Hyvää huomenta kaatosateesta! Eilen oli harvinaisen kaunis ja sateeton päivä, mikä sitten kostautuikin tänään. Kosteasta sängystä heräsi nihkeänä, tuntui kuin joka paikka kuhisisi ötököitä, mutta se oli varmasti jäänyt päälle eilisen yökävelyn jälkeen.
Tänään oli vuorossa omatoimipäivä: Botanic loop + Paku Waterfall loop. Olipa reissu!
Reitit oli hyvin merkittyjä, tänään oli yllättävän hiljaista vastantulijoiden osalta. Botanic loop oli kasvillisuudesta kertovia tietoiskutauluja täynnä. Näimme kukkivia banaanipuita, liaaneja, erilaisia sanikkaisia jne jne niin paljon tietoa, ettei sitä kaikkea edes jaksanut kahlata läpi. Näimme pienen mustan kolibrimaisen linnun, joen uomassa isomman vihertävän pulun tai jonkun.
Yhtäkkiä puskasta pyrähti suuri harmaa lintu suoraan edestämme. Joku kurki varmaankin. Pelästyksen jälkeen kuljimme erittäin hiljaa ja hitaasti. Taas oikein ahmimme metsän kauneutta silmillämme. 3 km lenkin kävelyyn menikin yllättävän kauan.
Näimme liito-oravan hyppäämässä puusta puuhun.
Kipusimme myös korkealle lintutorniin. Sieltä näimme vain kaksi mustaa lintua, ei hornbillejä, mutta maisemat olivat huikeat puiden latvustossa.
Tornilta jatkoimme matkaamme vesiputousreitille. Aussit olivat ohjeistaneet ottamaan kunnon kengät (itse olivat tarponeet mudassa släbäreillä) ja varomaan päähän tarrautuvia puita. Kuulosti mielenkiintoiselta.
Risteyksessä tapasimme taas oppaamme, hän oli juuri tulossa canopy skywalkilta. Hän vahvisti että näkemämme eläin oli mitä ilmeisimmin liito-orava, eikä esimerkiksi apina.
Vastaan tuli saksalainen perhe, alle kymmenen vuotiaat pojat innoissaan englanniksi selittäen meille lakkeihin tarttuvasta kasvista. Tämä hurja takertuja iski piikkinsä myös meihin. Auts!
Mutaisella matkallamme vesiputouksille näimme paljon hauskoja ötököitä ja taas yhden käärmeen. Putous olikin melko pieni, kävimme uimassa sen edustalla olevassa joessa. Paikalle saapui muitakin, taisimme vain olla aikaisin liikkeellä.
Putoukselta hurja seikkailumme jatkui vaikeakulkuisena ryteikkönä ja mutaisena polkuna. Hyttysiä oli yllättävän paljon, varmaankin kun mutainen sadevesi seisoi paikallaan lätäköissä. Hyttysmyrkky ei tuntunut tehoavan, sormet ristissä toivotaan malarianestolääkityksen toimivan. (Meillähän oli maailman surkeimmat viidakkovaatteet yllä, kun uinnin jälkeen osa matkasta meni kuivatellessa pelkillä bikineillä.)
Kävimme Lang caven sisäänkäynnillä pälyilemässä, minkä jälkeen kuljimme ihmeellisten kivenlohkareiden välistä. Paikka vaikutti suoraan joltain muinaiselta kuningaskobravaltakunnalta. Tämä oli sitä viidakkoa, jokainen puu näytti siltä, että siellä voisi nähdä apinoita.
Matka alkoi tuntua jo jaloissa ja hostellille pääsyn odotus kasvoi kasvamistaan. Onneksi helppokulkuisempi betonitie alkoi joen vierellä – olimme lähellä.
Illalla istuimme iltaa aussityttöjen kanssa puiston ravintolassa (5 tuntia) syöden ja kaatosadetta ihmetellen. Opimme paljon uutta Australiasta, kyllä tutustuminen rikastuttaa 🙂
