Saimmekin lounaan take away:nä, mutta kuinkas ollakaan, lentomme aikataulu olikin vaihtunut. Olisi tietenkin varmaan kannattanut varmistaa asia etukäteen, niin olisi säästytty odottelulta, mutta virheistä oppii!

Kentälle kesti puistosta alle 5 min “taksilla” (paikallisen ravintolan pitäjä heitti meidät lava-autollaan). Olimme hyvissä ajoin ja jouduimme siksi odottamaan kolme tuntia lennon lähtöä.


Onneksi saimme chekattua matkatavaramme, niin pääsimme hieman tutkiskelemaan kentän ympäristöä (eipä juuri ollut muuta kuin heinikkoa ja kauempana vuoria). Kuumuus oli yllättävä sademetsän miellyttävän varjon jälkeen. Hiki virtasi ja nopeasti palasimme takaisin terminaalirakennukseen. Siinä ehdimme nähdä vielä rakkaan oppaamme palaamassa töistä kotikyläänsä.

Lentomme olikin vielä puoli tuntia myöhässä.

Maisemat koneesta olivat (taas) huikeat. Pelkkää sademetsää, kunnes saavuimme Mirin lähistölle, josta alkoivat laajat palmuplantaasit. Silmän kantamattomiin, kunnes kaupunki alkoi.

Mirin lentokenttäjärjestelyt olivat jälleen sekamelskaa, noustiin koneesta, saatiin uudet boarding passit, mentiin vaihtolento-halliin, mutta tällä kertaa ei passeja (kai) tarvinnutkaan leimauttaa. No, tämän jälkeen ollemme viisaampia ja ehkäpä osaamme varautua häslinkiin.

Vielä Kota Kinabalun kentällä oli hieman etsimistä matkatavaroiden noutopaikan suhteen (Sarawak kun on “International”, vaikka Malesiaa onkin). Rinkat löytyivät, ostimme taksilipun tiskiltä (30RM) ja menimme taksijonoon.

Tällä kertaa yövyimme Stay-In Lodgessa, sillä Masada Backpackers oli uudenvuoden tienoilla täyteen buukattu. Sijainti hostellilla oli ihanteellinen, Jalan Gayan varrella. Hostellille noustiin katutasolta portaita pitkin respaan, josta saatiin avaimet huoneeseemme. Hostelli oli useammassa kerroksessa ja pääsimme kapuamaan portaita (treeniä vuorikiipeilyä varten) ylimpään kerrokseen. Kerrosten ovissa oli avainkortilla toimivat kalteriovet, aika karu kuva rappukäytävästä jäi. Huone nyt oli kuitenkin ihan ok, parisängyn lisäksi meillä olikin myös kerrossänky (samaan hintaan). Ikkuna oli keskellä kulkevaa käytävää kohti, verhot nyt olivat aika kämäset, onneksi oli pyykkipoikia mukana, joilla saimme verhot pysymään kiinni. Vessat olivat välttävät.

Onneksi hostellin vastaanottovirkailija oli todella mukava, sandakanilainen mies, joka nosti hostellin kokonaisarvosanaa huimasti. Hän opasti meitä bussikyytien kanssa ja oli muutenkin erittäin avulias. Ostimme huoneeseemme ilmastoinnin (maksoi 10RM lisää huoneen hintaan/yö) ja hostellin joustavan politiikan mukaisesti maksoimme huoneen vasta seuraavana päivänä,  kun kokonaishinta oli varausmaksujen vuoksi tarkistettu.