Lontoo on museokävijän taivas! Vaikka emme kovia museointoilijoita olekaan, oli Lontoon pääosin maksuton museotarjonta houkuttelevaa. Suunnittelemallemme listalle kuuluivat Science Museum, Natural History Museum, British Museum, mahdollisesti Madame Tussauds ja Sherlock Holmes-museo. Lisäksi Tower of London, parit puistot, kuuluisat rakennukset ja shoppailukadut olivat tähtäimessä. Neljässä päivässä.
Mieliin noussut idea Stonehengen päiväretkestä jäi, kun ymmärsimme tarjonnan hurjan määrän. Päivittäisen kävelyn määrän. Uupumuksen. Ja paikallisten pubien mukavuuden.
Yhtenä aamuna heräsimme hotellin aamupalalle aikaisin (mikä oli muutenkin suositeltavaa, jotta pieneen ruokailutilaan mahtui syömään). Valmistauduimme ripeästi kävelykierrokselle: otimme suunnan Kings Crossilta kohti Reagent Parkia. Aamu oli aurinkoinen, nautimme raikkaasta puistoilmasta lenkkeileviä ja koiria ulkoiluttavia ihmisiä toljotellen ja ihastellen kauniisti ylläpidettyä maisemaa, lintulammista puhumattakaan. Kuljimme puiston läpi kohti Baker streetiä. Ohitimme Madame Tussauds -vahanukkemuseon, jonka eteen oli jo kerääntynyt jonoa kerrakseen, joten päätimme jatkaa suoraan mielestämme vielä kiintoisampaan kohteeseen, Sherlock Holmesin kotiin. Olimmekin onnekkaita, sillä jälkeemme saapui suuri ranskalainen kouluryhmä, jota ennen pääsimme ihmettelemään kuvitteellista asumusta, joka oli pienintä yksityiskohtaa myöten varustettu kirjojen sankarin elämää varten. Oli yöastiaa ja viinikarahveja, lääketieteen julkaisuja ja huumausruiskuja – kaikki kirjojen tapahtumiin viittaavilta vuosilta. Oli johtolankoja, muistiinpanoja ja mestarietsivän hattukin tuli testattua päähän. Ohessa olevasta tuliaiskaupasta olisi löytänyt jos jonkinmoista mielenkiintoista.
Jatkoimme kuitenkin lounaan kautta museoalueelle kohti Natural History -museota. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta sisäänkäynnillä oli lahjoituksia varten keräys, jonne toivottiin 5 puntaa/hlö. Enemmänkin olisi museokokemuksesta voinut pulittaa. Näyttelyjä oli hurjasti, käveltyä tuli ensin esi-ihmisten luurankojen, sitten dinosaurusten ja täytettyjen eläimien ohitse. Dinosaurusosastolla oli huikea dinorobotti, jonka katse tunkeutui jäätävänä sisuksiin. Paljon faktaa. Paljon nähtävää. Paljon käveltävää.
Hävettää myöntää, mutta emme jaksaneet edes museon yläkertaan, jossa ilmeisesti olisi ollut jotakin tulivuoriin liittyvää. Tarvitsimme tauon. Silmissä vilisi lintuja ja kivenmurikoita. Helsingin Luonnontieteellinen museo vaikuttaa tämän rinnalla niin pieneltä.
Muut museot jäivät siltä päivältä – nyt ymmärrän, mitä ystäväni kehoitus yhdestä nähtävyydestä/päivä tarkoitti. Ei sitä kannattanut itseään uuvuttaa liialla nähtävyyksien kahminnalla. Ajelimmekin siis kaksikerrosbussilla takaisin hotellin suunnille. Kävimme syömässä kotoisassa pubissa, lepuutimme jalkojamme ja siemailimme olusia, kunnes jatkoimme lähipubiin seuraamaan illan jalkapallopeliä. Tasapainoa päivään.