Siirryimme Denpasarin melskeestä turistien tulvaan hieman varauksella. Itselläni oli jo pää täynnä kauhukuvia turistialueen tyrkyttävistä kaupustelijoista ja taskuvarkaista. Kaverini oli suositellut yhtä ystävänsä hostellia, jossa kävimme kyselemässä huonetta. Bed plus hostel oli kuitenkin vain makuusaleja täynnä.
Omistaja oli mukava ja opasti meidät tien toiselle puolelle Legian 777 -nimiseen paikkaan, josta saimme standard huoneen parisängyllä 200.000/yö. Otettiin se saman tien kolmeksi yöksi niin ehtisi vähän ottaa selvää asioista ja muista hostelleista. Pieniä kujia kävellessämme ihmettelimme jo, että minne meitä viedään, mutta huoneet olivatkin loppujen lopuksi aivan Legian streetin ja Patimura streetin risteyksessä, todella lähellä vipinää ja vilskettä. Pystyimme seurailemaan kadun tohinaa parvekkeelta (en tosin tiedä oliko se yleisessä käytössä vai johonkin huoneeseen kuuluva). Huone oli siitä huolimatta melko rauhallinen. Yöllä koirien haukunta tai reissaajien humalainen kotimatka herätti meidät välillä, mutta koska hostelli ei ollut katutasossa, olo oli turvallinen. Kävimme respanaisen opastuksella vaihtamassa rahaa (kurssi jonkin verran huonompi kuin tämänhetkinen, mutta luotettavan oloinen paikka, eikä vaihtaja tällä kertaa yrittänyt edes juksuttaa).
Ranta oli kävelymatkan päässä ja vietimmekin alkupäivät ruskettuen (tosin itse juoksin immigration officessa päivästä toiseen pidentämässä viisumiani). Rannalla ei ollut niin paljoa ryysistä ja kun lähdimme pois pääkadun läheisyydestä kohti paikallisten aluetta, ruuan hinta laski alle puoleen. Turistialueella raflahinnat olivat noin kaksin- tai kolminkertaisia, mikä söi ensimmäisenä päivänä koko päiväbudjettimme niin, ettei edes maitopurkkiin ollut illallisen jälkeen varaa.
Denpasarin tuliaiset traditional marketista tulivat siis tarpeeseen. Onneksi löysimme toisena päivänä edullisemman ruokalakadun, jotta pystyimme pitämään budjetin kasassa. Lounaasta (Nasi goreng 11.000, mie goreng 11.000, vesikuppi 1.000, limsa 5.000) kylläisinä kävimme vielä illallakin samassa paikassa ja harjoittelimme bahasan käyttöä.
Löysimme myös kävellessämme toisen hostellin 125.000/yö lähempää rantaa (Komala Indah II). Halvemmaksi sen tekee varmaankin ilmastoinnin sijaan katossa pauhaava tuuletin, mutta seuraavaksi muutamme sinne ainakin yhdeksi yöksi, sisäpiha vaikutti todella viihtyisältä ja alue oli muutenkin kuin perinteinen asumusrykelmä Balilla. Heillä on mukava aamupalaravintolakin.
Sillä aikaa kun J otti selvää mopovuokrista ja surffiopetuksen hinnoista, itse viiletin GoJekin kyydissä ympäri Kutaa ja Denpasaria. Viisumisotkuista täytyy kirjoittaa vielä ihan oma juttunsa.