![\"image\"](\"http:\/\/i0.wp.com\/ibaster.files.wordpress.com\/2015\/11\/20151108_150843.jpg?w=336\" "\\"20151108_150843.jpg\\"")
<\/a><\/p>\nSaavuimme Wakain satamaan ja ihmettelimme miksei kukaan mist\u00e4\u00e4n majoituspaikasta ollut vastassa asiakkaiden toivossa. L\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n toista, public boat -satamaa kohti, mutta matkalla kyyti\u00e4 kyselty\u00e4mme saimme jonkinlaisen diilin sovittua. K\u00e4velimme takaisin ja n\u00e4imme veneen: ei, tuohon emme mitenk\u00e4\u00e4n mahtuisi. Meit\u00e4 oli 5 henke\u00e4 isoine rinkkoinemme ja tarjolla oli pieni ja kapea kanootin oloinen katokseton vene. Ei ei. Kysyimme toiselta kapteenilta, jolla n\u00e4ytti olevan vene hieman paremmassa kunnossa, ja korkeista hintapyynn\u00f6ist\u00e4 huolimatta saimme lopulta tingitty\u00e4 matkan hinnaksi 25.000 per henkil\u00f6. Matkaa Kadidiri-saarelle oli puolisen tuntia ja sen puolisen tuntia me kestimme kamalan \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4n moottorin p\u00e4rin\u00e4\u00e4. Kerrankin korvatulppien s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4 pikkurepussa oli hy\u00f6ty\u00e4.<\/p>\n
Kaiken s\u00e4hellyksen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme Kadidirille. Sunnuntai. Paikalliset olivat viel\u00e4 viikonloppulomillaan. Kaikki edullisimmat huoneet olivat t\u00e4ynn\u00e4. K\u00e4vimme Paradisessa (kallis, ei vaikuttanut hintansa v\u00e4\u00e4rtilt\u00e4), Black Marlinissa (sukelluskeskus, huoneet siistin oloisia, mutta kalliita) ja Lestarissa, jonne alun perin olimme ajatelleet y\u00f6py\u00e4. Lestari (edullisimpana vaihtoehtona) oli aivan t\u00e4ynn\u00e4: ei edes kalliimpia huoneita ollut j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n
Ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan – emme mitenk\u00e4\u00e4n olleet varautuneet siihen, ett\u00e4 paikka olisi t\u00e4ynn\u00e4.<\/em> Omistajanainen tarjosi meille kuitenkin tytt\u00e4rens\u00e4 huonetta, siit\u00e4kin maksoimme 100.000 rupiaa per p\u00e4\u00e4 (p\u00e4\u00e4osin siis ruuista). Maanantain muuttoaallon my\u00f6t\u00e4 saimme oman standard-bungalowin (150.000 l\u00e4ht\u00f6hinta henke\u00e4 kohden, 3 ateriaa sis\u00e4ltyi hintaan ja teet ja kahvit) ja Lestari oli kuin toinen paikka: oli niin hiljaista, ett\u00e4 kiitimme onneamme ettemme luovuttaneet heti alkuh\u00f6ss\u00f6tyksiin vaan j\u00e4imme katsomaan miten tilanne muuttuisi Gorontalo-lautan l\u00e4hdetty\u00e4.<\/p>\n Vierailumme Kadidirilla oli ruokaa lukuunottamatta oikein mukava. Perinteiseen peseytymistapaan oli totuttelemista, kun vesi altaassa ei hirve\u00e4sti houkutellut ruskealla v\u00e4rill\u00e4\u00e4n, mutta mit\u00e4s sit\u00e4.<\/p>\n K\u00e4vimme koirien opastamana saaren toisella puolella sijaitsevalla Barracuda-rannalla. Otoi ja Luka olivat hyvi\u00e4 oppaita ja nauttivat itsekin selv\u00e4sti ajastaan mets\u00e4ss\u00e4 ja rantavedess\u00e4. Yhdess\u00e4 vaiheessa ne kuitenkin katosivat palmumetsikk\u00f6\u00f6n haukkuen ja ulisten, mik\u00e4 sai meid\u00e4t huolestumaan. Onneksi v\u00e4h\u00e4n ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 saimme oppaamme takaisin, mutta my\u00f6hemmin kuulimme mets\u00e4ss\u00e4 olevan koiria sy\u00f6vi\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 sek\u00e4 “viidakkokoiria”, jotka saattoivat olla haukunnan syyn\u00e4.<\/p>\n Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuokraasimme viereisest\u00e4 Black Marlinista kajakin ja k\u00e4vimme v\u00e4h\u00e4n melomassa ymp\u00e4ri\u00e4mp\u00e4ri. Vuokrauksen hinta puoleksi p\u00e4iv\u00e4ksi oli 100.000.<\/p>\n Viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 k\u00e4vimme my\u00f6s meduusaj\u00e4rvell\u00e4, jossa uimme polttokykyns\u00e4 menett\u00e4neiden jellyfishien kanssa. Hauskoja hyytel\u00f6palloja. Erikokoisia jellopalloja oli niin punas\u00e4vyisi\u00e4 kuin sinert\u00e4vi\u00e4kin. K\u00e4vimme lis\u00e4ksi sukeltamassa.<\/p>\n Sukelluksesta olisimme n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen maksaneet sen 5 \u20ac enemm\u00e4n, jotta olisimme saaneet sujuvamman kokemuksen. Indonesialaisittain homma j\u00e4rjestyi tietenkin miten sattui, varusteet olivat second-handi\u00e4 ja joka saumassa oli odottelua ja ep\u00e4selvyytt\u00e4 tulevasta. Matkasimme veneell\u00e4 varmasti yli tunnin pommikoneen hylylle, sukelsimme suuren indonesialaisryhm\u00e4n s\u00e4helt\u00e4ess\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4 n\u00e4ytellen v\u00e4\u00e4ri\u00e4 k\u00e4simerkkej\u00e4 ja no… n\u00e4immeh\u00e4n sen hylyn. Ja muutamia nemoja. Kuitenkin ihmisten polskutellessa pohjamutia r\u00e4pyl\u00f6ill\u00e4\u00e4n n\u00e4kyvyys heikkeni huomattavasti, eik\u00e4 siell\u00e4 muuta ollut kuin se hylky – tosin varsin hyv\u00e4kuntoisena.<\/p>\n No… sellainen sukelluskokemus. Toiseen suunniteltuun sukellukseen meill\u00e4 ei ollut aikaa (vaikutti silt\u00e4, ettei sukellusohjaajamme ollut edes kovin kiinnostunut meid\u00e4n tekemisist\u00e4mme, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli jo paikallinen ryhm\u00e4 vastuullaan). Se ei meit\u00e4 haitannut, sill\u00e4 odotimme innolla tulevia Una-Unan sukelluksia. Varmasti hieman paremmin organisoitu el\u00e4mys. Sadekausi on alkanut, mutta ehk\u00e4 muutaman aurinkoisen kuvan l\u00f6yd\u00e4n t\u00e4nne liitett\u00e4v\u00e4ksi, kunhan p\u00e4\u00e4semme parempien nettien \u00e4\u00e4reen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" L\u00e4hdimme Tuna Tomini -lautalla Ampanasta kohti Togean-saaria (ekonomiklass 59.000 rupiaa). Koska saimme kyydin satamaan jo kahdeksan j\u00e4lkeen, odottelimme lautan l\u00e4ht\u00f6\u00e4 pari tuntia, mink\u00e4 aikana ehdin kiireisesti p\u00e4ivitell\u00e4 blogia edellisten p\u00e4ivien tapahtumista: saarilla ei kuulemma olisi mink\u00e4\u00e4nlaisia yhteyksi\u00e4. Paitsi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Wakain satamassa toimii kyll\u00e4 (tosin hieman vaihdellen) Telkomsel ja Una-Unalla kuulemma Indosat. Aurinko paistaa porotti ja … <\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>
\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>
\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n
\n<\/a><\/p>\n