Olimme varautuneet siihen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi ainoa aurinkoinen trekkip\u00e4iv\u00e4 muutaman p\u00e4iv\u00e4n reissullamme Etel\u00e4-Englannissa eli oli otettava kaikki ilo irti t\u00e4ysin rinnoin!<\/p>\n
<\/p>\n
Aamu valkeni kauniina ja hostellin ikkunasta avautui huikea rantamaisema. Innostuneina l\u00e4hdimme alakertaan aamupalalle (toast+murot) ja kipitimme bussiin. Koska Perranporthissa ei googlailujemme perusteella ollut viel\u00e4 majataloja auki (sesonki taitaa alkaa vasta p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 tai sen j\u00e4lkeen), p\u00e4\u00e4timme ottaa Newquaysta paikallisbussin Perranporthiin ja k\u00e4vell\u00e4 rantaviivaa pitkin takaisin yl\u00f6s.<\/p>\n
Otimme kaikki tavaramme mukaan (rinkkamme olivat onneksi melko kevyet) ja nautimme aurinkoisesta aamusta. Bussi ajoi pienten kylien l\u00e4pi sellaisella vauhdilla, ett\u00e4 pelk\u00e4simme kapeiden kyl\u00e4teiden varsilla olevien talojen r\u00e4nnien l\u00e4htev\u00e4n lentoon. Taidokkaita kuskeja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, t\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Heti vaelluksen alkuun pistin rakkolaastarit kantap\u00e4ihin, sill\u00e4 en ollut onnistunut viel\u00e4 kunnolla ajamaan vaelluskenki\u00e4ni sis\u00e4\u00e4n. Onneksi tein sen, sill\u00e4 luvassa oli paljon nousuja (jopa hieman kiipe\u00e4mist\u00e4, sill\u00e4 tuollaisen apinan kanssa reissatessa reittivalinnat olivat v\u00e4lill\u00e4 hieman rohkeita). Mutta maisemat olivat henke\u00e4salpaavia! Muutama kuva niist\u00e4.<\/p>\n\n
T\u00e4m\u00e4n matkan varrella oli my\u00f6s paljon rantaa, jota talsiessa askel tuntui raskaalta. Nousu- ja laskuvesi tuli ottaa huomioon etenkin loppuvaiheessa kohti Newquayta menness\u00e4, sill\u00e4 kanavan ylitt\u00e4minen oli t\u00e4ysin laskuvedest\u00e4 riippuvaista. Ihmettelin asiaa pitk\u00e4\u00e4n rannalla k\u00e4velless\u00e4mme, sill\u00e4 n\u00e4ytti pitk\u00e4\u00e4n silt\u00e4, ett\u00e4 laskuvesi olisi vienyt jo kaiken veden mukanaan – n\u00e4in ei kuitenkaan viel\u00e4 kolmen j\u00e4lkeen iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ollut, vaan edess\u00e4mme oli vuolaasti virtaava, melko syv\u00e4kin joki, jonka ylitt\u00e4\u00e4ksemme meid\u00e4n t\u00e4ytyi kiert\u00e4\u00e4 rantaa pitkin melko pitk\u00e4lle. Onneksi suunta oli oikea ja p\u00e4\u00e4dyimme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopeasti takaisin Newquayhin.<\/p>\n
Vuorovett\u00e4 odotellessamme joimme oluset vaaleanpunaisessa ravintolassa kukkulan rinteell\u00e4. Paikasta vinkkasivat el\u00e4kel\u00e4ispariskunta, johon t\u00f6rm\u00e4simme yhdess\u00e4 lahdelmassa. Bissen \u00e4\u00e4rell\u00e4 oli mukava hieman lepuuttaa jalkoja ja hehkuttaa p\u00e4iv\u00e4n tapahtumia: olimme n\u00e4hneet upeiden maisemien lis\u00e4ksi my\u00f6s hylkeit\u00e4 (joita ensin luulimme meress\u00e4 lilluviksi j\u00e4tes\u00e4keiksi).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olimme varautuneet siihen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi ainoa aurinkoinen trekkip\u00e4iv\u00e4 muutaman p\u00e4iv\u00e4n reissullamme Etel\u00e4-Englannissa eli oli otettava kaikki ilo irti t\u00e4ysin rinnoin! Aamu valkeni kauniina ja hostellin ikkunasta avautui huikea rantamaisema. Innostuneina l\u00e4hdimme alakertaan aamupalalle (toast+murot) ja kipitimme bussiin. Koska Perranporthissa ei googlailujemme perusteella ollut viel\u00e4 majataloja auki (sesonki taitaa alkaa vasta p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 tai sen … <\/p>\n