{"id":4630,"date":"2022-10-27T11:22:46","date_gmt":"2022-10-27T11:22:46","guid":{"rendered":"https:\/\/ibastergoes.com\/?p=4630"},"modified":"2022-11-18T11:24:16","modified_gmt":"2022-11-18T11:24:16","slug":"annapurna-circuit-osa-3-yak-kharka-muktinath-ranipauwa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/annapurna-circuit-osa-3-yak-kharka-muktinath-ranipauwa\/","title":{"rendered":"Annapurna circuit (osa 3): Yak kharka – Muktinath (Ranipauwa)"},"content":{"rendered":"\n

Vaelluksen kohokohta oli k\u00e4sill\u00e4. Vain p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 olisimme yli viidess\u00e4 tonnissa, ylitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Thorong La -solaa, mink\u00e4 j\u00e4lkeen vaelluksen suunta k\u00e4\u00e4ntyisi laskuun, kohti uusia seikkailuja!<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4 11: Yak kharka – High Camp <\/h2>\n\n\n\n

Auringonnousu oli kaunis ja ihailimme sit\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 l\u00f6h\u00f6illen (l\u00e4hes kaikki l\u00e4mpim\u00e4t vaatteet p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 emme luottaneet vilttien olevan riitt\u00e4v\u00e4n l\u00e4mpimi\u00e4). Ikkunasta ulos p\u00e4lyilless\u00e4mme n\u00e4imme susia, joille kyl\u00e4n koirat alkoivat pian haukkua. Aikamoista! <\/p>\n\n\n\n

Aamupala vatsassa l\u00e4hdimme t\u00e4ysi varustus p\u00e4\u00e4ll\u00e4 talsimaan kohti aurinkoisia rinteit\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jakki arolla<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n\n\n\n\n
\"\"
Talot pidettiin n\u00e4ill\u00e4 korkeuksilla l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 jakin kakkaa polttamalla <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Nopeasti muut matkalaiset ottivat meid\u00e4t kiinni ja painelivat ohitse. Tie haarautui ja pohdimme hetken, kumpaan suuntaan l\u00e4htisimme, sill\u00e4 kartassa ei toista reitti\u00e4 ollut merkitty ja oli vaikeaa tulkita, kumpi taas oli). Kanjonin toisella puolella oli kuitenkin useampi ryhm\u00e4, joten ylitimme joen seurataksemme heit\u00e4. V\u00e4ke\u00e4 oli kapealla polulla letkaksi asti. Yhdell\u00e4 italialaisella ryhm\u00e4ll\u00e4 oli liuta kantajia ja oppaita – vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 he olivat olleet jossain l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 huiputtamassa vuoria, ainakin leiriytymisv\u00e4lineiden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen, kun taas yksi yksin\u00e4inen vaeltaja kulki bambukepin kanssa, pilve\u00e4 p\u00f6ssytellen, vain pieni reppu sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Muiden per\u00e4ss\u00e4 kuljetaan <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
J\u00e4inen vesiputous<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ennen Thorong Phedi\u00e4 jouduimme j\u00e4lleen ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n maanvy\u00f6ryalueen, joka oli Maps.me-karttasovelluksessa merkitty “eritt\u00e4in vaaralliseksi”. Samaan tyyliin, kuin Tilicho-j\u00e4rven reitill\u00e4, etenimme ripe\u00e4sti yksitellen kivi\u00e4 samalla t\u00e4hyst\u00e4en. Edess\u00e4mme meni my\u00f6s yksi opas asiakkaansa kanssa, joten saimme heilt\u00e4 neuvoja milloin ylitt\u00e4\u00e4. Nen\u00e4n edess\u00e4 tippui kivi\u00e4 rinteelt\u00e4, joten oli oltava todella hereill\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Astelkaahan varovasti!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Olin aivan poikki maanvy\u00f6ryalueen j\u00e4lkeen, sill\u00e4 nopeasti kipitt\u00e4minen ei onnistu kovin helposti liev\u00e4\u00e4n yl\u00e4m\u00e4keen yli 4000m korkeudessa puuskuttaen. Olikin helpotus n\u00e4hd\u00e4 lounaspaikan h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4n kulman takana.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Toinen reitti Thorong Phediin kulki korkealla<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Lounaaksi dal bhatia tietysti. Sit\u00e4 odotellessa sai kuivattua hiest\u00e4 m\u00e4rki\u00e4 vaatteita ja sykkeet tasattua. P\u00f6yt\u00e4\u00e4mme istunut britti oli ottanut ylemm\u00e4n reitin v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen maanvy\u00f6ryalueen, mutta olikin yll\u00e4ttynyt sen korkeudesta. H\u00e4n oli alkanut oireilla matkalla ja oli odottanut yli puoli tuntia muita trekkaajia, jotta uskaltaisi jatkaa matkaa. N\u00e4ill\u00e4 korkeuksilla ei koskaan saisi vaeltaa yksin, sill\u00e4 vuoristotauti saattaa aiheuttaa sekavuutta ja ihmisi\u00e4 on h\u00e4mmennyksiss\u00e4\u00e4n k\u00e4vellyt pois reitilt\u00e4 ja tippunut kohtalokkaasti rinteelt\u00e4 alas. Sekavuutta ei ilmeisesti itse huomaa, mist\u00e4 syyst\u00e4 on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 huolta toisistaan ja kysell\u00e4 kanssavaeltajilta vointia s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Britti ei ollut l\u00f6yt\u00e4nyt seuraa ja oli tullut hitaasti alas Thorong Phediin – onneksi p\u00e4\u00e4si perille! H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6ksi Phediin, vaikka oli alunperin suunnitellut nousevansa High Campiin.<\/p>\n\n\n\n

Meill\u00e4 olo oli hyv\u00e4 ja energiaakin oli jyrkk\u00e4\u00e4 nousua varten lounaan j\u00e4lkeen, joten p\u00e4\u00e4timme puskea viel\u00e4 loput 400-500m yl\u00f6s High Campiin. N\u00e4in seuraavan aamun nousu olisi my\u00f6s kevyempi. Puuskutimme yhdess\u00e4 jyrkk\u00e4\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s muutaman muun trekkaajan kanssa. “Viel\u00e4 5 minuuttia, en\u00e4\u00e4 toiset 5 minuuttia” oli yhteinen l\u00e4pp\u00e4, jolla motivoimme toisiamme jatkamaan nousua.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
High campin takana siint\u00e4\u00e4 seuraavan p\u00e4iv\u00e4n siksakkinousu<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Aurinko paistoi viel\u00e4, kun p\u00e4\u00e4simme perille. High Camp oli iso paikka, olisiko ollut noin 200 y\u00f6pyj\u00e4lle tilat, joten pelottelu siit\u00e4, ettei siell\u00e4 riitt\u00e4isi paikkoja my\u00f6hemmin saapuville, tuntui nyt huvittavalta. Saimme paris\u00e4ngyllisen huoneen ja j\u00e4timme sinne rinkkamme. Ennen illallista k\u00e4vimme “huiputtamassa” n\u00e4k\u00f6alakukkulan ja maisemat oli j\u00e4lleen kerran upeat sielt\u00e4. Ei ihan p\u00e4\u00e4sty 5k korkeuteen (huippu oli 4900m), mutta huomenna sitten.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
V\u00e4linousu n\u00e4k\u00f6aloille <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Sielt\u00e4 me tultiin!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

High campin ruokailutilassa oli tungosta. Yksi nainen sai oppaaltaan lis\u00e4happea. P\u00f6yt\u00e4seurueemme siin\u00e4 sitten mittaili omia happisaturaatioitaan oppaansa sormimittarilla ja mekin saimme testata samalla. Hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytti, molemmilla reippaasti yli 80 (85\/91), mik\u00e4 oli hyv\u00e4 n\u00e4ille korkeuksille \ud83d\udcaa\ud83c\udffc<\/p>\n\n\n\n

\"\"
High campin ruokailutilassa tupa t\u00e4ynn\u00e4 <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Istuimme sattumalta suomalaisen Tiinan viereen ja vaihdoimme reissukuulumisia. Saimme h\u00e4nen miehelt\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 vinkkej\u00e4 yl\u00f6smenoon (esim. uudet vinkit, miten pit\u00e4\u00e4 vesipullo sulana: l\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4 pulloon, villasukka p\u00e4\u00e4lle ja pullon suu alasp\u00e4in tuulensuojaan repun sis\u00e4lle). <\/p>\n\n\n\n

Juomavesi piti ottaa ulkoa tynnyrist\u00e4 rikkomalla ensin pinnalle muodostunut j\u00e4\u00e4. Oli todellakin siis j\u00e4\u00e4kylm\u00e4\u00e4 juomavett\u00e4. Yritimme l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 suurimman osan klooritableteilla k\u00e4sitellyst\u00e4 juomavedest\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 (v\u00e4liss\u00e4mme peiton alla), mutta en kyll\u00e4 tied\u00e4 onnistuimmeko siin\u00e4. Ainakaan vedet eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4tyneet 15 asteen pakkasessa! Yhden juomapullollisen t\u00e4ytimme illalla ravintolassa kuumalla vedell\u00e4, joten se toimitti l\u00e4mp\u00f6pullon virkaa. Huoneessa oli siis KYLM\u00c4! Mutta vaikka meill\u00e4 oli (koko matkan mukana kannetut) makuupussit rinkassa, emme jaksaneet kaivaa niit\u00e4 esiin, vaan puimme kaikki l\u00e4mpim\u00e4t vaatteet p\u00e4\u00e4lle ja nukuimme l\u00e4mp\u00f6pullosta taistellen \ud83d\ude02.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4 12: P\u00c4\u00c4P\u00c4IV\u00c4 High Camp – Thorong La (5416 m) – Muktinath <\/h2>\n\n\n\n

Her\u00e4tys klo 4:00. Aamupala 4:30. Kunnon h\u00e4slinki. Paljon ihmisi\u00e4 oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 nousemaan kohti solaa, ravintolan ovi k\u00e4vi jatkuvasti ja iso joukko trekkaajia yritti saada aamupalansa oikeaan osoitteeseen samanaikaisesti tarjoilijoiden huutoja korvat h\u00f6r\u00f6ll\u00e4 kuunnellen.<\/p>\n\n\n\n

Yksi mies p\u00f6yt\u00e4mme p\u00e4\u00e4ss\u00e4 k\u00e4rsi matalasta happisaturaatiosta (n. 60?) ja h\u00e4nelle j\u00e4rjesteltiin helikopterievakuointia. HURJAA. V\u00e4h\u00e4n alkoi j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 nousu, kun itsekin oli her\u00e4nnyt kr\u00f6h\u00e4isen\u00e4. L\u00e4hdimme kuitenkin matkaan, kohti j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4 tuulta, josta johtuen -15\u00b0C tuntui l\u00e4hemm\u00e4s -30\u00b0C:lta. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Otsalamput tulivat tarpeeseen j\u00e4lleen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Auringon s\u00e4teet sirosivat kauniisti vuorten huipuista<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Bistare, bistare. <\/em>Hitaasti, hitaasti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Aurinko alkoi onneksi paistaa, ja mik\u00e4 parasta: l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4. Vaikka nousu oli ohuessa ilmassa raskasta, tuntui ett\u00e4 matka oli v\u00e4hemm\u00e4n jyrkk\u00e4 kuin Tilicholla. Mutta olihan se silti rankkaa! Aamuinen kr\u00f6h\u00e4 oli onneksi helpottanut kun oli hetki kavuttu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Maailman katolla!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Matkassa taitaa olla my\u00f6s koirakaveri! \ud83d\udc15<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Ei voi kuin ihailla kantajien sitkeytt\u00e4!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun p\u00e4\u00e4stiin Thorong La -solaan, purskahdin tunnekuohussa itkuun – miten onnellinen olinkaan! Mik\u00e4 helpotus! Me teimme sen!! Se oli hassu hetki. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
We did it!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Otimme pakolliset valokuvat liehuvien rukouslippujen ja Thorong La -kyltin kanssa, joimme kalliit teet (500 Rs.\/kuppi) ja s\u00f6imme Fazerin sinist\u00e4 (pari rinkassa sulanutta patukkaa, jotka olimme s\u00e4\u00e4st\u00e4neet t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4 varten). Sitten l\u00e4hdimme alas kohti Muktinathia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Koira oli tullut koko matkan Yak kharkasta (vai per\u00e4ti Manangista) asti ja tallusteli trekkaajien kanssa aivan yl\u00f6s asti.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Onneksi meill\u00e4 oli j\u00e4\u00e4piikit kengiss\u00e4 – se teki alasmenosta todella sujuvaa lumisella alueella. Varmaankin noin puolet matkasta saimme niist\u00e4 apua, kunnes tulimme lumirajan alapuolelle ja polku muuttui kiviseksi ja p\u00f6lyiseksi – reipas tahti muuttui hitaaksi vy\u00f6ryvien kivien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lasketteluksi. Maisemat solan toisella puolella, Mustangin alueella, olivat kuivat ja karut: Tiibetin yl\u00e4nk\u00f6 aukeni oikealle ja pyh\u00e4 Gandaki-joki oli aikojen saatossa kaivertanut syv\u00e4n kanjonin hiekkaisten rinteiden v\u00e4lille. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
N\u00e4kym\u00e4 alas laaksoon<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

M\u00e4ki oli todella jyrkk\u00e4\u00e4 ja ihmettelimme vastaantulijoita, jotka nousivat yl\u00f6s. Hurja nousu heill\u00e4 edess\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Vessoja ja ravintoloita oli alas tullessa huonosti (eli ei yht\u00e4\u00e4n – “natural toilet” oli ainoa vaihtoehto). Onneksi saavuimme sopivasti lounaaksi Mustangin puolelle. Siit\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 lyhyt parin kilometrin matka Ranipauwan kyl\u00e4\u00e4n, ohi Muktinathin temppelialueen. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n matkaa!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pitk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 takana ja kyl\u00e4 olikin isompi, kuin odotimme – ei niink\u00e4\u00e4n tea house -majoitusta tarjolla, vaan p\u00e4\u00e4asiassa hotelleja, sill\u00e4 alue oli suosittu intialaisten ja nepalilaisten pyhiinvaeltajien ja p\u00e4iv\u00e4retkel\u00e4isten keskuudessa. Pieni “kulttuurishokki”? <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ranipauwan kyl\u00e4n raitti oli t\u00e4ynn\u00e4 matkamuistokojuja<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vaihdoimme majapaikkaa kerran (Bob Marley -paikka oli aika meluisa ja huoneiden \u00e4\u00e4nieristys oli olematon, vaikka muuten paikka olikin viihtyis\u00e4n oloinen) ja v\u00e4synein\u00e4 p\u00e4\u00e4dyimme Buddha-hotelliin (ei ehk\u00e4 se viihtyisin, mutta nyt oli vain l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 joku paikka). Ja kuten arvata saattaa, jos olisimme malttaneet k\u00e4vell\u00e4 edes hetken pidemm\u00e4lle, olisi tarjolla ollut paljon viihtyis\u00e4mm\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 majoitusvaihtoehtoja, mutta… Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 taas jatkettaisiin matkaa. \ud83d\ude05<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kirsikka jakki”burgerin” p\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Moni trekkaaja otti jeepin Muktinathista eteenp\u00e4in, mik\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 ole ihme. Motivaatio matkan kohokohdan j\u00e4lkeen voi olla hukassa ja toisaalta osalla on vain rajallinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 aikaa k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 rengasreitill\u00e4. Yritimme pit\u00e4\u00e4 motivaatiota yll\u00e4 ja innostua parhaamme mukaan loppumatkasta. Onneksi maisemat olivat t\u00e4ysin erilaisia ja jollain tavalla koko Muktinathin laakso huokui mystiikkaa. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Talviset fiilikset, kun puista on lehdet pudonneet <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Odotin innolla tulevia keskiaikaisia kyli\u00e4, karun kauniita maisemia ja tiibetil\u00e4isvaikutteisia yhteis\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\n