Jälleen yksi rajanylitys onnistuneesti takana! Edellisyön painajaisista huolimatta kaikki meni sujuvasti ja bussifirman henkilökunta piti meistä hyvää huolta.
Bussilippujen ostaminen San Josén 7-10 terminaalista oli ympäristön puolesta tosiaan jännittävä kokemus (terminaalin turvamies varoitteli alueen turvattomuudesta ja varmasti ihan aiheellisesti). Onneksi itse lippujen osto sujui näppärästi kortilla maksaen ja saimme lipunmyyjältä hyvät ohjeet tulevaa reissua varten (ja nettiä uberin tilaamiseen, jotta pääsimme turvallisesti hotellille).
Bussi lähti klo 6:00 aamulla, joten meillä oli aikainen herätys ja jännitys tulevasta. En tiedä miksi maanteitse tapahtuviin rajanylityksiin liittyy niin paljon enemmän sählinkiä (yleensä)…
Nica Expreson henkilökunta oli kuitenkin erittäin osaavaa ja kaikki sujui alkuepäilyiden jälkeen hyvin. Oli ensiksi nimittäin hankalaa uskoa kaikkia mahdollisia maksuja, mitä tällaisella kansainvälisellä bussimatkalla tulikaan eteen (emme vastaavaa kokeneet Etelä-Amerikassa).
Oli kaikenlaisia muutaman dollarin kylämaksuja, käsittelymaksuja, puhdistus- ja tarkastusmaksuja… Varsinaisen bussilipun hinnan päälle tietysti. Matkaa ennen olimme myös maksaneet netissä maastapoistumisveron (Costa Rican pankkiin) ja Nicaraguan rajalla maksettiin myös maahantulosta pieni maksu.
Bussikyyti rajalla meni näppärästi, kannoimme vain rinkkamme aina rajalla matkatavaratarkistukseen ja takaisin bussiin, samalla kun saimme leimoja passiin.
Nicaraguassa matka oli rajalta lyhyt risteyskaupunkiin, jossa jäimme kyydistä keskelle ahdistelevia taksikuskeja. Kilpailu matkustajista oli niin kovaa, että hirvitti. Hintapyynnöt olivat aivan naurettavia, joten lähdimme kävelemään San Jorgen satamaa kohti. Lopulta yksi taksikuskeista suostui heittämään meidät alkuperäistä pyyntihintaa reippaasti edullisemmin, joten päätimme säästää jalkojamme.
Matka jatkui Ometepe-saarelle, minne pääsimme lautalla jo puolilta päivin!