Yksi suurimmista matkakuumeaalloista on parhaillaan päällä. Juurikin nyt, kun olisi tietenkin muutakin (tärkeämpää?) tekemistä, mutta… onhan tässä aikaa tsempata, vaikka sitten ensi vuonna, siihen opiskeluun. Lähtöön on noin 3 kuukautta! Indonesian sulosaaret kutsuvat!
Parhaillaan odottelen, että postiluukusta kilahtaa kutsukirje Udayana Universitystä – sen jälkeen voin lompsia suurlähetystön portteja kolkuttelemaan viisumiasioissa. Saa nähdä, kuinka myöntyväisiä ovat siellä kolmen kuukauden viisumihakemukselle. Matkan pituus on ollut (muutenkin kuin viisumien osalta) järjestelyjä hankaloittava, jo niinkin yksinkertainen asia kuin matkavakuutus voi tuottaa päänvaivaa. Saimme siinä parin päivän intensiivisen vertailun jälkeen sumplittua jatkuvia ja lisäkuukaus-määräaikaisia matkavakuutustarjouksia ja lopulta siirrettiinkin matkavakuutuksen lisäksi kaikki vakuutukset toiseen vakuutusyhtiöön. Olihan se siis ihan hyödyllistä välillä noitakin (porsaanreikiä täynnä olevia, silmät ristiin pistäviä) vakuutustarjouksia lueskella ja vertailla. Matka on siis ainakin matkavakuutusta lähempänä toteutumista.
Hommasimme myös vihdoin uuden (hieman pienemmän) matkakameran, joka on nyt vedenkestäväkin 15m asti. Saa sukellella! Viime reissussa oli mukava vanha järkkäri vedenkestävine pusseineen, mikä kieltämättä oli hieman hankala toveri joissain tilanteissa. Sen lisäksi, että sitä oli hankala piilottaa väentungoksessa kassiin, ei järkkärin poikanen oikein pitänyt sademetsän kosteudesta ja kärsi selvästi silmien rähmääntymisestä.
Siinä sivussa, kun uitimme uutta kameraamme kylppärin lavuaarissa, saimme paljon kultaakin kalliimpia matkavinkkejä Indonesiassa aikaisemmin reissanneelta tutultamme. Siinä sen huomaa, kuinka paljon helpompaa onkaan keskustella jonkun kohteessa käyneen kanssa, samalla kielellä ja reaaliaikaisesti. Kyllä täältä Internetin syövereistä saa tietoa (ainakin yrittää) etsiä kyllästymiseen asti muutenkin.
Matkasuunnitelmia emme vielä hirveästi ole tehneet, ajatuksena on tällä kertaa tehdä hieman aikataulultaan rennompi ja uusille ideoille ja vinkeille avoin reissu.
Ostoslistalla on vielä uudet kävelysandaalit ja snorklauskamat (Turkin matkalta ostetut junior-maski ja snorkkeli eivät ehkä tällä kertaa menettele). Ostoksillemeno saa tosin odottaa, sillä huomenna on aika virittäytyä juhlatunnelmaan, kun rakas äitini käpsyttelee vihdoin ja viimein kirkon portaita rakastamansa miehen kanssa vihille.
Kaksi puuta vie ajatuksia aina välillä pois matkasta, mutta ehkä matka-ajatukset pääsevät huomisen, tai ainakin muutaman ensi viikon, jälkeen taas valloilleen.