Eilen illalla pohdimme suuntaan ja toiseen, l\u00e4hte\u00e4kk\u00f6 vai skipatakko koko luonnonpuisto, sill\u00e4 s\u00e4\u00e4ennusteet vaikuttivat melko huonoilta koko aamup\u00e4iv\u00e4ksi. Olimme tavanneet vesiputouksilla saksalaisen tyt\u00f6n, joka kehotti meit\u00e4 tarkastamaan s\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 mik\u00e4li s\u00e4\u00e4 on huono (= liian pilvist\u00e4 maisemien ihailuun), ei puistosta varmastikaan saa paljoa vastinetta rahalle.<\/p>\n
Katsoimme s\u00e4\u00e4ennusteita yhdess\u00e4, sill\u00e4 s\u00e4\u00e4n ollessa ok saisimme h\u00e4nest\u00e4 matkaseuraa, jolloin puisto- ja automaksut tulisivat edullisemmiksi. No, eih\u00e4n se s\u00e4\u00e4ennuste hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt. Emme olleet ajatelleet koko asiaa ennen t\u00e4t\u00e4 ja hieman h\u00e4mmennyimme – miten suunnitelmiemme nyt k\u00e4visi?<\/p>\n
Kahlattuamme internetin l\u00e4pi s\u00e4\u00e4ennustuksista, tulimme kuitenkin siihen tulokseen, ett\u00e4 riski on otettava ja Horton Plainseille l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4. Ja mik\u00e4 onni, ett\u00e4 niin p\u00e4\u00e4timme!<\/p>\n\n
L\u00e4hdimme aamulla aikaisin ennen auringonnousua kohti luonnonpuistoa. Puistoon oli matkalla muitakin autollisia, mutta loppujen lopuksi saimme k\u00e4pp\u00e4ill\u00e4 rauhassa kolmeen pekkaan luonnon her\u00e4illess\u00e4 uuteen aamuun. Valitsimme viisaasti: kun kaikki muut (l\u00e4hinn\u00e4 aasialaiset) turistit l\u00e4htiv\u00e4t kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4velyreitti\u00e4 vasemmalle, me l\u00e4hdimme oikealle. N\u00e4in ollen emme olleet ensimm\u00e4isin\u00e4 World’s Endill\u00e4 (800m pystysuoraa pudotusta laaksoon), mutta n\u00e4imme huikeat maisemat selkein\u00e4 ennen pilvien saapumista. Olimme aloittaneet k\u00e4velyn aamukuuden j\u00e4lkeen ja p\u00e4\u00e4simmekin n\u00e4k\u00f6alapaikoille jo yhdeks\u00e4n aikoihin. Kymmenen aikaan olisi jo ollut liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, sill\u00e4 pilvet verhosivat maisemat tehokkaasti. Kannattaa siis l\u00e4hte\u00e4 mahdollisimman aikaisin liikkeelle!<\/p>\n\n
Mahdollisuus n\u00e4hd\u00e4 leopardi piti meit\u00e4 j\u00e4nnityksess\u00e4 koko k\u00e4velyn ajan ja teki alueen tutkimisesta antoisaa, vaikka lopulta emme tuota t\u00e4plik\u00e4st\u00e4 otusta n\u00e4hneetk\u00e4\u00e4n. Norsut oli mets\u00e4stetty jo aikoja sitten t\u00e4\u00e4lt\u00e4 sukupuuttoon, mutta apinoita ja peuroja onnistuimme bongaamaan. Kauhistelimme kiinalaista turistia, joka yritti houkutella peuraa puistossa tarjoamalla sille banaania – h\u00e4nelt\u00e4 oli tainnut unohtua, ettei el\u00e4imi\u00e4 saa sy\u00f6tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Yhdentoista paikkeilla l\u00e4hdimme takaisin autolle ja kuskimme heitti meid\u00e4t Pattipolan asemalle. Sielt\u00e4 seuraava juna kohti Ellaa l\u00e4hti parin tunnin kuluttua (13:25), joten ehdimme kierrell\u00e4 pient\u00e4 kyl\u00e4\u00e4 (etsi\u00e4 ei-turistihintaista ravintolaa) ja ihailla sen juna-asemaa ja siell\u00e4 loikoilevia kulkukoiria. Sain my\u00f6s onnenpotkaisun, mik\u00e4li kiinalaisia ja saksalaista matkatoveriamme oli uskominen, sill\u00e4 pulu l\u00f6r\u00e4ytti kakat olkap\u00e4\u00e4lleni.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/ibastergoes.com\/wp-content\/uploads\/2017\/06\/img_20170508_120706.jpg?resize=150%2C150&ssl=1\")
<\/a>\n\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t