Ensimmäinen kohteemme Nicaraguassa oli Pohjois-Nicaraguassa sijaitseva Ometepe-saari. Saari on muodostunut järven keskelle ja siellä on kaksi tulivuorta. Koska saarta ympäröivällä järvellä on ollut kaaaaauan kaaaaauan sitten yhteys mereen, on sieltä mahdollista löytää makeaan veteen ajan saatossa sopeutuneita härkähaita (bull shark 🦈). Tai tämä on yksi useista teorioista…
Ometepelle pääsee San Jorgen satamasta lautalla. Lauttamatka kesti noin tunnin.
Koska sää vaihtui yhtäkkiä aurinkoisesta sateiseksi, kastuimme lautalla rinkkoja myöden. Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain lyhyt kuuro ja lämmin tuuli kuivatti kamat loppumatkan aikana tehokkaasti.
Olimme katselleet etukäteen majapaikkoja saarelta ja lampsimme satamaan päästyämme läheiseen majataloon ohi yli-innokkaiden myyntimiehien. Aikainen herätys ja koko päivän matkustaminen alkoi jo painaa. Onneksi huoneita oli tarjolla ja pääsimme lepäämään.
Sää oli paljon vaihtelevampi kuin esimerkiksi Ecuadorissa, täällä iltapäiväkuurot osoittautuivat lähes päivittäisiksi. Ne eivät kuitenkaan menoa hidastaneet, vaan lähdimme reippain mielin reissaamaan indonesia-tyyliin: vuokrasimme kolmeksi päiväksi mopon saaren kiertelyä varten. Mopovuokra onnistui helposti majatalomme kautta, kuten muutkin tarvittavat järjestelyt.
Koska aikamme Nicaraguassa oli rajallinen ja halusimme poikkeuksellisesti nähdä melko monta kohdetta maassa, emme ehtineet heittäytyä rentoon saaritunnelmaan pidemmäksi aikaa. Onneksi saimme maustettua saarella oloa hyvällä extempore -meiningillä ja piipahdimme hetken mielijohteesta erilaisiin paikkoihin. Muun muassa aamupalaa saimme vaatimattomasta tienvarren ravintolasta, jossa tutustuimme sydämmellisiin paikallisiin.
Löysimme mopomatkan varrelta upean “keitaan” metsän keskeltä, mikä oli turistikohteeksikin aika seesteinen paikka. Tosin olimme liikkeellä melko aikaisin, jolloin porukkaa ei ollut vielä polskimassa pilvin pimein.
Julle hyppeli innoissaan “liaanilla” turkoosiin veteen mölyapinoiden huudellessa. Kun lähdimme jatkamaan mopolla matkaamme, sade yllätti meidät täysin. Ei se sade toisaalta haitannut, mutta tuuli yltyi myrskylukemiin, joten odoteltiin hetki kyläkaupan katoksen alla ennen kuin jatkettiin matkaa seuraavaan majapaikkaan.
Valitettavasti majoitus, mihin olimme alunperin menossa, ei ottanut asiakkaita vastaan (huoneita ei voitu siivota henkilökunnan sairastumisen vuoksi). Saimme odotella sateen laantumista omistajan kanssa jutustellen. Omistaja oli alunperin kotoisin Argentiinasta, mutta Nicaraguassa asuessaan oli useamman kymmenen vuoden ajan ehtinyt kokea sitä sun tätä. Juttu luisti ja välillä täytyi ihan miettiä, uskoakko kaikkea villiltä kuulostavaa tarinaa. Harmiksemme emme päässeet nauttimaan “saaren nopeimmasta netistä”, mikä kuulemma oli diginomadien keskuudessa suuressa arvossa.
Löysimme lopulta läheltä viihtyisän majatalon (emme kovin pitkälle sateen jatkuessa halunneet jatkaa matkaa), minkä läheisyydessä oli kehuttu ravintola.
Sateen hellitettyä kävimme syömässä ja makuelämys oli pitkästä aikaa (ruokabanaanin, riisin ja papujen yhdistelmiin tottuneille) makunystyröitä hemmotteleva. Päätimme siis tulla kokeilemaan myös aamiaisen sekä seuraavana päivänä muutaman muunkin ruokalajin.
Kosteissa oloissa saimme nukuttua kuitenkin yllättävän hyvin, eikä tuuli häirinnyt yöllä liiemmin. Aamulla jälleen aurinko paistoi ja jatkoimme matkaamme rannalle.
Lähdimme etsimään toista majapaikkaa rannan läheisyydestä ja löysimme viihtyisän mökin. Valitettavasti joku oli juuri varannut viimeisen huoneen, joten se meni sivu suun eikä auttanut kuin kysellä läheisistä majataloista mökkiä. Rannan tuntumasta löysimme perheen, joka ei juhlapyhistä huolimatta kieltäytynyt majoittamasta meitä (onneksi!). Iltapäivästä taas tuuli yltyi, joten alkuperäinen suunnitelma kajakkiretkestä jäi haaveeksi. Saimmekin rentoutua rannalla auringonlaskua ihaillen.
Oli mangokausi, joten saimme mökin omistajaperheeltä kasoittain mangoja syötäväksi. Koska aivan lähellä ei ollut kummoisia ravintoloita, päätimme pyytää illallisen majoituksesta. Sekä illallinen että aamiainen oli runsas ja maukas, vaikka paikallinen ruokakulttuuri ei kovin ihmeellistä mielestämme ollutkaan.
Mökin verannalla ihmettelimme trooppisen myrskyn nopeaa kehittymistä ja muutaman kerran tuli sähkökatkojen aikana nähtyä muutama upea salamakin. Emme lähteneet enää jatkamaan matkaamme pidemmälle saarta ympäri, sillä tie muuttui erittäin huonokuntoiseksi pian mökkimme jälkeen.
Vaikka sää oli vaihteleva, oli pääsääntöisesti hyvä ajokeli sekä aurinkoakin ihan riittämiin (pilvisyys ja iltapäivän sateet viilensivät muuten painostavaa kuumuutta miellyttävästi). Lopulta palasimme sataman lähellä sijaitsevaan majataloomme, jonne olimme jättäneet isot rinkkamme mopoilun ajaksi. Majataloa pyörittävä perhe otti meidät lämmöllä vastaan ja oli todella vieraanvarainen. Saimme jopa kutsun isännän syntymäpäiville eli herkullisen grilliruuan äärelle – paikallista rommia unohtamatta.
Saarella oli mukavan rento meininki ja siellä olisi hyvin voinut viettää pidemmänkin ajan, mutta päätimme suunnata takaisin mantereelle ja kohti Granadaa.