Oleskelumme Amedin alueella pidentyi pidentymistään, mutta ihmekös tuo, sillä onhan kyseessä aivan uskomattoman rento, rehellinen ja ihastuttava paikka. Emme Balia kierrelleet sen enempää, mutta tämä rauhallinen rantakylä oli ehdottomasti oiva paikka saada pala sitä aitoa balilaista rentoa elämänmeininkiä ilman häiritsevää rellestäjä-turistien tulvaa.

Jokainen tapaamamme paikallinen oli täynnä puhdasta auttamisen iloa, he keskustelivat mielellään ja hymyilivät paljon. Mikäli yhteinen kieli ei olisikaan molemmilla hallussa, on hymy paras kommunikaation väline. Don’t worry, give me a smile.

Saimme kutsun yhden taidemaalarin kotiin, kun törmäsimme häneen iltapalaostoksilla ja aloimme juttelemaan mahdollisista tavoista päästä Lombokiin. Keskustelu vaihtui ruokailuun pikkukujien päässä sijaitsevan talon sisäpihan terassilla, vieraanvaraisuus oli lyödä meidät ällikällä. Katselimme Wayanin maalauksia, joimme tarjottua kahvia ja maistelimme vaimon kotikylästä (Kintamanin alueelta Baturin juurelta) tuotuja mandariineja jeruk. He kertoivat suhtsujuvalla englannilla elämäntyylistään, uskonnostaan, perheistään ja perinteistään.

Balin terroristi-isku oli vaikuttanut elämään suuresti: Wayan oli aikaisemmin työskennellyt veljiensä kanssa Ubudissa, taidemaalarina sekä puunkaivertajana, missä ikinä työtä riitti, mutta kun pommi-iskun jälkeen kaikkosivat turistit, kaikkosivat myös rahat. Sen jälkeen on sitten tehty sitä hommaa mitä on: milloin maalauksia, milloin taksipalvelua, milloin kännykän näyttöjen korjauksia… Rahaa tulee kun tulee ja sitten kaikki menee rukoiluun ja seremonioihin ja tietenkin ruokaan. Ja ollaan silti onnellisia, ei murehdita huomisesta.

Wayan uskoi vahvasti ihmiskehon sisäiseen energiaan ja sen voimaan, järjesti reissaajille meditaatioreissuja ja joogasi myös itse.

Ihmiset uskovat myös karmaan, joten reissata täällä voi huoletta. Paikalliset eivät edes lukitse mopojaan, eivät varasta, sillä karman lakien mukaisesti siitä seuraa itselle vielä suurempaa pahaa. Kun taas hyviä tekoja ei voi koskaan tehdä liikaa. Ei pidä kummeksua tilannetta, jossa sinä itse päätät esim. maksun suuruuden: up to you: you happy, me happy.

Ostimme muistoksi Wayanilta kaksi taulua (meillä ei oikeasti ollut varaa edes yhteen, sillä olimme varautuneet vain ostamaan iltapalaa, mutta annoimme vähät roposemme ja valitsimme lempimaalauksistamme toisen, toisen saimmekin lahjaksi, koska good karma).

Tunnelma Amedin alueella on rentouttava, samaa mieltä olivat belgialaiset, jotka tapasimme tänään Lombokilla. Amed on paikka, jossa voit vain pysähtyä kadun varrella jammailevan kaveriporukan luokse ja liittyä seuraan. Nauttia kitaran rytmistä rannalla, siemailla olutta auringonlaskussa, antaa aaltojen kuohun rentouttaa mielen…

Nyt kuitenkin matkamme jatkuu kohti Indonesian toiseksi korkeinta vuorta: Rinjani häämöttää horisontissa.