Nyt on kotiutumisesta kulunut kuukausi ja jo matkajalkaa vipattaa.
Suomi toivotti meidät tervetulleiksi marraskuun lopulla ihanaisella räntäsateella. Onneksemme kotona odotti jääkaappi täynnä ruokaa, joka lämmitti muuten niin kylmässä asunnossamme – miksi sitä edes palasi rannalta tänne kylmyyteen? Mutta ei sitä lomailua kai osaisi arvostaa samalla tavalla, jos ei näitä pimeitä ja märkiä Suomen talvia kipristelisi sohvanpohjalla…
Muutama asia tuntui kuitenkin suorastaan luksukselta kotiinpalattua:
- paksu, tukeva vessapaperi
- lämmin (kuuma) suihku
- oma jääkaappi ja terveellistä ruokaa, kuten salaattia
- oma rakas sänky
- ihana perhe ja ystävät, joiden tarinoista ymmärtää enemmänkin kuin puolet
Useamman pyykkikoneellisen jälkeen saimme asetuttua taloksi taas ja ankea arki koputteli olkapäätä. Onneksi Joulu saapui nopeasti lumipyryineen ja näinä pakkaspäivinä auringon paistaessa voisi todeta, että onhan tämä Suomi talvellakin melkoisen kaunista seutua.
… mutta varasinpa ensikesälle reissun Zimbabween, ettei nyt aivan reissua odottelematta pidä olla.