{"id":4628,"date":"2022-10-24T09:39:55","date_gmt":"2022-10-24T09:39:55","guid":{"rendered":"https:\/\/ibastergoes.com\/?p=4628"},"modified":"2022-11-14T09:42:10","modified_gmt":"2022-11-14T09:42:10","slug":"piipahdus-maailman-korkeimmalla-sijaitsevalle-jaatikkojarvelle-tilicho-lake","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ibastergoes.com\/gb\/piipahdus-maailman-korkeimmalla-sijaitsevalle-jaatikkojarvelle-tilicho-lake\/","title":{"rendered":"Piipahdus “maailman korkeimmalla sijaitsevalle j\u00e4\u00e4tikk\u00f6j\u00e4rvelle” (Tilicho Lake)"},"content":{"rendered":"\n

Manangissa kaikki sujui mukavasti, ei ollut p\u00e4\u00e4ns\u00e4rkyj\u00e4 tai muitakaan vuoristotaudin oireita (okei, y\u00f6n aikana oli kai taas ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 hengityst\u00e4, mutta vuoristol\u00e4\u00e4k\u00e4rien mukaan se oli vaaratonta – ei siis mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 est\u00e4isi etenemist\u00e4). K\u00e4vimme sopeutumisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapaamassa 74-vuotista lama-mummua pieness\u00e4 temppeliss\u00e4 vuoren rinteell\u00e4 (3950 m korkeudessa) ja sen j\u00e4lkeen olimme valmiit seuraavaan koettelemukseen!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tilicho-j\u00e4rvi ei ollut alunperin suunnitelmissamme, mutta sek\u00e4 Manaslun oppaamme, Sonam, trekkausdiilerimme Suman, sek\u00e4 moni vaelluksella tapaamamme suositteli tai itse suunnitteli t\u00e4t\u00e4 parin p\u00e4iv\u00e4n “syrj\u00e4hyppy\u00e4” Annapurna circuitilta. Piipahduksessa oli j\u00e4rke\u00e4 my\u00f6s sopeutumismieless\u00e4, etenkin kun meill\u00e4 ei ollut kiire. J\u00e4rvi sijaitsee 4919 m korkeudessa ja on ilmeisesti “maailman suurin ja korkeimmalla sijaitsevin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6j\u00e4rvi”. Tai n\u00e4in ainakin karttamme meille v\u00e4itti. Kun selvittelimme faktoja, k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli aika suuret puheet – Tilicho ei taida p\u00e4\u00e4st\u00e4 edes korkeiden j\u00e4rvien TOP10:iin [1]<\/a>, kuten ei alueelta hiljattain l\u00f6ydetty toinen j\u00e4rvik\u00e4\u00e4n, Kajin. Tittelihuijauksesta huolimatta j\u00e4rvi olisi varmasti upea n\u00e4ky ymp\u00e4r\u00f6ivine vuorineen!<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin meille valkeni, ett\u00e4 matka Shreekharkasta Base campille on yksi Annapurna circuitin vaarallisimmista sivureiteist\u00e4 maanvy\u00f6ryvaaran vuoksi. Pieni kuumotus siis t\u00e4h\u00e4n ennen varsinaista Annapurnan rengasreitin kohokohtaa, Thorong La:ta. Mutta tulisipa testattua, miten kroppa p\u00e4rj\u00e4ilee l\u00e4hes 5 km korkeudessa.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n

Retkeen on hyv\u00e4 varata ainakin kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4: yksi tai kaksi Shreekharkaan\/Tilicho Base Campiin menemiseksi ja toisena\/kolmantena ensin j\u00e4rvelle aamuvarhaisella ja takaisin Shreekharkaan tai jaksamisen mukaan vaikka Yak kharkaan asti. Onneksi meill\u00e4 oli ihan hyvin viisumia j\u00e4ljell\u00e4…<\/p>\n\n\n\n

Pitk\u00e4 puserrus perusleiriin asti v\u00e4h\u00e4n kauhistutti, etenkin kun nousumetrej\u00e4 silloin tulisi yli 600 m. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4nnitti ensinn\u00e4kin siksi, ett\u00e4 suositeltu nousu on 300-500 m\/vrk (t\u00e4m\u00e4 olisi siis v\u00e4h\u00e4n yli suositellun) ja toiseksi siksi, ett\u00e4 maanvy\u00f6rykohtia ei suositella ylitett\u00e4v\u00e4n v\u00e4syneen\u00e4 tai my\u00f6h\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, jolloin tuulet ja sulava lumi voivat irrottaa enemm\u00e4n lohkareita, joita ei sitten v\u00e4syneen\u00e4 jaksa v\u00e4ist\u00e4\u00e4… Sovittiin, ett\u00e4 katsottaisiin jaksamista Shreekharkassa. <\/p>\n\n\n\n

Manang – Khangsar – Shreekharka <\/h2>\n\n\n\n

L\u00e4hdettiin aamulla tavalliseen tapaan aikaisin liikkeelle. Vuoristomaisemat alkoivat olemaan komeita, erityisen kuvauksellisia oranssin ja punaisen s\u00e4vyiss\u00e4 hehkuvien pensaiden kera. Lepop\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen oli taas virtaa vaeltaa, vaikka korkeus alkoi jo tuntua ja nousut olivat yh\u00e4 raskaampia. Rinkka alkoi jo painaa, joten odotin innolla Shreekharkaa, jossa luopuisimme toisesta rinkasta. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Pys\u00e4hdyimme aamuteelle (ja vessatauolle) Khangsarin kyl\u00e4\u00e4n ja tee oli yksi maukkaimmista t\u00e4\u00e4ll\u00e4 juoduista. Kyl\u00e4 oli aika kivan oloinen ja olisi varmasti ollut varteenotettava vaihtoehto y\u00f6pymiseen, v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n vilkas kuin p\u00e4\u00e4kaupunki-Manang. Aamuteet\u00e4 juodessamme paikalle saapui joukko py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4. Siis kyll\u00e4, olivat menossa py\u00f6rill\u00e4<\/em> Tilicho Base Campiin ja siis viel\u00e4 siit\u00e4 eteenp\u00e4in Thorong Lan yli. Py\u00f6rill\u00e4!<\/strong> Siin\u00e4 on kyll\u00e4 polkemista ja varmasti meno on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 (tai kauhistuttavampaa) kuin k\u00e4vellen v\u00e4lill\u00e4 tuskaisen kapeita polkuja jyrk\u00e4nteen vierell\u00e4… Ei kiitos \ud83e\udee3 Mutta heille, jotka extreme-ekeilyst\u00e4 innostuvat, tiedoksi, ett\u00e4 t\u00e4llainenkin on mahdollista. Ilmeisesti siis useammankin korkean solan ylitt\u00e4v\u00e4 reitti oli heill\u00e4 suunnitelmissa.<\/p>\n\n\n\n

Me jatkoimme matkaamme jalan (vajaa 3 km) ja p\u00e4\u00e4simme Shreekharkaan lounaaksi. V\u00e4h\u00e4n ehk\u00e4 v\u00e4sytti, mutta oloa helpotti se, ett\u00e4 sain rinkan j\u00e4tetty\u00e4 majatalolle (palaisimme t\u00e4nne huomenna).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Shreekharka – Tilicho Base Camp<\/h2>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Vaelluksen kuumottavin osuus oli siis edess\u00e4: Landslide area.<\/em> Onneksi s\u00e4\u00e4 vaikutti hyv\u00e4lt\u00e4, ei kovaa tuulta. Kyselimme vastaantulevilta trekkaajilta reitin kunnosta ja jokainen muistutti l\u00e4hinn\u00e4 katsomaan putoilevien kivien per\u00e4\u00e4n, mutta muuten reitti oli hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Matkaa Tilicho Base Campiin oli noin 6 km. Reitti mutkitteli ja n\u00e4imme tulevan maanvy\u00f6ryalueen jo kaukaa. Se oli merkitty my\u00f6s kylteill\u00e4, mutta itseasiassa kylteill\u00e4 rajatun alueen j\u00e4lkeen oli viel\u00e4 pitk\u00e4 p\u00e4tk\u00e4 aivan samanlaista vy\u00f6ryaluetta. Onneksi kaikista j\u00e4nnitt\u00e4vimm\u00e4t (kapeimmat) osuudet olivat lyhyit\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kapea polku kiersi rinnett\u00e4 ja ihmiset kipittiv\u00e4t mahdollisimman nopeasti. Meist\u00e4 toinen katsoi aina yl\u00f6s putoilevien kivien varalta, kun toinen eteni seuraavaan “turvalliseen kohtaan”. Tapasimme siin\u00e4 matkalla tutun jenkkipariskunnan, joka oli tulossa Tilicho-j\u00e4rvelt\u00e4 (he eiv\u00e4t pit\u00e4neet sopeutumisp\u00e4iv\u00e4\u00e4 Manangissa, joten olivat meit\u00e4 yhden p\u00e4iv\u00e4n “edell\u00e4”). He sanoivat, ett\u00e4 vaellus j\u00e4rvelle oli ollut raskas ja heill\u00e4 oli mennyt 7-8 tuntia sinne ja takaisin (perusleirist\u00e4). Tosin toinen jenkeist\u00e4 oli k\u00e4rsinyt p\u00e4\u00e4ns\u00e4ryst\u00e4, sormien pistelyst\u00e4 ja pahasta heng\u00e4stymisest\u00e4 k\u00e4velless\u00e4, joten heid\u00e4n vauhtinsa oli ollut heid\u00e4n mukaansa “todella hidas”. Ehk\u00e4 siis meill\u00e4 menisi retkeen saman verran aikaa, koska olimme heit\u00e4 aika paljon hitaampia normaalistikin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Maanvy\u00f6ryalueella tuli my\u00f6s vastaan niin muuliletka kuin ajattelemattomien paikallisten opiskelijoiden jengikin. En tied\u00e4 kumpi oli vaarallisempi \ud83d\ude05 Meit\u00e4 ihmetytti suuresti osa paikallisista, jotka olivat huristelleet Kathmandusta Manangiin ja tulleet Tilicho-j\u00e4rven reitille vaikuttaen silt\u00e4, etteiv\u00e4t olleet kyll\u00e4 ottaneet mit\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 olosuhteista tai muutenkaan varautuneet matkaan. Samalla kun me olimme varuillamme, seurailimme putoavia kivi\u00e4 ja annoimme tiet\u00e4 vastaantuleville, niin n\u00e4m\u00e4 yhdet sankarit painoivat ohitsemme kaiuttimet t\u00e4ysill\u00e4 musiikki pauhaten, tennareissa ja nahkatakeissa, huomioimatta juurikaan sit\u00e4, kuinka kapea polku oli siin\u00e4 kohtaa. Osa l\u00e4hti maanvy\u00f6ryalueelle vasta iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, kun putoilevien kivien riski oli suurempi eik\u00e4 monella ollut selv\u00e4sti edes jaksamista menn\u00e4 osuutta ripe\u00e4sti… <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

No, onneksi tiellemme ei sattunut kuin muutama pieni putoileva kivi, yksi muuliletka ja yksi pahempi joukko turvallisuusperehdytyst\u00e4 kaipaavia paikallisia. P\u00e4\u00e4simme perusleiriin (4150 m) juuri ennen kuin aurinko painui vuorten taakse ja katsastimme meille Shreekharkasta puhelimitse varatun huoneen, joka oli oikein kiva. Lounaspaikassa tapaamamme saksalais-aussi-pari oli p\u00e4\u00e4ssyt meit\u00e4 aikaisemmin perille ja saimme heilt\u00e4 avaimen.    <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Auringon laskiessa siirryimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n illallista ja t\u00f6rm\u00e4simme j\u00e4lleen Upper Pisangissa tutuiksi tulleisiin korealaisiin. Vaelluksella muodostuu nopeasti er\u00e4\u00e4nlainen “trail family” – samat ihmiset tulevat vastaan aina lounas- ja majapaikoissa, kun kaikilla on enimm\u00e4kseen samat suunnitelmat. Hauskaa n\u00e4hd\u00e4 tuttuja! <\/p>\n\n\n\n

Ihanaa, kun j\u00e4lleen sai menn\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla nukkumaan aikaisin – huomisaamuna oli tiedossa aikainen her\u00e4tys.<\/p>\n\n\n\n

Tilicho Lake (4919 m)<\/h2>\n\n\n\n

Kello 4:30 aamupala. Noin klo 5 l\u00e4ht\u00f6. Ulkona oli viel\u00e4 pime\u00e4\u00e4, joten otsalamput tulivat tarpeeseen, samoin kevytuntsikka, merinokerrasto, nahkarukkaset ja pipo. Nyt oli all in<\/em> tai pit\u00e4isik\u00f6 sanoa all on – <\/em>kaikki mahdolliset mukana olevat l\u00e4mpim\u00e4t vaatteet ja varusteet p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Lis\u00e4ksi olimme saaneet vinkin juomaveden kuljettamisesta j\u00e4\u00e4tym\u00e4tt\u00e4: molemmilla oli untsikan taskuissa pienet juomavedell\u00e4 t\u00e4ytetyt limsapullot l\u00e4mmityksess\u00e4. Pakkasta oli arviolta -10\u00b0C, joten auringonnousua odoteltiin malttamattomina. Vaikka nousumetrej\u00e4 tulisikin  p\u00e4iv\u00e4n mittaan l\u00e4hes 800, eteneminen n\u00e4ill\u00e4 korkeuksilla oli sen verran hidasta, ettei kroppa tuntunut pysyv\u00e4n l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4. Nousu oli raskasta, mutta t\u00e4htitaivas uskomattoman kaunis. Kun aurinko vihdoin nousi, olikin sitten ihan mukava tallustaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

V\u00e4ke\u00e4 oli reitill\u00e4 ihan kiitett\u00e4v\u00e4sti, p\u00e4\u00e4asiassa paikallisia kaveriporukoita, joista osa n\u00e4ytti silt\u00e4, etteiv\u00e4t ikin\u00e4 p\u00e4\u00e4se j\u00e4rvelle – sen verran tuskaiselta nousu vaikutti jatkuvista tauoista huolimatta. Toivottavasti joku kaveruksista osasi tunnistaa, milloin oli tarpeen k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin. Paikalliset eiv\u00e4t ole mitenk\u00e4\u00e4n immuuneja vuoristotaudille, etenk\u00e4\u00e4n Nepalin alavammista osista t\u00e4nne suuntaavat, vaikka osa niin tuntui ajattelevan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Osa noususta oli melko jyrkk\u00e4\u00e4 siksakkia ja pelotti ajatuskin alasp\u00e4in tulosta, kun aurinko olisi sulattanut lunta loskaksi. Nyt aikaisin ment\u00e4ess\u00e4 lumi oli viel\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 pakkaslunta, joten kengiss\u00e4kin oli viel\u00e4 pitoa. Emme laittaneet noustessa viel\u00e4 microspikej\u00e4 (j\u00e4\u00e4piikkej\u00e4) kenkiin, mutta sellaiset oli kuitenkin mukana. Aiheesta k\u00e4ytiin jatkuvasti keskustelua Annapurna circuitin WhatsApp-ryhm\u00e4ss\u00e4 huonojen s\u00e4iden ja lumisateiden j\u00e4lkeen, joten olimme suosiolla hankkineet parit Pokharasta. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Nousu tuntui ikuiselta ja vaikka m\u00e4ki loppui, oli itse j\u00e4rvelle viel\u00e4 yli puolen tunnin matka. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli sumuista (pilvist\u00e4?) ja v\u00e4lill\u00e4 aurinko katosi t\u00e4ysin harson taakse. Kun vihdoin p\u00e4\u00e4simme Tilicho-j\u00e4rvelle, peitti sit\u00e4 mystinen usva. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Mystinen matka tuntemattomaan tuntui kest\u00e4v\u00e4n kyll\u00e4 yli 35 min <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Letit j\u00e4\u00e4ss\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Yksi vaeltaja oli odotellut kirkasta s\u00e4\u00e4t\u00e4 jo puolisen tuntia, mutta meill\u00e4 k\u00e4vi tuuri: k\u00e4vimme hakemassa teekupposet (200Rs.\/kuppi), s\u00f6imme jakkijuustoa ja patukoita ja *TS\u00c4D\u00c4M!* pian pilvi olikin v\u00e4istynyt. J\u00e4rvi komeili auringossa kirkasvetisen\u00e4 valkoiset vuoret taustalla. Wau!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Lopulta pilvien takaa paljastui kirkas j\u00e4rvi<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ihailimme maisemia hetken ennen kuin k\u00e4\u00e4nnyimme takaisin palataksemme perusleiriin. Aurinko oli jo sulattanut voimakkailla s\u00e4teill\u00e4\u00e4n lunta ja osa polusta oli enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n pehmennyt. Ohitimme korealaiset miehet ennen siksakkikohtaa ja ihmettelimme, mit\u00e4 toinen istui lumipenkassa. Pian selvisi, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4rsi lumisokeudesta \ud83d\ude35 N\u00e4ill\u00e4 korkeuksilla auringon UV-s\u00e4teily on eritt\u00e4in voimakasta ja viel\u00e4 lumen heijastava vaikutus siihen p\u00e4\u00e4lle – kohtalokasta ilman kunnon aurinkolaseja! Koska h\u00e4n oli unohtanut aurinkolasinsa perusleiriin, eik\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n pystyisi laskeutumaan turvallisesti tuossa kunnossa, Julle lainasi omat lasinsa h\u00e4nelle. Sovittiin, ett\u00e4 tarvittaessa vaihdeltaisiin kesken\u00e4mme mun laseja. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
J\u00e4rvell\u00e4 oli my\u00f6s vessa, jonne t\u00e4ss\u00e4 lumessa piti hieman tarpoa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lasku sujui mikropiikeill\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n mukavasti, vaikka pahimmassa sohjossa niist\u00e4 ei ollut kovasti apua. Nyt haluttiin p\u00e4\u00e4st\u00e4 mahdollisimman nopeasti alas, jotta Jullen silm\u00e4t p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Suhteellisen nopeasti oltiinkin alhaalla, ainakin verrattuna heihin, keill\u00e4 piikkej\u00e4 ei ollut (puhumattakaan niist\u00e4 sankareista, jotka olivat matkassa tennareilla). Koko ajan tuli vastaan my\u00f6hemmin retken aloittaneita ja pohdimme, miten ihmeess\u00e4 he p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t lumiosuutta edes yl\u00f6s… Normaalistihan t\u00e4h\u00e4n aikaan ei kaiketi ollut lunta nimeksik\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 reitill\u00e4 – olivatkohan ottaneet t\u00e4t\u00e4 poikkeuksellista lumentuloa huomioon…<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tilicho Base Camp – Shreekharka<\/h2>\n\n\n\n

Kyll\u00e4 ansaittu lounaspizza maittoi! Jullen p\u00e4\u00e4t\u00e4 s\u00e4rki jonkin verran (aurinko, nestehukka, todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s korkeus), joten h\u00e4n otti pienet nokoset. Naama oli tainnut jonkin verran palaa ja janotti hirve\u00e4sti. Korealaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t turvallisesti alas ja olivat ylti\u00f6kiitollisia lainatuista aurinkolaseista. Saimme kokikset kiitokseksi ja se olikin kyll\u00e4 siin\u00e4 tilanteessa aivan huippua! <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Juustoisa ja herkullinen sienipizza!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
V\u00e4h\u00e4n lepoa raskaan suorituksen j\u00e4lkeen <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun pahin uupumus oli lev\u00e4tty (n. klo 14-15), l\u00e4hdimme jatkamaan takaisin Tilicho Base Campilt\u00e4 kohti Shreekharkaa. Uudelleen maanvy\u00f6ryalueiden ohi ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa tuntui, ett\u00e4 pahimmat kipitettiin viel\u00e4 yl\u00e4m\u00e4keen. Huhhuh. Tuntui kyll\u00e4 niin hyv\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 perille! <\/p>\n\n\n\n

Shreekharkan majatalon huone ei ollut kummoinen, varmaan yksi vaatimattomimmista t\u00e4h\u00e4n asti ja lattia aivan tomusta likainen. Olin varma, ett\u00e4 jonkinlaisia “kavereita” tulisi vierailulle huoneen kattoparrujen l\u00e4pi. No… Yksi y\u00f6… Ainakin oli puhtaat lakanat…<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ei ehk\u00e4 ihan hintansa v\u00e4\u00e4rtti <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Shreekharka – Yak kharka<\/h2>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tuli nukuttua ihan ok:sti, meill\u00e4 oli erilliset s\u00e4ngyt, mutta taidettiin lopulta k\u00f6mpi\u00e4 saman peiton alle nukkumaan, kun oli j\u00e4lleen melko kylm\u00e4 y\u00f6 (paris\u00e4nky olisi toivelistalla taas seuraavissa majapaikoissa). Ik\u00e4v\u00e4ksemme huomasimme, ett\u00e4 Jullen ainoat paksut sukat olivat unohtuneet Tilicho Base Campiin, jossa olimme pesseet nyrkkipyykki\u00e4. Laitoimme korealaisille viesti\u00e4, jos he sattuisivat viel\u00e4 olemaan siell\u00e4 (olivat j\u00e4\u00e4neet sinne viel\u00e4 yhdeksi y\u00f6ksi). Onneksi Shreekharkassa oli sekatavarakauppa, josta l\u00f6ytyi my\u00f6s L-kokoiset sukat Thorong Lan ylityst\u00e4 varten.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Matka takaisin Annapurnan rengasreitille oli yksi parhaista: melko helppokulkuinen, upeat maisemat (en voi liikaa hehkuttaa kauniita syksyn v\u00e4rej\u00e4 vuoristomaisemassa!!) ja muutama mystinen rauniokyl\u00e4kin matkalla. Ei kannata siis suunnitella y\u00f6pyv\u00e4ns\u00e4 Upper Khangsarin tai Middle Khangsarin kyliss\u00e4, ellei ole omia leiriytymiskamoja mukana – molemmista kylist\u00e4 oltiin siirrytty jo aikoja sitten alemmille rinteille ja rauniokylien alueet olivat l\u00e4hinn\u00e4 el\u00e4inten laitumena. N\u00e4imme lampaita (“blue sheep”?), jotka n\u00e4yttiv\u00e4t peuroilta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Upper Khangsarin kyl\u00e4 olikin t\u00e4ysin raunioina <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Hauskoja kukkia vuorilla<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Blue sheep \ud83d\udc0f<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ohitimme pitk\u00e4n odottelun j\u00e4lkeen pari isompaa ryhm\u00e4\u00e4, jotka eteniv\u00e4t hitaasti alas n\u00e4k\u00f6alapaikalta. Onneksi olimme tottuneet lumella talsimiseen (ja ehk\u00e4 nuoret nivelet helpottivat alasp\u00e4in tulemista i\u00e4kk\u00e4\u00e4mpiin ryhm\u00e4 j\u00e4seniin verrattuna). Aamup\u00e4iv\u00e4 oli mennyt nopeasti, mutta n\u00e4lk\u00e4 alkoi jo kurnia, joten halusimme ruokaa ja pian \ud83d\ude05<\/p>\n\n\n\n

\"\"
N\u00e4k\u00f6alapaikan n\u00e4kym\u00e4t olivat priimaa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
V\u00e4h\u00e4n lunta polulla, mutta se ei haitannut<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kuin tilauksesta joen luona oli pieni ravintola, jonne ehdimme ennen isoja ryhmi\u00e4. Tilasimme paistettuja nuudeleita ja paistettua riisi\u00e4 vihanneksilla, koska kananmunat oli loppu. Oli ihanaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 lepuuttamaan jalkojaan ja ottaa vaelluskeng\u00e4t hetkeksi jalasta. Suuri ryhm\u00e4 saapui ja heid\u00e4n oppaansa riensi tilaamaan ruuat keitti\u00f6\u00f6n. “Varmasti t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4y niin, ett\u00e4 noi saa meit\u00e4 ennen ruuat”, ajateltiin \u00e4\u00e4neen. Ja YLL\u00c4TYS YLL\u00c4TYS, niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei p\u00e4tenyt first come, first serve. <\/em>Asia \u00e4rsytti tietysti n\u00e4lk\u00e4ist\u00e4 mielt\u00e4, mutta pahinta oli se, ett\u00e4 ryhm\u00e4n lis\u00e4ksi meid\u00e4n j\u00e4lkeemme tullut trekkaajapariskunta sai MY\u00d6S ruokansa ennen meit\u00e4. Mit\u00e4 ihmett\u00e4?!! Ruoka\u00e4rsy valtasi meid\u00e4t. Jouduimme odottelemaan yh\u00e4 ruokaamme ja Julle k\u00e4vi kysym\u00e4ss\u00e4 jo sen per\u00e4\u00e4n. Kokki pahoitteli ja sanoi olevansa yksin keitti\u00f6ss\u00e4. No… Silti \u00e4rsytti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Vihdoin saimme tilaamamme ruuat ja voi ett\u00e4 mik\u00e4 pettymys se olikaan! Ei tosiaan helpottaneet meid\u00e4n olotilaamme ne annokset: Jullen “paistetuista” nuudeleista puuttuivat vihannekset, joita taas minun yli-pippurisessa paistetussa riisiss\u00e4 oli muutama (selke\u00e4sti viimeiset). Ja siis sit\u00e4 pippuria oli aivan tuhottomasti, tuntui kuin sill\u00e4 olisi yritetty kompensoida puuttuvia vihanneksia. En pystynyt sy\u00f6m\u00e4\u00e4n kuin pari lusikallista, eik\u00e4 pystynyt Jullekaan, joka k\u00e4vi ihmettelem\u00e4ss\u00e4 asiaa kokille kun maksoi ruokamme. Saimme sent\u00e4\u00e4n jotain alennusta hinnoista, mutta n\u00e4lk\u00e4 olla ja pysyi. Kokki vaihtoi meditatiivisen musiikin johonkin raskaamman sarjan teknohuudatukseen. Ei tainnut olla h\u00e4nell\u00e4k\u00e4\u00e4n kovin hyv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Onneksi Yak Kharkaan ei ollut en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 matka (vaikka matka tosin tuntui pitk\u00e4lt\u00e4, kun AINA oli viel\u00e4 yksi m\u00e4ki ja viel\u00e4 yksi mutka…). J\u00e4imme kyl\u00e4n raitin toiseen majataloon, joka vaikutti olevan aika t\u00e4ynn\u00e4 ja menu oli hyv\u00e4. Saimme viimeisen huoneen (paris\u00e4nky!), joka tosin oli jo kalliimpi kuin aikaisemmissa paikoissa. Huoneiden ja ruuan hinnat nousivat ylemm\u00e4s tultaessa. Ensimm\u00e4isess\u00e4 majatalossa olisi tosin y\u00f6pynyt ilmaiseksi, jos ruokaili siell\u00e4, mutta paikka ei ollut kovin puoleensavet\u00e4v\u00e4, joten jatkoimme matkaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

N\u00e4imme ikkunasta, kun korealaiset yst\u00e4v\u00e4mme nousivat kyl\u00e4n raittia pitkin kohti majapaikkaamme – he tosiaan k\u00e4veliv\u00e4t koko matkan Tilichon perusleirist\u00e4 t\u00e4nne?? Julle riensi ulos kysym\u00e4\u00e4n sukkiensa per\u00e4\u00e4n. Hauska j\u00e4lleenn\u00e4keminen, mutta valitettavasti he olivat n\u00e4hneet viestimme liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n ja olivat jo matkalla. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Yak Kharkasta eteenp\u00e4in ei ollut nettiyhteytt\u00e4, joten trekkaajat kokoontuivat ruokailutilaan keskustelemaan kesken\u00e4\u00e4n (harvinaista nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \ud83d\ude05). Oli mukava kuulla, ett\u00e4 monella muullakin oli samanlaiset suunnitelmat tulevaa solan ylityst\u00e4 varten. Seuraavaksi siis suuntaisimme jo Thorong Lan juurelle – joko Thorong Phediin tai High Campiin. J\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

\n