Kuala Lumpurissa on kyllä totaalisen eri meininki. Ainakin mitä nyt nopeasti ollaan ehditty muodostaa käsitystä kaupungista. Aivan kuin olisi toiseen maahan tullut.
Intialaisia täällä on paljon enemmän, Borneossa kun niitä ei juuri näkynyt. Kaupunki on todella moderni, kulttuurien sekamelska suurine pilvenpiirtäjineen ja rosoisine kaupparakennuksineen.
Julkinen liikenne sujuu ihailtavan hyvin ja matka lentokentältä taittui yllättävän nopeasti. Otimme lentokenttäbussin LCCT:ltä KL Sentraliin (10 RM) ja siitä sitten junalla kohti Chinatownia ja meidän hotelliamme. Jalat hellinä vuorikiipeilystä ilahduimme suuresti, kun juna-asema olikin aivan hotellimme vierellä.
Reppureissaajan luxusta, lämmintä vettä ja siisti huone televisioineen. “Kaunis” näkymä vielä kaupan päälle (mm. pääposti).
Hetken aikaa lepäilimme hotellilla ja lähdimme kiinalaiskaupungin läpi kohti Petronasin kaksoistorneja. Kiinalaiskortteleiden läpi kävellessä olo oli kuin Turkissa konsanaan. Jokainen myyjä oli enemmän tai vähemmän päällekäyvä ja lopulta selvisi, ettei tilanteesta niin vain päässytkään livahtamaan, jos näytti vähääkään kiinnostuneelta. Matkaan tarttui ehkä hieman liiankin kalliiseen hintaan yhtä jos toista, taas tuli miettiä päänsä puhki tinkiessä. Heräteostosten jälkeen kävelimme hieman vikasuuntaan luullen bussipysäkkiä kartalla juna-asemaksi ja saimmekin sitten jaloitella hieman enemmän. Kirein jaloin ja mielin pysähdyimme syömään intialaiseen ruokapaikkaan. Ruoka ei ollut niin halpaa, mitä olimme ymmärtäneet (tai sitten emme vain olleet osanneet etsiä oikeaa paikkaa), mutta tulista se ainakin oli. Kanarisottoni oli täynnä luita, mikä ei ollut kovin miellyttävää ja vei todella kauan saada annos syödyksi.
Ruokailun jälkeen päätimme palata takaisin ohittamallemme asemalle ja hyppäsimme junaan. Lippupoletit ostimme automaatista ja hintaa oli yhteensä kamalat 2.00RM. Sinisten läpysköjen kanssa lampsimme sitten junaan ja pääsimme hulppeaan KLCC:n ostoskeskusympäristöön. Turisteja oli nyt hämmentävän paljon ympärillä, toisin kuin Borneossa, joten olo ei ollut niin ulkopuolinen. (Toisaalta, täällä selvästi osattiin hyötyä turistien a) rahasta ja b) tietämättömyydestä, mitä Borneossa ei samassa määrin tehty.)
Kauppakeskuksesta päästyämme näimme ne, mitä olimme tulleet ihailemaan. Wou. Torneja. Aika suuruudenhullua toisaalta. Mutta olihan se siistiä.
Tornien toisella puolen ihailimme suihkulähde-esitystä ja lepuutimme jalkojamme. Nyt ei muuta kuin kaupan kautta hotellille. Kaupasta ostimme korillisen ihmeellisiä hedelmiä, mutta harmiksemme suurinosa kummallisuuksista oli vielä aivan liian raakoja. Mango oli onneksi hyvää. Nam.
Yksi omenankaltainen hedelmä maistui todella yrttimäiselle teelle, yksi suurempi vihreä oli taas kuin puuta olisi syönyt ja guava oli… yrttimäistä. Jännä kokemus ainakin.
