hedelmiä, sipsejä ja joimme kookosmaitoa pähkinästä. Mehu maksoi 3RM ja pieni hedelmälautanen 1 tai 2RM. Torilla oli myös kuivattuja kaloja myynnissä sekä erilaisia puisia esineitä ja simpukoita. Täydellinen tuliaisten ostopaikka.

Söimme hedelmät rannassa samalla kun seurasimme paikallisten kalastusta. Ympäristö oli erittäin likainen ja nenään kantautui vähän väliä kamala haju. Ei taida roskien roskikseen heittäminen olla tuttua täällä.

Ostoskeskuksen vessakin oli pieni järkytys. Kyllä “reikä maassa” noin muuten oli tuttu Japanista, mutta se, että käytettävissä ei ole vessapaperia vaan vain ämpärillinen vettä, kauha ja vesiletku. Mielenkiintoista.

Oli sitä vessapaperia sitten vessojen ulkopuolella. Täytyy vaan tajuta ottaa sitä jostain oven läheltä mukaan tai kantaa omaa rullaa laukussa.

Lounaaksi söimme melko kalliisti (58RM/2hlö) japanilais-korealaiseen tapaan itse keitettävän menun. Lihaa, kalaa, kananmuna, katkarapuja, vihanneksia ja epämääräisiä palleroita. Tarjoilija opasti niinkin hyödyllisesti kuin “toimi miten parhaaksi näet”, joten ei sen kummemmin mitään keittoaikoja tiedetty. Tervetuloa vatsatauti!

Yritettiin etsiä mulle snorklauskamoja, mutta vaikka kuinka monessa urheiluliikkeessäkin kierrettiin niin ei löytynyt. Gekkoja vaan löydettiin kiipeilemästä seiniä pitkin.  Vaatteita oli kyllä paljon kivoja halvalla, että vaikka ei ois rinkat tullutkaan niin oishan täältä kaiken tarvittavan voinut ostaa. Paitsi tietty kengissä oli vähän koko-ongelma, sillä ei tollasta 45 kokoa tahtonut löytyä miekkoselle.

Aamu oli kaunis, kerettiin juuri hostellille ennen iltapäivän sadekuuroa.

Illalla erehdyttiin hampurilaisbaariin, missä saatiin hampurilaiset “medium” pihvillä. Jos se nyt lainkaan oli lihaa…