Vuokrasimme nyppylän takana olevan rokkikahvilan edestä skootterin taas päiväksi ja huristelimme sillä Himarësta ylös kohti Vunon kylää ja Gjipe-rantaa. Vuoristoinen tie piti koko matkan jännitystä yllä, eikä oloa helpottanut lainkaan takana istuvan vähäinen jalkatila. Maisemat olivat huikeat, jyrkät vuoret ja karun kauniit rinteet lumosivat auringonpaisteessa. Meillä oli käynyt hyvä tuuri, sillä viime viikolla rannikolla oli kuulemma satanut ihan urakalla ja lämpötilat olivat tippuneet niin, että “ei voinut kotoaan poistua”, kuten mopon meille vuokrannut italialainen sanoi. Tienvarren muistomerkit muistuttivat vuoristotien vaaroista tasaisin väliajoin: vakavia onnettomuuksia liikenteessä sattuu täällä päin suhteellisen usein ja Albania onkin yksi Euroopan liikenneturvattommista maista, jos on matkaopasta uskominen. Hurjia kuskeja ei onneksemme sattunut olemaan samaan aikaan kanssamme liikkeellä, vaan suurin osa noudatti suhteellisen hyvin nopeusrajoituksia (20-40km/h). Nopeusrajoitukset oli myös merkitty selvästi ennen pahimpia alamäkimutkia, joten liikenteen riskit on varmasti tiedostettu täälläkin. Gjipen tienhaara tuli yhtäkkiä mutkaisessa mäessä vastaan, joten ajoimme ensiksi siitä vähän ohi. Se oli paljon selvemmin merkitty toisesta suunnasta tuleville. Ajoimme pikkutietä vähän matkaa, mutta jätimme mopomme suht ylös parkkiin emmekä lähteneet alas asti ajamaan. Alhaalla olisi ollut parkkipaikka, josta kävelee huonokuntoista tietä puolisen tuntia rannalle. Päätimme kuitenkin ottaa Maps.me karttaan merkityn maisemareitin, joka meni kanjonin rinteen viertä alas rannalle.
Tämä reitti oli melko vaikeakulkuinen, vaikka polut oli hyvin merkittyjä. Alastulo kivikkoista polkua pitkin otti polville ja toivoimme, että olisimme tienneet maaston kunnon etukäteen. Täällä olisivat lenkkarit olleet paljon paremmat jalassa kuin varvassandaalit. Maisemareitin kautta kipuaminen kesti arviolta hieman kauemmin, ehkä 40min.
Näkymät olivat rinteeltä kuitenkin hulppeat ja pääsimme pelkäämään korkeita paikkoja näköalatasanteella. Jos matkaseurueessa on mukana lapsia, kannattaa olla varovainen näköalapaikoilla: yhden tasanteen lattian lasit olivat rikki ja pudotus siitä melkoinen.
Parasta oli kuitenkin se, kuinka Gjipen kanjonissa sijaitseva turkoosivetinen ranta tuli pikkuhiljaa esiin pusikkoisen rinteen takaa. Hapottavan alas kapuamisen jälkeen oli ihana pulahtaa uimaan ja löhöillä insinöörin silmää tyydyttävässä aurinkotuolissa, jossa oli taitettava varjostinlippa pään suojaksi. Aurinkotuolit (2kpl) aurinkovarjon alla maksoivat 500 lekiä.
Rannalla valmistauduttiin ilmeisesti johonkin tulevaan musiikkifestivaaliin, ja soundcheckin jumputus tunkeutui tärykalvoillemme iltapäivästä. Gjipen tapahtumakalenteri kannattaa siis tarkastaa etukäteen, jos haluaa nauttia rannalla olostaan rauhassa. Ja koska rannalta ylös vievä tie oli aivan hirveässä kunnossa, kannattaa kenkävalintaa miettiä etukäteen. Vuokra-autolla tai vuokramopolla en suosittele kokeilemaan rannalle asti ajamista, vaikka kartan mukaan tie sinne kulkeekin. Ehkä nelivedolla pääsisi, mutta rannalla ei ole juuri parkkipaikkoja. Hienompi kokemus on kuitenkin kävellä loppumatka. 
