{"id":5924,"date":"2023-05-14T22:21:09","date_gmt":"2023-05-14T22:21:09","guid":{"rendered":"https:\/\/ibastergoes.com\/?p=5924"},"modified":"2023-06-19T12:01:04","modified_gmt":"2023-06-19T12:01:04","slug":"5-paivan-salkantay-vaellus-machu-picchulle-ilman-opasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/5-paivan-salkantay-vaellus-machu-picchulle-ilman-opasta\/","title":{"rendered":"5 p\u00e4iv\u00e4n Salkantay-vaellus Machu Picchulle ilman opasta"},"content":{"rendered":"\n
Jo reissumme alussa, Nepalissa vaeltaessamme Manaslun rengasreitti\u00e4 saimme vinkin Perun upeista trekeist\u00e4. Nyt olimme vihdoin p\u00e4\u00e4sseet Cuscoon, josta l\u00e4htisimme ensimm\u00e4iselle, viiden p\u00e4iv\u00e4n Salkantay-vaellukselle kohti majesteettista Machu Picchua.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n
J\u00e4timme ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset tavaramme Cuscon hotelliin s\u00e4il\u00f6\u00f6n ja suuntasimme suhteellisen kevyin rinkoin kohti Mollepataan l\u00e4htevien minibussien, collectivojen<\/em>, pys\u00e4kki\u00e4. Majatalomme pit\u00e4j\u00e4 oli selvitt\u00e4nyt meille etuk\u00e4teen collectivojen aikatauluja – mik\u00e4 osoittautuikin todella hy\u00f6dylliseksi, sill\u00e4 tiet\u00f6iden vuoksi kyytej\u00e4 ei l\u00e4htenytk\u00e4\u00e4n tasaisesti pitkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Aamulla klo 4:30 kuulemma l\u00e4htisi ensimm\u00e4inen ja seuraava vasta klo 13, kun tiesulku olisi ohitse. Valitsimme mieluummin iltap\u00e4iv\u00e4l\u00e4hd\u00f6n ja otimme Mollepatasta majapaikan yhdeksi y\u00f6ksi. N\u00e4in p\u00e4\u00e4sisimme aloittamaan vaelluksen aikaisin ja akut t\u00e4yteen ladattuina! <\/p>\n\n\n\n
Pyyhe, kosteuspyyhkeet, vessapaperi ja k\u00e4sidesi<\/li>\n\n\n\n
Ensiapupakkaus (mm. rakkolaastarit, ripulil\u00e4\u00e4ke, laastarit, parasetamoli, kuumemittari)<\/li>\n\n\n\n
Varavirtal\u00e4hde ja laturi<\/li>\n\n\n\n
Kamera<\/li>\n\n\n\n
Vaellussauvat<\/li>\n<\/ul>\n<\/li>\n\n\n\n
Ruokailutarvikkeet:\n
\n
Retkikeitin, kaasu, sytk\u00e4ri<\/li>\n\n\n\n
Vesipullot, vedensuodatin<\/li>\n\n\n\n
Kulho ja lusikka<\/li>\n<\/ul>\n<\/li>\n\n\n\n
Ruoka (s\u00f6imme matkan varrella ravintoloissa\/majataloissa 1 aamupalan, 2 lounasta ja 1 illallisen) – Perussa olikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikeaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 n\u00e4pp\u00e4r\u00e4\u00e4 kylm\u00e4kuivattua retkiruokaa, joten piti v\u00e4h\u00e4n soveltaa…<\/em>\n
\n
Aamupalat x 4: puuro, maap\u00e4hkin\u00e4voi, tee<\/li>\n\n\n\n
Lounaat x 3: tortillat, tonnikala, majoneesi, sipsit<\/li>\n\n\n\n
P\u00e4iv\u00e4lliset x 3: pikanuudelit, tee<\/li>\n\n\n\n
Vaellusp\u00e4iv\u00e4 1: Mollepata – Soraypampa + Lago Humantay <\/mark><\/h2>\n\n\n\n
\n
Matka: 21 km + 3,45 km<\/mark><\/li>\n\n\n\n
Nousua yhteens\u00e4: 1118 m + 312 m<\/mark><\/li>\n\n\n\n
Korkeus: 2963 m ~ 3989 m (4285 m)<\/mark><\/li>\n\n\n\n
Liikkeell\u00e4 n. 6 h (taukoineen 8 h) + 1 h<\/mark><\/li>\n<\/ul>\n\n\n\nMollepata – Soraypampa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nPist\u00e4ytyminen Humantay-j\u00e4rvelle<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Hyvin nukutun y\u00f6n j\u00e4lkeen s\u00f6imme aamupalan majatalomme kahvilassa ja l\u00e4hdimme kohti reitin alkupistett\u00e4. Majoitus maksoi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon lis\u00e4verojen vuoksi (joita ei olisi oikeasti pit\u00e4nyt maksaa, mutta tajusimme t\u00e4m\u00e4n vasta j\u00e4lkeenp\u00e4in keskustellessamme italialaisen reissaajan kanssa, joka ihmetteli paikallisten yrityksi\u00e4 nyht\u00e4\u00e4 rahaa turisteilta). <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Kyl\u00e4n halki k\u00e4velless\u00e4mme ohitsemme ajoi useita turistibusseja t\u00e4ynn\u00e4 Salkantay-reitille suuntaavia reissaajia. L\u00e4hes kaikki j\u00e4rjestetyt ryhm\u00e4matkat aloittavat vaelluksen vasta Soraypampan kyl\u00e4st\u00e4, mik\u00e4 oli meid\u00e4n kannaltamme hyv\u00e4 juttu, sill\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saimme nauttia maisemista ja leppoisasta vaelluksesta aivan rauhassa ilman tungosta. Matkaseurana meill\u00e4 oli vain Mollepatasta mukaan l\u00e4htenyt valkoinen koira, jonka nimesimme “P\u00f6rr\u00f6ksi”. P\u00e4iv\u00e4n aikana vain muutamia paikallisia hevosmiehi\u00e4 tuli vastaan tai ohitti meid\u00e4t matkallaan Soraypampaan. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Reitti oli hyvin viitoitettu ja erkani autotiest\u00e4 melko pian kyl\u00e4n ulkopuolella. Polku nousi tasaisesti viljelysmaiden l\u00e4vitse ja suurimman nousun j\u00e4lkeen loppumatkasta seuraili antiikkisen oloista vesikanavaa. Yhdess\u00e4 kohdassa meinasimme eksy\u00e4 oikoreitilt\u00e4, mutta l\u00f6ysimme pian oikealle polulle hevosen kavioiden j\u00e4lki\u00e4 seuraamalla – lis\u00e4ksi P\u00f6rr\u00f6 vaikutti kokeneelta reittioppaalta. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Andit kohosivat kauniina edess\u00e4mme ja muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten satanut lumi teki maisemasta upean. S\u00e4\u00e4t olivat olleet El Ni\u00f1o -ilmi\u00f6n vuoksi poikkeuksellisen huonot viel\u00e4 n\u00e4in toukokuun puolella, vaikka normaalisti n\u00e4ihin aikoihin pit\u00e4isi olla jo kuivaa. J\u00e4nnitimme hieman, kuinka paljon lunta reitin varrella olisi – etenkin korkeammalle noustessa, sill\u00e4 arvioimme lumirajan olevan n. 4000 metriss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Soraypampan kyl\u00e4ss\u00e4 ei kuitenkaan viel\u00e4 ollut lunta, vaikka y\u00f6 olikin kylm\u00e4. Majoituimme paikallisen hevostilan pihalle pystytetyll\u00e4 “leirint\u00e4alueella”. Vaihtoehtoja ei ollut montaa, joten valitsimme huonoista sen v\u00e4hiten huonon (ja l\u00e4mpimimm\u00e4n vastaanoton). J\u00e4lkeenp\u00e4in ajateltuna, olisi varmaan ollut j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4 majoittua jossain lukuisista majataloista. Matkan varrella n\u00e4imme ainakin yhden majapaikkamainoksen, jossa y\u00f6 pikkum\u00f6kiss\u00e4 olisi ollut 10 sol \/ hl\u00f6. Eli saman verran, mit\u00e4 maksoimme liev\u00e4sti lannanhajuisesta telttapaikastamme.<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Vaikka leiripaikan etsimiseen menikin kauemmin, kuin olimme kuvitelleet, ja P\u00f6rr\u00f6 hylk\u00e4si meid\u00e4t ja l\u00e4hti paikallisten koirien matkaan, riitti meill\u00e4 viel\u00e4 energiaa kavuta l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 olevalle Humantay-j\u00e4rvelle. Koska suuremmat l\u00f6ssit olivat jo laskeutuneet j\u00e4rviretkelt\u00e4 illalliselle, olimme aivan kahdestaan nauttimassa auringonlaskusta j\u00e4\u00e4tikk\u00f6j\u00e4rvell\u00e4. Pimeyden laskeuduttua ilta kylmeni reippaasti ja nopean nuudeli-illallisen j\u00e4lkeen painuimme pehkuihin kaikki mukana olleet kerrastot p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
P\u00e4iv\u00e4 2: Soraypampa – Abra Salkantay (4630 m) – Chaullay<\/h2>\n\n\n\n
\n
Matka: 20 km<\/li>\n\n\n\n
Nousua yhteens\u00e4: 715 m<\/li>\n\n\n\n
Korkeus: 3989 m ~ 4630 m ~ 2980 m<\/li>\n\n\n\n
Liikkeell\u00e4 6 h (taukoineen 10 h)<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\nSoraypampa – Chaullay <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Kylm\u00e4 y\u00f6 ja edellisen p\u00e4iv\u00e4n 25 km k\u00e4vely tuntui lihaksissa, mutta liikkeelle oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4. Her\u00e4simme klo 5:30, kun aamu alkoi sarastaa. Aurinko nousi kirkkaalle taivaalle kuudelta – kaunis p\u00e4iv\u00e4 edess\u00e4!<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Telttaa kasatessa n\u00e4imme suurien ryhmien tekev\u00e4n l\u00e4ht\u00f6\u00e4 – monella oli selke\u00e4sti paljon aikaisempi aikataulu kuin meill\u00e4, sill\u00e4 me vasta s\u00f6imme aamupuuroa. Osa oli matkalla hevosen sel\u00e4ss\u00e4, mutta suurin osa k\u00e4veli pienten p\u00e4iv\u00e4reppujen kanssa. Ryhmill\u00e4 oli solan ylitykseen kuormajuhtina hevoset, joiden sel\u00e4ss\u00e4 kulkivat isommat matkatavarat. Meill\u00e4 omatoimimatkailijoilla oli isot rinkat sel\u00e4ss\u00e4 ja korkeus tuntui heti, kun l\u00e4hdimme kapuamaan kohti Salkantay-solaa. Askel oli lyhyt ja vauhti hidas. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Lohduttauduin sill\u00e4, ett\u00e4 nousua olisi v\u00e4hemm\u00e4n kuin eilen ja raskain osuus olisi heti alkuun – alta pois, niin sanotusti. Korkeammalle noustessa lumiraja tuli vastaan ja solan yli mentiin lumisissa tunnelmissa. Koska varsinainen polku oli paikoin sulanut ja (eritt\u00e4in) mutainen, oli “post-holattava” eli r\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4 lumipenkassa. Nousu muistutti et\u00e4isesti Thorong-solan ylityst\u00e4 Nepalissa, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa onneksi oltiin 800 metri\u00e4 alempana ja selv\u00e4sti l\u00e4mpim\u00e4mmiss\u00e4 oloissa (siihen oli syyns\u00e4, miksemme l\u00e4mmenneet ajatukselle l\u00e4hte\u00e4 kapuamaan yl\u00f6s todella aikaisessa vaiheessa aamua). Ihan jokaisen siksakin p\u00e4\u00e4dyss\u00e4 ei onneksi t\u00e4ll\u00e4 kertaa tarvinnut haukkoa henke\u00e4, vaikka heng\u00e4stynyt olikin.<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Tuntui, ettei nousu lopu koskaan. Onneksi mukana oli naposteltavaa, joiden voimalla solan yli lopulta p\u00e4\u00e4stiin. Ylitimme solan puolilta p\u00e4ivin, mutta jouduimme laskeutumaan aika paljon alemmas, ennen kuin l\u00f6ysimme suojaisan lounaspaikan. Mik\u00e4\u00e4n optimaalinen lounastauko ei ollut, sill\u00e4 s\u00e4\u00e4 vaihtui sateiseksi ja taisi tulla hieman luntakin. Ei siis tehnyt mieli kovin pitk\u00e4ksi aikaa pys\u00e4hty\u00e4. Onneksi tonnikala-majoneesi-dorritos-tortillat olivat nopeita sy\u00f6d\u00e4 ja p\u00e4\u00e4simme laskeutumaan nopeasti alemmas. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Mahdollisia ruokapaikkoja tai vessoja ei solan ylityksell\u00e4 ollut kuin vasta useamman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 laaksossa. Pidimme heti ensimm\u00e4isess\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 pienen tauon, ennen kuin jatkoimme puuduttavaa laskua kohti Chaullayn kyl\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Maisemat olivat jylh\u00e4t ja oikealla puolellamme vajosi syvyyksiin komea rotko. Maasto alkoi vihert\u00e4\u00e4 pikkuhiljaa ja puusto kasvaa korkeutta. Pian olimmekin jo vehre\u00e4ss\u00e4 pilvimets\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Viimeiset kilometrit tuntuivat ikuisuudelta ja pelk\u00e4sin pahoin, ettei kyl\u00e4 tulisikaan n\u00e4kyviin mutkan takaa. Olikin eritt\u00e4in suuri helpotus, kun ensimm\u00e4iset majapaikat olivat kuin olivatkin mutkan takana ja p\u00e4\u00e4simme pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n telttamme. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ll\u00e4 kertaa telttapaikka maksoi vain 10 sol \/ teltta ja maastokin oli pehme\u00e4\u00e4 nurmikkoa. Lis\u00e4ksi majatalosta sai ostettua illallista ja sn\u00e4ksej\u00e4 (t\u00e4ydellist\u00e4 energiavajareihin!). <\/p>\n\n\n\n
Liikkeell\u00e4 n. 6 h (taukoineen 9 h)<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\nChaullay – Llactapata<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
Alkuy\u00f6st\u00e4 satoi vett\u00e4, joten teltta oli aamullakin viel\u00e4 (onneksi vain ulkopuolelta) m\u00e4rk\u00e4. Tulipahan koettua ensimm\u00e4inen sateinen y\u00f6 uudella teltalla! N\u00e4ill\u00e4 korkeuksilla l\u00e4mp\u00f6tila ei onneksi pudonnut pakkaselle, joten tuli nukuttua melko hyvin. Aamupalapuurot sy\u00f6tiin rauhassa jutellen italialaisen miehen kanssa, jolta saatiin paljon hyvi\u00e4 reissuvinkkej\u00e4. P\u00e4\u00e4stiin kuitenkin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n hyviss\u00e4 ajoin. Kuten kaikki ryhm\u00e4tkin. <\/p>\n\n\n\n
Alkuun reitti kulki autotiet\u00e4 ja useammat collectivot tiedustelivat halukkuuttamme kyydille. Vaikka hieman sateli, p\u00e4\u00e4timme jatkaa jalan. Melko pian varsinainen vaellusreitti erkani autotiest\u00e4 joen toiselle puolelle. Olimme lukeneet useammasta blogista, ett\u00e4 joen vasemmanpuoleinen (eli se varsinainen) polku oli vaurioitunut pahasti maanvy\u00f6ryiss\u00e4 ja voisi olla vaikeakulkuinen. Autotiell\u00e4 n\u00e4imme useamman ryhm\u00e4n ja kysyimmekin yhdelt\u00e4 oppaalta polun kuntoa. Vaikka vasemmalla puolella kulki porukkaa, kyseinen opas ihmetteli asiaa. H\u00e4nen mukaansa reitti oli tosiaan k\u00e4rsinyt pahasti maanvy\u00f6ryiss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4timme siis jatkaa autotiet\u00e4 pitkin, vaikka mets\u00e4n keskell\u00e4 kulkeva polku olisi varmasti ollut mielekk\u00e4\u00e4mpi. Eilisest\u00e4 vaellusp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 uupuneina tiet\u00e4 pitkin k\u00e4vely tuntui kevyelt\u00e4 ja olikin varmasti nopeampi vaihtoehto. Viiden kilometrin k\u00e4vely mahdolliseen umpikujaan ei houkutellut. Hetken aikaa joen toisella puolella k\u00e4velty\u00e4mme n\u00e4imme kuitenkin yh\u00e4 useampia ryhmi\u00e4 varsinaisella polulla. Hieman alkoi harmittaa oma reittivalinta, sill\u00e4 jos niin moni ryhm\u00e4 kulki toisella puolella, oli sielt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 melko turvallisesti l\u00e4pi. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Ohitimme nopeasti autotiet\u00e4 kulkevat ryhm\u00e4t, jotka j\u00e4iv\u00e4t kuppilaan taukoilemaan. Onneksi, sill\u00e4 pelk\u00e4simme koko p\u00e4iv\u00e4n koostuvan ison ryhm\u00e4n seassa k\u00e4velyst\u00e4. Vauhti oli tiet\u00e4 pitkin oikein reipas ja ensimm\u00e4iset hurjemmat maanvy\u00f6ryt n\u00e4hty\u00e4mme reittivalinta ei en\u00e4\u00e4 tuntunutkaan niin huonolta. Jos olisimme olleet liikkeell\u00e4 kevyiden p\u00e4iv\u00e4reppujen kanssa, olisimme ehk\u00e4 uskaltaneet l\u00e4hte\u00e4 kokeilemaan, mutta nyt oli kiva tallustaa tasaisella tiell\u00e4. Energiaakin varmasti riitt\u00e4isi p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi olevaan jyrkk\u00e4\u00e4n nousuun Llactapatan kukkulalle.<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Jossain vaiheessa takanamme tulleet ryhm\u00e4t ajelivat ohitsemme pikkubusseilla, arvatenkin suuntanaan Santa Teresan kuumat l\u00e4hteet. He pys\u00e4htyiv\u00e4t ensin lounaalle kaikkialla mainostettuun ravintolaan, jonka ohi reteesti riensimme. Ja hyv\u00e4 niin – l\u00f6ysimme todella viihtyis\u00e4n lounaspaikan pari kilometri\u00e4 ennen Llactapatan nousua. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
S\u00f6imme herkullisen lounaan ja saimme maittavat, paikalliset kahvit (omasta puutarhasta poimituista pavuista) kaupan p\u00e4\u00e4lle. Majatalon herttainen pit\u00e4j\u00e4 kertoi meille samalla kahvin valmistusprosessista ja saimme jopa maistaa kahvipuun hedelmi\u00e4. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Tujut kahvit piristiv\u00e4t askellusta ja jaksoimme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin loppumatkan nousunkin. Matkan varrelta saimme mukaamme juuri puusta pudonneen avocadon. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Maisemat paranivat jyrk\u00e4n nousun my\u00f6t\u00e4 ja huilailimme hetken n\u00e4k\u00f6alapaikalla. Vihdoin Llactapatan kukkulan laella meit\u00e4 odotti upea palkinto: paras telttapaikka t\u00e4h\u00e4n asti! <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
5 solen hintaan saimme mahtavat n\u00e4kym\u00e4t Machu Picchulle! Siin\u00e4 maistui Cusce\u00f1a-olut auringon laskiessa. Olimme alueella ainoat telttailijat, muut vieraat majoittuvat n\u00e4kym\u00e4m\u00f6keiss\u00e4 (nekin vaikuttivat hienoilta). M\u00f6kkien lis\u00e4ksi muut fasiliteetit eiv\u00e4t olleet kummoiset, mutta kylm\u00e4 suihku “virkisti” mukavasti. Juomavesi oli alkuun ihmeellisen sameaa, mutta suodattamisen j\u00e4lkeen uskaltauduimme juomaan sit\u00e4. Ja ihan hyv\u00e4\u00e4 se oli.<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Nousua yhteens\u00e4: 231 m (ei se nousu, vaan se yli kilometrin lasku…)<\/li>\n\n\n\n
Korkeus: 2800 m ~ 1766 m ~ 2000 m<\/li>\n\n\n\n
Liikkeell\u00e4 n. 4 h (taukoineen 6 h)<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\nLlactapata – Machu Picchun juurelle<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
Otimme my\u00f6h\u00e4isen l\u00e4hd\u00f6n, sill\u00e4 halusimme nauttia upeista n\u00e4kymist\u00e4 viel\u00e4 aamulla. Vaikka olimme her\u00e4nneet j\u00e4lleen auringon nousuun, leiri saatiin kasaan vasta yhdeks\u00e4n maissa (toivoimme, ett\u00e4 aamuaurinko olisi ehtinyt hieman kuivattaa telttaamme). Harmiksemme huomasimme, ett\u00e4 juuri polulle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme takaa l\u00e4hestyi valtava ryhm\u00e4 turisteja. Kipitimme nopeasti tsekkaamaan l\u00e4heiset Llactapatan rauniot ja l\u00e4hestulkoon sy\u00f6ksyimme rinnett\u00e4 alas kohti laakson vesivoimalaa, Hidroelectricaa. Lasku otti polvien p\u00e4\u00e4lle, mutta oltiinpahan nopeita! <\/p>\n\n\n\n
Tasaiselle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme tukka putkella meno alkoi painaa ja viimeiset 10 km Machu Picchun juurella sijaitsevalle leirint\u00e4alueelle tuntuivat todella raskailta. T\u00e4m\u00e4n piti olla “kevyt” p\u00e4iv\u00e4, mutta ehk\u00e4 lihakset olivat useamman rankan vaellusp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen jo niin poikki, ett\u00e4 meno oli tahmeaa. S\u00f6imme lounaan junaraiteiden p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kill\u00e4, muuten ei energiaa varmasti olisi ollut loppuun asti.<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
K\u00e4velimme junaraiteiden viert\u00e4 joen pauhua kuunnellen sub-trooppisessa sademets\u00e4ss\u00e4. Vaikka n\u00e4imme kauniita lintuja, perhosia ja kasveja matkalla, j\u00e4i p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 mieleen tuskainen taival kohti leiri\u00e4. Katsastimme yhden leiripaikan matkan varrelta, mutta se ei vakuuttanut. Lis\u00e4ksi pidempi k\u00e4velymatka aamuh\u00e4m\u00e4riss\u00e4 ei houkutellut, joten puskimme l\u00e4hemm\u00e4s Machu Picchun sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4simme kreivin aikaan perille ennen iltap\u00e4iv\u00e4sadetta. Onneksemme saimme teltan pystytetty\u00e4 katoksen alle, joten sade ei haitannut. <\/p>\n\n\n\n
K\u00e4vimme ostamassa viereisest\u00e4 kojusta herkkus\u00e4mpyl\u00e4t ja suklaapullat, joita mussutimme tyytyv\u00e4isin\u00e4 joen rannalla olevalla inkatuolilla istuen. Aikainen her\u00e4tys oli edess\u00e4, joten sai menn\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 todella aikaisin nukkumaan!<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Nousua yhteens\u00e4: 763 m + 26 m<\/mark><\/li>\n\n\n\n
Korkeus: 2268 m ~ 2879 m ~ 2000 m<\/li>\n\n\n\n
Liikkeell\u00e4 n. 3 h (taukoineen 5 h) + 2 h<\/mark><\/li>\n<\/ul>\n\n\n\nMachu Picchu & Wayna Picchu <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nMachu Picchu – Hidroelectrica<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
Her\u00e4tys 4:30. Ep\u00e4onnistunut yritys ostaa aamupalaa s\u00e4mpyl\u00e4kojusta (eiv\u00e4t lupailuista huolimatta avanneetkaan klo 5). Aamupalaksi siis yksi avokado puoliksi. J\u00e4timme teltan pystyyn leiriin ja rinkat telttaan – isojen kantamusten kanssa Machu Picchulle ei olisi asiaa (ainakaan k\u00e4vellen).<\/p>\n\n\n\n
Suunnistimme alaporteille lipuntarkastukseen klo 5 j\u00e4lkeen ja l\u00e4hdimme kapuamaan vaelluksemme viimeist\u00e4 nousua yl\u00f6s. Meill\u00e4 oli Machu Picchulle ensimm\u00e4isen sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4syn liput (klo 6-7), joten yritimme kiivet\u00e4 inkaportaita ripe\u00e4sti yl\u00f6s. Hike\u00e4 pukkasi ja olimme varmaan aikamoinen n\u00e4ky yl\u00e4porteilla – suurin osa muista turisteista kun oli freshin\u00e4 valmiina poseeraamaan valokuvissa, sill\u00e4 yl\u00f6s p\u00e4\u00e4si tietysti my\u00f6s bussilla. <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Olimme yll\u00e4ttyneit\u00e4 siit\u00e4, kuinka v\u00e4h\u00e4n porukkaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yhdell\u00e4 maailman uusista ihmeist\u00e4 oli – saimme nauttia inkaraunioista ilman j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4 turistimassoja (mutta kyll\u00e4, niit\u00e4 ilmestyi sitten my\u00f6hemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4). Koska kapuaminen Machu Picchulle ei tietenk\u00e4\u00e4n riitt\u00e4nyt, olimme hankkineet liput reitille 4 (Circuito 4), josta p\u00e4\u00e4si Wayna Picchu -vuoren huipulle. Oppaamme Cuscossa oli suositellut t\u00e4t\u00e4 lipputyyppi\u00e4 ja vaikka meilt\u00e4 j\u00e4i nyt perinteinen postikorttikuva-maisema n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4, oli Wayna Picchu ehdottomasti hyv\u00e4 valinta! <\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Kiipe\u00e4minen vuorelle vievi\u00e4 portaita pitkin oli paikoin todella jyrkk\u00e4\u00e4, mutta maisemat papeille ja neitsyeille rakennetusta pyh\u00e4t\u00f6st\u00e4 kohti varsinaista Machu Picchua olivat mielett\u00f6m\u00e4t. Nautimme t\u00e4ysin rinnoin aurinkoisesta aamusta ja olimme per\u00e4ti ensimm\u00e4iset huipulla! Saimme ottaa valokuvia rauhassa pitk\u00e4n tovin ennen muiden saapumista. Lipussa oli arvioitu kierrokseen menev\u00e4n pari tuntia ja se oli ainakin meille riitt\u00e4v\u00e4 – laskeuduimme takaisin Machu Picchun porrastetuille viljelysmaille ja sielt\u00e4 alas leiriimme. Alkoi nimitt\u00e4in tulla hieman kiire, jos aikoisimme ottaa collectivon viel\u00e4 samana iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Hidroelectricasta Cuscoon.<\/p>\n\n\n\n
Saavuimme yhdentoista maissa laittamaan teltan kasaan ja kiiruhdimme junaraiteiden viert\u00e4 kohti minibusseja. Matkaev\u00e4\u00e4ksi ostimme s\u00e4mpyl\u00e4t ja herkullisia passionhedelmi\u00e4, joita s\u00f6imme k\u00e4velless\u00e4mme. Matka ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa onneksi tuntunut niin pitk\u00e4lt\u00e4 (mutta silti riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4lt\u00e4 ja tuli kilometrej\u00e4kin t\u00e4lle p\u00e4iv\u00e4lle rutkasti). <\/p>\n\n\n\n
Olimme yhden aikoihin parkkipaikalla ja varasimme paikan turistibussista, jonka odotimme l\u00e4htev\u00e4n mahdollisesti aikaisemmin kuin paikallisen collectivon, joka tunnetusti l\u00e4htee vasta t\u00e4ytytty\u00e4\u00e4n. Saimme lupailuista huolimatta tietysti odottaa bussin l\u00e4ht\u00f6\u00e4, mutta saimmepa sy\u00f6ty\u00e4 lounasta ennen 5-7 tunnin bussimatkaa.<\/p>\n\n\n\n
Olisi ollut luksusta palata junalla Cuscoon (tai siis ilmeisesti juna kulkee vain osan matkaa ja viimeiset pari tuntia kuljetaan bussilla). Junaliput maksoivat kuitenkin maltaita, joten oli tyydytt\u00e4v\u00e4 selk\u00e4piit\u00e4 karmivaan bussimatkaan maanvy\u00f6ryisill\u00e4 rinteill\u00e4. Ei se ihme ollut, ett\u00e4 matkassa kesti, sill\u00e4 tie kiemurteli 4500 metriss\u00e4 sijaitsevan solan ylitse. Onneksi nyt ei ollut lunta, sill\u00e4 kuulemma viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten kyseinen tie oli ollut kokonaan suljettu huonon s\u00e4\u00e4n vuoksi. <\/p>\n\n\n\n
Pimeyden laskeuduttua v\u00e4symys otti vallan ja j\u00e4nnitys siirtyi syrj\u00e4\u00e4n. Loppumatka meni torkkuessa ja pian olimmekin takaisin Cuscossa. Jalat olivat turvonneet matkan aikana megalomaanisiksi, joten keng\u00e4t puristivat hostellille k\u00e4velless\u00e4. Onneksi bussipys\u00e4kki oli keskustassa eik\u00e4 matka ollut pitk\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme mukava s\u00e4nky ja pehme\u00e4, l\u00e4mmin peitto tuntuivat ylenpalttiselta ylellisyydelt\u00e4 – yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4hill\u00e4 mukavuuksilla sit\u00e4 jaksaa painaa pitk\u00e4\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Nyt kuitenkin kroppa kiitti ja uni maittoi. Oli ladattava akkuja ennen seuraavaa vaellusta!<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230509162254-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/wp-1684266073900.jpg?resize=860%2C294&ssl=1\")
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/wp-1684266523662.jpg?resize=860%2C287&ssl=1\")
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230509160623-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230510090958-1.jpg?resize=860%2C484&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230510134417-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230510111300-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230510142858-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230510145444-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230510152000-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230510155838-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230510175038.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/Screenshot_2023-05-16-14-55-37-66_40deb401b9ffe8e1df2f1cc5ba480b127E2.jpg?resize=860%2C281&ssl=1\")
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230511070513-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230511060852-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230511075655-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230511094929-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230511105338-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230511112349-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230511142522-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230511123439-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230511123442-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/wp-1684271864325.jpg?resize=860%2C290&ssl=1\")
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512080050-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512090745-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512125358-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512114451-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512133013-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512121710-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512120140-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512132244-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512153153-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230512140527-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230513054651-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/wp-1684276265521.jpg?resize=860%2C299&ssl=1\")
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230513141516-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230513171535.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/wp-1684279693049.jpg?resize=860%2C296&ssl=1\")
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/wp-1684279732167.jpg?resize=860%2C307&ssl=1\")
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230514065541-scaled.jpg?resize=860%2C484&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/IMG20230514070021-1.jpg?w=860&ssl=1\")
<\/figure>\n\n\n\n