Eilen illalla pohdimme suuntaan ja toiseen, lähteäkkö vai skipatakko koko luonnonpuisto, sillä sääennusteet vaikuttivat melko huonoilta koko aamupäiväksi. Olimme tavanneet vesiputouksilla saksalaisen tytön, joka kehotti meitä tarkastamaan sään, sillä mikäli sää on huono (= liian pilvistä maisemien ihailuun), ei puistosta varmastikaan saa paljoa vastinetta rahalle.
Katsoimme sääennusteita yhdessä, sillä sään ollessa ok saisimme hänestä matkaseuraa, jolloin puisto- ja automaksut tulisivat edullisemmiksi. No, eihän se sääennuste hyvältä näyttänyt. Emme olleet ajatelleet koko asiaa ennen tätä ja hieman hämmennyimme – miten suunnitelmiemme nyt kävisi?
Kahlattuamme internetin läpi sääennustuksista, tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että riski on otettava ja Horton Plainseille lähdettävä. Ja mikä onni, että niin päätimme!
Lähdimme aamulla aikaisin ennen auringonnousua kohti luonnonpuistoa. Puistoon oli matkalla muitakin autollisia, mutta loppujen lopuksi saimme käppäillä rauhassa kolmeen pekkaan luonnon heräillessä uuteen aamuun. Valitsimme viisaasti: kun kaikki muut (lähinnä aasialaiset) turistit lähtivät kiertämään kävelyreittiä vasemmalle, me lähdimme oikealle. Näin ollen emme olleet ensimmäisinä World’s Endillä (800m pystysuoraa pudotusta laaksoon), mutta näimme huikeat maisemat selkeinä ennen pilvien saapumista. Olimme aloittaneet kävelyn aamukuuden jälkeen ja pääsimmekin näköalapaikoille jo yhdeksän aikoihin. Kymmenen aikaan olisi jo ollut liian myöhäistä, sillä pilvet verhosivat maisemat tehokkaasti. Kannattaa siis lähteä mahdollisimman aikaisin liikkeelle!
Mahdollisuus nähdä leopardi piti meitä jännityksessä koko kävelyn ajan ja teki alueen tutkimisesta antoisaa, vaikka lopulta emme tuota täplikästä otusta nähneetkään. Norsut oli metsästetty jo aikoja sitten täältä sukupuuttoon, mutta apinoita ja peuroja onnistuimme bongaamaan. Kauhistelimme kiinalaista turistia, joka yritti houkutella peuraa puistossa tarjoamalla sille banaania – häneltä oli tainnut unohtua, ettei eläimiä saa syöttää.
Yhdentoista paikkeilla lähdimme takaisin autolle ja kuskimme heitti meidät Pattipolan asemalle. Sieltä seuraava juna kohti Ellaa lähti parin tunnin kuluttua (13:25), joten ehdimme kierrellä pientä kylää (etsiä ei-turistihintaista ravintolaa) ja ihailla sen juna-asemaa ja siellä loikoilevia kulkukoiria. Sain myös onnenpotkaisun, mikäli kiinalaisia ja saksalaista matkatoveriamme oli uskominen, sillä pulu löräytti kakat olkapäälleni.
