Olisimme p\u00e4\u00e4sseet PELNIll\u00e4 Banda-saarilta Makassariin asti, mutta aikaisemmin matkallamme tapaamamme Alex kehotti meit\u00e4 mieluummin lent\u00e4m\u00e4\u00e4n Ambonista Makassariin. Olimme my\u00f6hemmin t\u00e4st\u00e4 vinkist\u00e4 kovin kiitollisia, sill\u00e4 kahden y\u00f6n viett\u00e4minen KM. TIDAR -laivalla ei olisikaan houkutellut. Tajusimme v\u00e4ltt\u00e4neemme y\u00f6pymisen tunkkaisessa, v\u00e4ke\u00e4 pursuavassa makuusalissa, ja matkustimme sen sijaan vain 8 tuntia Amboniin.<\/p>\n
Liput ostimme Banda Neiran PELNI Officesta (110.000\/hl\u00f6), mutta toisin kuin luulimme, emme kyenneet ostamaan etuk\u00e4teen Makassarista l\u00e4htev\u00e4\u00e4n PELNIin lippuja (ilmeisesti toimiston netti ei toiminut). T\u00e4m\u00e4 osoittautuikin my\u00f6hemmin ongelmaksi, sill\u00e4 Makassarin PELNI-toimistolla saimme kuulla laivan olevan jo “t\u00e4ynn\u00e4”.<\/p>\n Banda Neiran satamaan PELNI saapui aikataulusta reilusti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli kuulemma valitettavan yleist\u00e4, mutta me n\u00e4imme satamaan hostelliltamme, joten odottelimme laivaa aamukahveja juoden. Kello seitsem\u00e4n sijaan laiva l\u00e4htikin sitten kymmenen j\u00e4lkeen. Sataman l\u00e4hist\u00f6 muuttui yhdess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 torikauppiaita kuhisevaksi markkinapaikaksi, josta PELNI-matkailijat saattoivat ostaa matkaev\u00e4st\u00e4: nasi kuning <\/em>(keltaista riisi\u00e4), ikan bakar <\/em>(grillattua kalaa), hilloja, p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4, pikkusuolaisia… kaikkea l\u00f6ytyi!<\/p>\n Hengailimme koko ensimm\u00e4isen laivamatkan ulkona laivan kannella. Alex jatkoi matkaseuranamme ja kertoi lis\u00e4\u00e4 ihmeellisi\u00e4 tarinoita siit\u00e4, miten h\u00e4n on innostunut hengellisist\u00e4 asioista – me vain kuuntelimme kiinnostuneina ja kahdeksan tuntia kului n\u00e4in eritt\u00e4in nopeasti. Matka taittui mukavasti, vaikka istumapaikkamme kannella oli ehk\u00e4 liian keskeisell\u00e4 paikalla: tuijottavia, ihmettelevi\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 ahdistaviakin katseita ei p\u00e4\u00e4ssyt piiloon. Kuinkakohan moneen kertaan poseerailimme paikallisten kanssa, jotta he saisivat valkoista v\u00e4ri\u00e4 Instagram-tileilleen.<\/p>\n Hatta-saarella tapaamamme liikunnanopettaja l\u00f6ysi meid\u00e4t kannelta ja j\u00e4lleenn\u00e4kemisest\u00e4 innoissaan kutsui meid\u00e4t kyl\u00e4\u00e4n. Hukkasimme h\u00e4net kuitenkin ennen satamaa, kummallakaan ei ollut puheaikaa j\u00e4ljell\u00e4, emmek\u00e4 kyenneet l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisiamme sataman h\u00e4lin\u00e4ss\u00e4. Ambonin satamaan saavuimme my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla eik\u00e4 kokemus ollut lainkaan mieleinen: pime\u00e4ss\u00e4 satamassa, v\u00e4enpaljoudessa puikkelehtimista taksikuskien tarjoushuutojen kajahtaessa joka suunnalta. Lis\u00e4ksi olimme melko varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 olimme joutumassa ry\u00f6st\u00f6yrityksen uhreiksi, kun lauma opiskelijoita piiritti meid\u00e4t pyydellen vastaamaan “vain pariin kysymykseen, joista on englannintunnilla m\u00e4\u00e4r\u00e4tty kotiteht\u00e4v\u00e4”. Ei siin\u00e4 muuten mit\u00e4\u00e4n, mutta kymmenet k\u00e4det sohivat \u00e4\u00e4nitt\u00e4vill\u00e4 puhelimilla kun yksi tytt\u00f6 yritti kysell\u00e4 kysymyksi\u00e4. Sanoimme yst\u00e4v\u00e4llisesti olevamme kiireess\u00e4 ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, mutta joukko l\u00e4hti kinuen seuraamaan. “Just 5 minutes”. Liek\u00f6 olleen oikeasti kouluteht\u00e4v\u00e4, mutta nyt j\u00e4i haastattelut saamatta, sen verran ahdistava tilanne oli. Etsimme Ambonista edullisen hotellin ja katsastimme bussipys\u00e4kin sijainnin seuraavaa aamua varten. Kaupunki sataman h\u00e4lin\u00e4\u00e4 lukuunottamatta oli mukavan oloinen, mit\u00e4 nyt ehdimme muutamia kojuja kierrell\u00e4. Aamuvarhain klo 4:50 l\u00e4hdimme DAMRI-lentokentt\u00e4bussilla (35.000\/hl\u00f6) lentokent\u00e4lle ja lensimme Makassariin.<\/p>\n MAKASSAR-BIMA-LABUAN BAJO<\/strong><\/p>\n Makassariin lennetty\u00e4mme oli vuorossa seuraava PELNI-eksperienssi. Kuten sanottu, emme saaneet ostettua lippua maista, mutta ymm\u00e4rsimme sen onnistuvan laivassa. N\u00e4in sanoimme kaikille sataman ty\u00f6ntekij\u00f6ille, jotka tarkastivat lippuja, ja ihme ja kumma p\u00e4\u00e4simme laivaan sis\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00e4 kertaa luvassa oli laivalla y\u00f6pyminen, mutta koska lippuja meill\u00e4 ei viel\u00e4 ollut, eik\u00e4 KM. SIRIMAU -laivankaan makuusali kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 houkutellut, leiriydyimme taas laivan kannelle. Edellisest\u00e4 kerrasta viisastuneina etsimme mahdollisimman syrj\u00e4is\u00e4n paikan, jossa ei olisi niin paljoa ohikulkuliikennett\u00e4.<\/p>\n Lippuongelma selvisi laivan infotiskill\u00e4. PELNImies ei ollut aivan varma hinnasta Labuan Bajoon (miksei?), mutta kerroin katsoneeni netist\u00e4 hinnaksi 250.000\/hl\u00f6. Se sopi h\u00e4nelle, en tied\u00e4 mit\u00e4 siin\u00e4 tapahtui, mutta lopulta maksoin 400.000 rupiaa meist\u00e4 kahdesta yhteens\u00e4. En saanut mit\u00e4\u00e4n tositetta maksusta, en lippua, mik\u00e4 kuumotteli ensialkuun: kusetettiinkohan t\u00e4ss\u00e4 ihan t\u00e4ysill\u00e4 turistia. Aloin olla varma siit\u00e4, ett\u00e4 rahat meniv\u00e4t vain kapteenin omaan kukkaroon. Ja luultavasti jotain h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 siin\u00e4 olikin. Nimemme olivat kuitenkin listalla, joten lipuntarkastajat sek\u00e4 my\u00f6hemmin my\u00f6s ruokajonon ty\u00f6ntekij\u00e4t senkun ny\u00f6kk\u00e4iliv\u00e4t hymyillen.<\/p>\n Saimme kaikki ateriat, mutta emme makuupaikkaa (laivalippua vastaan saa 3 yksinkertaista ateriaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, jotka kuitataan lipun takapuolelle).<\/p>\n Olisimme ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet halvemmallakin, jos olisimme noudattaneet yhden reissaajan vinkki\u00e4 korruptoituneista lipuntarkastajista: heille 50.000 maksamalla asia oli kuulemma sill\u00e4 selv\u00e4, joten kahden tarkastuksen j\u00e4lkeen olisimme viel\u00e4 j\u00e4\u00e4neet plussan puolelle (liput tarkastettiin jokaisen pys\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen). Kepulikonstit eiv\u00e4t kuitenkaan innostaneet (pakollista enemp\u00e4\u00e4). Nyt olimme kuitenkin maksaneet l\u00e4hes oikeasta lipusta ja voisimme ajatella kaiken menneen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaisesti.<\/p>\n STEFAN – k\u00e4velij\u00e4 <\/strong><\/p>\n Tapasimme mielenkiintoisia matkaajia, joista yksi oli jotakin aivan erityist\u00e4: saksalainen viiskymppinen mies, joka k\u00e4veli<\/em>. K\u00c4VELI (??!) ymp\u00e4ri maailmaa. Siis tosiel\u00e4m\u00e4n Forrest Gump. En tied\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4nen tarinoistaan uskoa todeksi ja mit\u00e4 ei, niin uskomattomia matkakertomuksia h\u00e4nell\u00e4 oli jakaa kanssamme. Ja miesh\u00e4n puhui taukoamatta. H\u00e4n oli k\u00e4vellyt nukkumatta<\/u> viimeiset 3 vuorokautta Pohjois-Sulawesilt\u00e4 etel\u00e4\u00e4n Makassariin, mutta silti suu k\u00e4vi. N\u00e4in meill\u00e4 oli taas viihdett\u00e4 Bimaan asti, josta Stefan jatkoi “harjoitteluaan” l\u00e4pi Sumbawan kohti Lombokia ja Balia. H\u00e4nen ultimate tavoitteensa oli k\u00e4vell\u00e4 Afrikan pohjoisk\u00e4rjest\u00e4 Etel\u00e4-Afrikan k\u00e4rkeen asti: h\u00e4n oli suunnitellut aloittavansa nyt vuoden 2015-16 vaihteessa ja aikaa kuulemma menisi arviolta 1,5 vuotta. K\u00e4velyn lis\u00e4ksi h\u00e4n oli ker\u00e4ilij\u00e4. Ker\u00e4ili kaikenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, eritoten naamioita (ammatiltaan arkeologi oli l\u00e4hes addiktoitunut maskeihin) tulevaa museotaan varten. Kaikki oli suunniteltu jo, Afrikan reissu olisi viimeinen k\u00e4vely”retki”, jonka h\u00e4n suorittaisi ja sen j\u00e4lkeen siirtyisi jakamaan ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tietoa ihmisille museon muodossa.<\/p>\n Huhhuh. Vaikka miest\u00e4 ei aina kyennyt uskomaan, ei h\u00e4nt\u00e4 voinut olla ihailematta. H\u00e4n halusi rauhaa ja oli varma, ett\u00e4 kykenisi tekem\u00e4\u00e4n maailmasta viel\u00e4 paremman paikan (v\u00e4lill\u00e4 tosin hieman uhkarohkein teoin).<\/p>\n J\u00e4\u00e4mme innolla odottamaan Stefanin kuulumisia, toivoen kaikkea hyv\u00e4\u00e4 h\u00e4nen, v\u00e4lill\u00e4 todella vaarallisen oloiselle, matkalleen.<\/p>\n Stefanin hiljetty\u00e4 nukuimme kannella yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin. Toinen lattialla alustan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja toinen riippumatossa. Alue oli yht\u00e4 torakkaa lukuunottamatta melko siistin oloinen, eik\u00e4 tuulikaan yltynyt y\u00f6ll\u00e4 hurjaksi. Nukuimme k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 silkkimakuupussit pahimmalta tuulelta suojaten.<\/p>\n![\"image\"](\"http:\/\/i0.wp.com\/ibaster.files.wordpress.com\/2015\/10\/wpid-20151016_110251.jpg?w=504\" "\\"wpid-20151016_110251.jpg\\"")
<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n
\nLis\u00e4ksi n\u00e4imme kaksi valtavaa valasta aivan laivan vieress\u00e4 – kuulemamme perusteella saattoivat olla jopa sinivalaita.<\/p>\n<\/a><\/p>\n
\nOli harmi, ettemme kyenneet l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n herra Ali-opettajaa en\u00e4\u00e4, sill\u00e4 olisi varmasti ollut mielenkiintoista p\u00e4\u00e4st\u00e4 y\u00f6pym\u00e4\u00e4n paikallisen luokse.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n