{"id":6159,"date":"2023-06-14T02:29:51","date_gmt":"2023-06-14T02:29:51","guid":{"rendered":"https:\/\/ibastergoes.com\/?p=6159"},"modified":"2023-07-07T02:34:13","modified_gmt":"2023-07-07T02:34:13","slug":"quilotoa-loop-reippailu-ecuadorissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/quilotoa-loop-reippailu-ecuadorissa\/","title":{"rendered":"Quilotoa loop -reippailu Ecuadorissa"},"content":{"rendered":"\n

Quilotoa loop (joka ei ole varsinaisesti kierros) on Ecuadorin suosituimpia vaelluksia ja osuukin Etel\u00e4-Amerikan “gringo trailille”. Vaellus kokonaisuudessaan kest\u00e4\u00e4 3-4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 (n. 35 km), riippuen siit\u00e4, haluaako kiert\u00e4\u00e4 reitin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevan Quilotoa-kraaterij\u00e4rven. <\/p>\n\n\n\n

Latacungan kaupunki parin tunnin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Quitosta ja Ba\u00f1osista on varsinainen trekkaajien keskus, sill\u00e4 sielt\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n my\u00f6s retket Cotopaxille.<\/p>\n\n\n\n

Saavuimme Ba\u00f1osin kylpyl\u00e4kaupungista Latacungaan bussilla, mik\u00e4 olikin aikamoinen palvelukokemus. Ba\u00f1osin bussiasemalla sis\u00e4\u00e4nheitt\u00e4j\u00e4 kahmaisi meid\u00e4t juuri l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 olevaan bussiin ja v\u00e4itti bussista l\u00f6ytyv\u00e4n vessan (ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut), joten parin tunnin bussimatka sujui tukalissa merkeiss\u00e4. Jouduimme lis\u00e4ksi odottelemaan k\u00e4rsiv\u00e4llisyytemme rajoille vaihtorahaa – ja mik\u00e4 “parasta”: bussi ei edes mennyt Latacungan kaupungin kautta vaan pys\u00e4htyi Pan-American valtatiell\u00e4 Latacungan th:ssa. Eli piti ottaa taksi. Kokonaishintaa matkalle tuli 3$ + 1,35$ (taksi maksoi 4$). Mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 opimme? Ei en\u00e4\u00e4 kiireess\u00e4 tehtyj\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 – seuraava bussi olisi l\u00e4htenyt 20 min p\u00e4\u00e4st\u00e4, miss\u00e4 ajassa olisimme ehtineet selvitt\u00e4\u00e4 asioita ja k\u00e4yd\u00e4 vessassa…<\/p>\n\n\n\n

Olimme j\u00e4lleen viikonloppuna liikkeell\u00e4, joten kaupunki oli ruuhkainen ja majoitusvaihtoehtoja meid\u00e4n budjetissa rajallisesti. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyisi varmasti my\u00f6s itse vaelluksella…<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n

Quilotoa kierroksen alkupisteeseen<\/h2>\n\n\n\n

Her\u00e4simme klo 6 tekem\u00e4\u00e4n hostellin keitti\u00f6ss\u00e4 aamiaista. Sy\u00f6ty\u00e4mme avocado-kananmunaleiv\u00e4t veimme isot rinkkamme s\u00e4ilytykseen. Tuntui hassulta, ett\u00e4 s\u00e4ilytyksest\u00e4 pyydettiin 1$\/laukku\/p\u00e4iv\u00e4, kun aikaisemmin olemme saaneet j\u00e4tt\u00e4\u00e4 laukut maksutta hostellin s\u00e4il\u00f6\u00f6n… T\u00e4m\u00e4 on varmasti heille hyv\u00e4 bisnes!<\/p>\n\n\n\n

Puoli 8 j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme kiiruhtamaan bussiasemalle, josta bussit kohti Sigchos<\/strong>ia l\u00e4htiv\u00e4t. Ensimm\u00e4inen bussi l\u00e4hti klo 8 ja olimme juuri ja juuri ajoissa. Varmaankin koska oli lauantai, bussi tuli tupaten t\u00e4yteen, eik\u00e4 kaikille riitt\u00e4nyt istumapaikkaa. Me olimme niiden viimeisten joukossa, jotka saivat istumapaikalliset matkaliput (2,65 $\/hl\u00f6). Arviolta l\u00e4hes puolet matkustajista oli turisteja. Kauhukuvat ruuhkaisesta vaelluksesta hiipiv\u00e4t mieleen….<\/p>\n\n\n\n

Kuten Ecuadorissa yleens\u00e4, ja osin my\u00f6s Perussa, bussimatkan aikana bussissa lappasi kaikenlaista kauppiasta. Lis\u00e4ksi matka kesti enemm\u00e4n kuin arvioitu 2 tuntia, todenn\u00e4k\u00f6isesti siksi, ett\u00e4 muutama paikallinen k\u00e4rsi matkapahoinvoinnista ja bussi pys\u00e4hteli oksutauoille v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Lopulta saavuimme Sigchosiin ja ostimme parit leiv\u00e4t leipomosta lounaaksi ennen kuin aloitimme ensimm\u00e4isen p\u00e4tk\u00e4n vaelluksesta.<\/p>\n\n\n\n

Vaelluksen suunnitelma<\/h2>\n\n\n\n

Varasimme vaellukselle kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jolloin p\u00e4iv\u00e4matkat pysyiv\u00e4t inhimillisin\u00e4 (n. 10km\/p\u00e4iv\u00e4).<\/p>\n\n\n\n

    \n
  1. Sigchos – Isinlivi <\/li>\n\n\n\n
  2. Isinlivi – Chugchilan<\/li>\n\n\n\n
  3. Chugchilan – Quilotoa<\/li>\n<\/ol>\n\n\n\n

    1. Vaellusp\u00e4iv\u00e4: Sigchos – Isinlivi<\/h2>\n\n\n\n

    Koska p\u00e4\u00e4simme my\u00f6h\u00e4\u00e4n liikkeelle, j\u00e4nnitti, ehtisimmek\u00f6 perille ennen mahdollisia iltap\u00e4iv\u00e4sateita. Yritimme siis pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tahtia yll\u00e4. Alkup\u00e4tk\u00e4 kulki p\u00e4\u00e4osin hiekkatiet\u00e4 pitkin rinnett\u00e4 alas maatilojen ohi, v\u00e4lill\u00e4 oikasten pienempi\u00e4 polkuja pitkin.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/figure>\n\n\n\n
    \"\"<\/figure>\n\n\n\n

    Kun p\u00e4\u00e4simme alas joelle, nautimme laakson kauneudesta – maisemat olivat hyvin alppimaiset. Ylitimme joen ja sen j\u00e4lkeen alkoikin raskas nousu yl\u00f6s. Onneksi matkalla oli mahdollista nauttia eukalyptus metsien huumaavasta tuoksusta ja pys\u00e4hdell\u00e4 seuraamaan maatilojen el\u00e4inten touhuja. Ohitimme useampia “ruohonleikkureita” eli vuohia, lehmi\u00e4 ja aaseja, jotka oli kiinnitetty tien viereen (tai keskelle tiet\u00e4) narun p\u00e4\u00e4h\u00e4n sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ruohoa. Muita retkeilij\u00f6it\u00e4 ei taas n\u00e4kynyt.<\/p>\n\n\n\n

    Paikalliset olivat peltot\u00f6iss\u00e4 jyrkille rinteille rakennetuilla viljelyksill\u00e4 ja yhdess\u00e4 talossa soitettiin radiota niin kovaa kuin vain toosasta sai irti – veikkaan, ett\u00e4 maanviljelij\u00e4 halusi kuulla jalkapallouutiset samalla kun oli hommissa.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/figure>\n\n\n\n

    Kilometrit taittuivat lopulta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopeasti ja aurinkokin v\u00e4lill\u00e4 paisteli. Meit\u00e4 vastaan tuli vanhempi mies, joka purskahti yht\u00e4kki\u00e4 itkuun. H\u00e4n oli puheidensa mukaan matkalla apteekkiin ostamaan vaimolleen l\u00e4\u00e4kett\u00e4. Ja ostokseen h\u00e4n pyysi meilt\u00e4 rahaa. Tilanne vaikutti hassulta ja lis\u00e4ksi olimme lukeneet, ett\u00e4 erilaisia kerj\u00e4ysyrityksi\u00e4 reitill\u00e4 voisi tulla vastaan. Meill\u00e4 ei ollut ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 antaa, joten jatkoimme matkaamme ja toivotimme h\u00e4nelle onnea etsint\u00f6ihin. V\u00e4ltyimme sateilta ja saavuimme kolmen maissa upeaan majoituspaikkaamme, Llullullaman vuoristolodgeen. Siell\u00e4 keskustelimme muiden vaeltajien kanssa ja kuulimme, ett\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti samalla miehell\u00e4 oli heid\u00e4n kohdallaan ollut erilainen tarina – haiskahti siis puhtaalta huijaukselta. P\u00e4\u00e4simme rentoutumaan porealtaaseen ja h\u00f6yrysaunaan (tavallinen sauna oli juuri alkuillasta mennyt rikki \u2639\ufe0f) ja nukuimme sike\u00e4sti voimia huomista varten ker\u00e4ten.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/figure>\n\n\n\n
    \"\"<\/figure>\n\n\n\n

    Vaellusp\u00e4iv\u00e4 2: Isinlivi – Chugchilan<\/h2>\n\n\n\n
    \"\"<\/figure>\n\n\n\n

    Maittava aamiainen mahassa l\u00e4hdimme jatkamaan kohti seuraavaa majapaikkaamme. Oli turhauttavaa laskeutua alasp\u00e4in, kun tiesi, ett\u00e4 edess\u00e4 olisi viel\u00e4 reippaasti nousua. Meit\u00e4 l\u00e4hti Llullullaman majoituksesta useampi pienempi porukka ja jossain vaiheessa meid\u00e4t (hitaammat) saatiin kiinni. Pitk\u00e4n p\u00e4tk\u00e4\u00e4 kuljimmekin vaihtelevan kokoisissa ryhmiss\u00e4. Siin\u00e4 sitten jonossa kulkiessa ja jutellessa ei tullut katsottua karttaa ja teimme turhan kiekkauksen rinnett\u00e4 alas laaksoon – t\u00e4m\u00e4n huomattuamme meid\u00e4n pitikin kavuta nelivetona yl\u00f6s rinnett\u00e4 takaisin polulle. Muutama lis\u00e4kilometri matkaan – Hups!<\/p>\n\n\n\n

    Reitti kulki my\u00f6s n\u00e4k\u00f6alakukkulan kautta, joten nousua kertyi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon. Olimme aivan puhki, joten loppumatka meni hitaasti edeten.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/figure>\n\n\n\n

    P\u00e4\u00e4simme perille Chugchilanin kyl\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja saimme huoneen Cloud Forest -hostellista. Kyl\u00e4ss\u00e4 oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4, mutta onneksi pienen odottelun j\u00e4lkeen suihkusta tuli kuumaa vett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

    Illallisen yhteydess\u00e4 hostellin henkil\u00f6kunta antoi vinkkej\u00e4 seuraavaa vaellusp\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten. Ilmeisesti vastassa oli muutamia vaihtoehtoisia reittej\u00e4, joista muutamat olivat hieman enemm\u00e4n kyseenalaisia (jyrkki\u00e4 rinteit\u00e4 ja jyrk\u00e4nteit\u00e4, kapeita polkuja ja maanvy\u00f6ryj\u00e4).<\/p>\n\n\n\n

    Vaellusp\u00e4iv\u00e4 3: Chugchilan – Quilotoa<\/h2>\n\n\n\n

    Viimeisen\u00e4 vaellusp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 edess\u00e4 oli reitin raskain nousu Quilotoa-kraaterin reunalle ihailemaan samannimisen kraaterij\u00e4rven kauneutta. J\u00e4rvelle tehd\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4retki\u00e4 autolla l\u00e4hikaupungeista, joten oli odotettavissa enemm\u00e4n turisteja, kuin mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti.<\/p>\n\n\n\n

    Taas l\u00e4hdimme ensin alas ja ylitetty\u00e4mme joen ja muutaman kuumottavan maanvy\u00f6rykohdan lounastimme taukopaikalla. Lounaaksi olimme saaneet majapaikastamme paljon hedelmi\u00e4, voileipi\u00e4 ja mehut ja ne tulivat tarpeeseen ennen viimeist\u00e4 nousua.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/figure>\n\n\n\n

    Ohitimme pienen kyl\u00e4n. Ihmettelimme, miksi yht\u00e4kki\u00e4 meit\u00e4 seurannut mies l\u00e4hti juoksemaan meid\u00e4n per\u00e4\u00e4mme – mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli mieless\u00e4\u00e4n… Ensin h\u00e4n jutteli niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4, kyseli tied\u00e4mmek\u00f6 suunnan j\u00e4rvelle ja k\u00e4veli kanssamme. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli my\u00f6s muita trekkaajia, jotka eiv\u00e4t kuitenkaan tainneet puhua espanjaa – paikallinen mies ly\u00f6tt\u00e4ytyikin meid\u00e4n seuraamme, kun h\u00e4n sai edes jonkin tasoista juttuseuraa. Olimme varmoja, ett\u00e4 jossain vaiheessa mies pyyt\u00e4isi rahaa “palveluksestaan” (tiesimme tasan tarkkaan, mihin olimme menossa, joten emme tarvinneet opasta). Tiedustelimme, mihin h\u00e4n oli matkalla ja hetken vaikutti, ett\u00e4 h\u00e4n oli tosiaan vain menossa samaa matkaa ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevalle autotielle. Mutta sitten se tuli “one dollar, please – or even five”. Kielt\u00e4ydyimme yst\u00e4v\u00e4llisesti ja mies k\u00e4\u00e4ntyi takaisin j\u00e4tt\u00e4en meid\u00e4t jatkamaan matkaa yl\u00f6s. Oli hieman petetty olo, kun alkoi tuntua, ettei paikallisten avuliaisuuteen voinut luottaa, vaan kaikkia alkoi ep\u00e4ill\u00e4…<\/p>\n\n\n\n

    Kraaterin reuna oli l\u00e4hell\u00e4 ja loppu puskettiin tahdonvoimalla hiekkaisia polkuja (v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4hes dyynej\u00e4) pitkin. Lopulta tuuli yltyi: olimme p\u00e4\u00e4sseet huipulle! Ja viel\u00e4 aurinkoisessa s\u00e4\u00e4ss\u00e4 – pian pilvet jo peittiv\u00e4t taivaan ja j\u00e4rven upeat v\u00e4rit katosivat.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/figure>\n\n\n\n

    Viimeinen bussi menisi klo 17, mutta olimmekin jo hieman ennen nelj\u00e4\u00e4 j\u00e4rvell\u00e4. Ehtisimmek\u00f6 aikaisempaan bussiin? <\/p>\n\n\n\n

    Kiiruhdimme kohti Quilotoan kyl\u00e4\u00e4 ja saavuimme sinne juuri nelj\u00e4ksi. Juoksimme kyl\u00e4n toiselle puolelle, mist\u00e4 bussit l\u00e4htev\u00e4t, ja onneksi klo 16 bussi l\u00e4htikin vasta varttia yli ja ehdimme helposti. Eip\u00e4 tosiaan sy\u00f6ty Quilotoan kyl\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 paljoa matkamuistoja osteltu. Haalarimerkit rinkkoihin\u00a0saatiin tosin hankittua! <\/p>\n\n\n\n

    Maisemat olivat bussimatkallakin upeat, vaikka vuoria ei kovin n\u00e4kynytk\u00e4\u00e4n. Toivoimme selke\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4 Latacungaan, vaikka eniten odotimme herkkuruokia, mit\u00e4 olimme jo pitk\u00e4\u00e4n suunnitelleet kaupunkiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme sy\u00f6v\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n

    <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Quilotoa loop (joka ei ole varsinaisesti kierros) on Ecuadorin suosituimpia vaelluksia ja osuukin Etel\u00e4-Amerikan “gringo trailille”. Vaellus kokonaisuudessaan kest\u00e4\u00e4 3-4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 (n. 35 km), riippuen siit\u00e4, haluaako kiert\u00e4\u00e4 reitin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevan Quilotoa-kraaterij\u00e4rven. Latacungan kaupunki parin tunnin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Quitosta ja Ba\u00f1osista on varsinainen trekkaajien keskus, sill\u00e4 sielt\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n my\u00f6s retket Cotopaxille. Saavuimme Ba\u00f1osin kylpyl\u00e4kaupungista Latacungaan bussilla, … <\/p>\n

    Lue lis\u00e4\u00e4Quilotoa loop -reippailu Ecuadorissa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":6348,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"nf_dc_page":"","jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_vp_format_video_url":"","_vp_image_focal_point":[],"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[270,231,20],"tags":[],"class_list":["post-6159","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-ecuador","category-mym","category-patikointi"],"translation":{"provider":"WPGlobus","version":"3.0.2","language":"gb","enabled_languages":["fi","gb"],"languages":{"fi":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"gb":{"title":false,"content":false,"excerpt":false}}},"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/07\/wp-1688322675396.jpg?fit=1600%2C900&ssl=1","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/pazqkD-1Bl","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6159","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6159"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6159\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6383,"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6159\/revisions\/6383"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/media\/6348"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6159"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6159"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6159"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}